tiistai 28. lokakuuta 2014

Matkailu taiteen poluilla


Taidematka

Turistikohteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Ne voivat olla romanttisia tai ryhmäkohteita, historiallisia tai nykyaikaisia sekä autenttisia ja ei-autenttisia. (Urry 1990, 104.) Taidematka voi sisältää yhden osan kustakin luokasta. Kohde määrittelee sen itse sisällön ja toiminnan mukaan.

Monet erilaiset asiat ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat matkailijoita heidän tehdessä valintoja matkakohteesta. Matkailijalla on yleensä mielikuva unelmamatkasta ja odotuksella on iso merkitys mielikuvan muodostumisessa. Ihmisten tarve tietää ennakkoon suunnittelemastaan matkasta vaihtelee. Etukäteistieto auttaa ohjaamaan ja valitsemaan kohteen ja mitä kohteessa haluaa nähdä. Matkailijat voidaan jakaa eri tyyppeihin, joista yksi matkailijatyyppi on kulttuurimatkailija.

Kulttuurimatkailijaa kiinnostaa muun muassa taide. Visuaalisuus ilmentää eniten kaikkia aisteja; asento ja sijainti vaikuttavat, mitä nähdään (Jokinen & Veijola 2003, 260). Markkinoijan voi olla vaikea visualisoida kulttuurista vetovoimaa. Golf- tai luontomatkan markkinointi voi olla joskus helpompaa kuin saada kuvista mielenkiintoa herättävä kuvakollaasi taidematkailijalle.  Leila Koivunen (17.10.2014) kertoi, että matkakokemus ”kehystetään” ennakkotiedon mukaan ja usein matkailijat metsästävät kohteita, joissa on otettu paljon kuvia.

Miettiessäni edellisen tutkinnon suorittamisen jälkeen ”palkintomatkaa” itselleni ja pojalleni, tutkin hieman ennakkoon erilaisia vaihtoehtoja pidennetylle viikonloppumatkalle Eurooppaan. Päädyimme Pariisiin, kun tätini ja serkkuni olivat myös samana ajankohtana siellä. Tädilleni ei ollut ollenkaan tärkeitä maailmankuulut nähtävyydet, kun minun oli nähtävä Mona Lisa Louvressa, Riemukaari ja Eiffel-torni. Jotta Mona Lisan näkeminen onnistuisi helpoimmin ilman pitkiä jonoja, päätin mennä poikani kanssa sinne sunnuntaina heti aamusta jonottamaan. Päästyämme sisälle Louvreen suuntasimme välittömästi ensin näkemään ja kuvaamaan minut Mona Lisan kanssa. Kuvan ottaminen tuntui välttämättömälle. Ehkä se voidaan kuvailla myös pakkomielteeksi, kuten niin monella muullakin turistilla on vastaava tarve.


Susan Sontag on todennut kuvan luoneesta, että monella turistilla on pakkomielle kuvata itsensä maailmankuuluisissa paikoissa (Koivunen 17.10.2014). Se osoittaa ja todistaa matkailijan käyneensä kohteessa. Valokuva on konkreettinen jälki. Voin todeta itse toimineeni myös näin. Käydessämme opintomatkalla Turun taidemuseolla otin kuvia merkittävien suomalaisten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Pekka Halosen ja Viktor Westerholmin tauluista. Nykyaikaisen tapaan otin lisäksi selfien Gallen-Kallelan Akka ja kissa sekä Sammon puolustuksen -taulujen edessä. Tämä on hyvin luonteva tapa toimia, jos asia kiinnostaa ja saa ottaa museossa tai taidenäyttelyssä valokuvia. Jos kuvia ei saa ottaa, kuten islantilaisen nykytaitelija Erró on kieltänyt, ei voi syntyä merkittävää elämystäkään. Valokuva voisi toimia apuna kerrottaessa, koska muuten on vaikea verbalisoida tunnelmaa ja tuntemuksia. Valokuva on myös muisto. Jos ei jää mitään konkreettista, ei välttämättä muista lyhyen ajan jälkeen käyneensä paikassa tai sitä tunnelmaa ja niitä ajatuksia, jotka sillä hetkellä olivat mielessä. Monet taitelijat ja turistikohteet, kuten museot, ovat ratkaisseet valokuvaamisen kieltämisen myymällä postikortteja, julisteita ja muita oheistuotteita jostakin taulusta tai figuurista. Se on heille bisnestä.



                                         












Turukulaisen taiteilijan Viktor Westerholmin Syksy



 Hugo Simbergin Perunatyttö

                                          
Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus


Akseli Gallen-Kallelan Joukahaisen kosto


Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa


 Pekka Halosen Erämaa

Laura Boxbergin (17.10.2014) mukaan taiteen ja matkailun yhdistämisessä matkailukohteet saavat enemmän kävijöitä taidekohteisiin ja parempaa sekä laadukkaampaa taidetta, kun taas matkailijat saavat enemmän hyviä kokemuksia. Kokemusten vuoksi pitäisi sallia valokuvaaminen taidekohteissa. Kokemukset luovat muistoja, joilla on tärkeä osaa elämässämme ja kerrottaessa kokemuksiamme muille. Myönteiset kokemukset puolestaan toimivat muille osaltaan innostuksena lähteä matkalle katsomaan esimerkiksi merkittävää taidenäyttelyä.

Miten käytännössä saadaan taidekohteista kiinnostavampia? Monet vakiintuneet kansalliset ja kansainväliset kohteet menestyvät maailmankuulujen taideteosten turvin. Kulttuurimatkailijat haluavat nähdä ne, koska niille on vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana muodostunut tietty status. Haasteellisempaa on saada uusille tai kotimaisille nykytaiteen museoille vetovoimatekijää, joka houkuttelee kulttuurimatkailijaa poikkeamaan museoon. Nykyisin on pyritty vaihtuvilla näyttelyillä ja niiden sisällöillä saamaan kiinnostus heräämään. Taidemuseoiden oheisohjelmaa on kehitetty yhdeksi vetovoimatekijäksi. Taidemuseoissa on nykyisin erityisesti lomien aikaan lapsille suunnattua ohjelmaa, joka kannustaa lapsiperheitä katsomaan taidetta uudesta näkökulmasta. Usein taidenäyttelyihin voidaan yhdistää myös musiikkikonsertti tai runonlausuntaa. Taidemuseoiden on ollut pakko löytää uusia tapoja toimia houkutellakseen asiakkaita ja matkailijoita.


Ruotsissa on jälleen mahdollista mennä museoihin maksutta. Miten paljon se lisää todellisuudessa taidemuseoiden kävijöitä? Suomessa pääsymaksut kokoelmanäyttelyihin ovat pienet. Maksun suuruus ei luulisi olevan este mennä katsomaan näyttelyitä, jos taide ja kulttuuri kiinnostavat. Erikoisnäyttelyihin, joissa on maailmankuulua taidetta, ihmiset ovat valmiit maksamaan suurenkin sisäänpääsymaksun.  


Lähteet

Kohde

Turun taidemuseo 17.10.2014


Luennot

Boxberg Laura, Nykytaide matkailukohteen vetonaulana, 17.10.2014

Koivunen Leila, Matkan odotus, kokemus ja muisto, 17.10.2014


Kirjat
Jokinen, E. & Veijola, S. 2003 Mountains and Landscapes: Towards Embodied Visualities kirjassa Crouch, D. & Lübbren, N.  (toim.) Visual culture and tourism. 2003. Oxford: Berg.

Urry, J. 1990.The Tourist Gaze. Leisure and Travel in Contemporary Societies. London: Saga Publications.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Terveellinen pihlajanmarja




Vuoden 2014 yrtti on pihlaja. Pihlaja on monikäyttöinen. Keväällä voi hyödyntää lehtiä ja kukintoja ruoissa ja juomissa. Syksyn tulleessa pihlaja tarjoaa terveellisä marjoja. Kuitenkin harvat hyödyntävät pihlajanmarjoja niiden karvaan maun vuoksi. On hyvä muistaa, että pihlajanmarjat ovat vitamiinipitoisia. Niissä on mm. betakaroteenia, A-vitamiinin esiastetta, melko paljon. C-vitamiinia pihlajanmarjoissa on 98 mg/100 grammassa eli enemmän kuin sitrushedelmissä. Tunnetusti marjoissa on runsaasti flavonoideja, niin myös pihlajanmarjoissa. Marjoista saadaan myös kuituja. Tämän vuoksi marjoja ei kannattaisi siilata esimerkiksi puurosta pois.

Poimiessasi pihlajanmarjoja eri puista, kannattaa maistaa niitä jo poimintavaiheessa. Eri puiden marjoissa on makueroja. Erikseen on viljelty makea pihlajanmarja.





Parina edellisenä yönä on ollut monin paikoin pakkasta. Se on tehnyt hyvää pihlajanmarjoille, jolloin niiden karvas ja hapan maku hieman vähenee. Karvas maku johtuu marjojen sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Jos pakkasia ei ole vielä ollut, voit laittaa marjat vuorokaudeksi pakastimeen ja käyttää sen jälkeen. Tämä on keino vaikuttaa myönteisesti marjojen makuun. Tänä vuonna pihlajissa on runsaasti marjoja. Oletko kokeillut valmistaa pihlajanmarjoista vatkattua pihlajanmarjapuuroa? Valmistus tapahtuu samalla tavalla kuin puolukkapuurossa, mutta korvaat puolukat pihlajanmarjoilla. Herkullista!

Vatkattu pihlajanmarjapuuro

1,5 l vettä
5 dl pihlajanmarjoja
2 dl sokeria
2,5 dl kauramannaa

Keitä ensin pihlajanmarjoja muutama minuutti. Siilaa halutessasi marjat pois. Näin saat miedomman makuista puuroa, mutta menetät myös marjojen kuidut. Lisää sokeri ja kauramanna. Keitä noin 15 minuuttia. Jäähdytä puuroa, jonka jälkeen vatkaa puuro kuohkeaksi. 




Kokeile myös pihlajanmarjahillon tekemistä, www.martat.fi.

Pihlajanmarjahillo

1 l pihlajanmarjoja
1,5 dl tummaa siirappia
3 dl hillosokeria


Soseuta pihlajanmarjat. Lisää siirappi. Kuumenna kunnes alkaa muodostua vesihöyryä. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä hilloa 10 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä 20 minuuttia. Tölkitä puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Tarjoa esimerkiksi suolaisten keksien ja juuton kanssa. Sopii myös liharuokien lisääkkeeksi.

Ei aliarivoida pihlajanmarjoja, vaan hyödynnetään myös tätä marjaa monipuolisesti säilykkeinä, jälkiruokina ja leivonnaisissa. Itse olen lisännyt pihlajanmarjoja pullataikinaan samalla tavalla kuin rusinoita. Pihlajanmarjojan kanssa sopii hyvin omenaja kesäkurpitsa. Ole luova ja tee kokeiluja. Näin me opimme, mihin se sopii mainiosti ja missä se ei tule oikeuksiin.

torstai 2. lokakuuta 2014

Leivotaan marjaisasti

Mansikoista marjamaito, puolukoista punainen puuro, mustikoista paras pöperö, karpaloista kiisseliä.

Suomalaisesta luonnosta ja puutarhasta saa monenlaisia marjoja ruoanlaittoon ja leivontaan. Nyt on marja-aika, jolloin kannattaa hyödyntää ja käyttää marjoja monipuolisesti, koska ne ovat ravintorikkaita. Kaikki marjat ovat hyviä. Toisista marjoista löytyy tiettyjä yhdisteitä enemmän kuin toisista, mutta marjojen monipuolisella käytöllä yhdisteiden määrä tasaantuu kokonaisuudessa.
Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjaa, joista 37 lajia on syötäviä. Yli kolmannes näistä on harvinaisia. Kerättäväksi soveltuvia marjalajeja on parikymmentä. Suosituin viljelty marja on mansikka, toiseksi suosituin mustaherukka ja sitten tulevat punaherukka ja vadelma. Myös karviaismarjaa, viher- ja valkoherukkaa, pensasmustikkaa, tyrniä, saskatoonia, marja-aroniaa, ruusunmarjaa ja makeaa pihlajanmarjaa viljellään.

Marjat ovat kasvien hedelmiä

Puhekielessä marjat ovat kaikki pienehköt mehevät marjat. Marjoiksi sanotaan marjoja (mm. puolukka, karpalo, juolukka ja mustikka), luumarjoja (mm. variksenmarja ja sianpuolukka), kerrannaisluumarjoja (mm. lakka, vadelma, mesimarja ja lillukka), eräitä lisähedelmiä (mm. ahomansikka), hedelmystöjä ja marjamaisia käpyjä (mm. katajanmarja). Kaikki marjat ovat oikeastaan hedelmiä. Hedelmä syntyy yleensä kukan sikiämisestä ja hedelmöittyneistä siemenaiheista. Epähedelmä syntyy kukkapohjuksesta. Hedelmät jaetaan meheviin ja kuiviin hedelmiin, joista kuivat edelleen avautuneisiin ja avautumattomiin hedelmiin.
Marjojen satomäärät vaihtelevat vuosittain. Tähän vaikuttaa ympäristötekijät, kuten valo, lämpö, kosteus, ravinteet ja kilpailutekijät. Jokaisella marjalajilla on oma ekologinen lokeronsa, jossa se viihtyy. Esimerkiksi toiset lajit viihtyvät auringossa aukeilla paikoilla, kun toiset taas vain soilla. Hyvä marjasato ehkäisee myös seuraavan ja mahdollisesti sitä seuraavan sadon muodostumista, sillä kukka-aiheet syntyvät useimpiin syötäviin marjakasveihin satoa edeltävän vuoden alkukesänä. Myös paikalliset metsän, suon ja niityn hoitotoimenpiteet vaikuttavat marjasatoon.

Hyödynnä erilaisia marjoja

Marjoja kannattaa käyttää monipuolisesti, koska marjat sisältävät vitamiineja, kuituja, kivennäis- ja hivenaineita, vähän energiaa ja natriumia, terveellisiä siemenöljyjä ja paljon polyfenoleja. Viimeaikaisissa tutkimuksissa luonnonmarjat on todettu erityisen hyviksi flavonoidien lähteeksi. Parhaat ravintoarvot ovat tuoreissa marjoissa.

Mustikka on puolukan ohella tärkeimpiä luonnonmarjojamme. Siitä valmistuvat herkulliset mehut, keitot, piirakat ja puurot. Tuore mustikkapiirakka on yksi rakastetuimpia herkkuja syksyllä. Nykyisin viljellään myös pensasmustikkaa. Mustikan tummansininen väri on peräisin flavonoideihin kuuluvista antosyaaniyhdisteistä, joita mustikassa on luonnonmarjoista eniten. Antosyaaneja on metsämustikassa huomattavasti enemmän kuin viljellyssä pensasmustikassa.

Mustikkapiirakka

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl sulatettua margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Päälle laitetaan 5 dl mustikoita ja hieman sokeria.

Munat ja sokeri vaahdotetaan, lisää maito ja sulatettu rasva varovasti sekoittaen. Yhdistä jauhot ja lisää ne taikinaan siivilän läpi sekoittaen. Taikina kaadetaan pellille leivinpaperista valmistettuun ”laatikkoon”, jonka koko noin 25 x 25 cm tai pyöreään piirakkavuokaan (halkaisija noin 28 cm). Mustikat ja sokeri ripotellaan päälle ja piirakkaa paistetaan 200-asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoa mustikkapiirakan kanssa vaniljakastiketta.


Punaherukka (ennen käytettiin nimeä punaviinimarja) on ollut alun perin luonnonmarja, mutta nykyisin yksi viljellyimmistä marjoista. Viljellyt punaherukat ovat yleensä pohjanpunaherukan ja keskieurooppalaisten lajien risteymiä. Valkoherukka on punaherukan jalostettu muoto, josta puuttuu punainen väri. Näin myös linnut jättävät valkoherukat paremmin rauhaan. Punaherukan marjat ovat maultaan voimakkaan happamia ja hiukan makeita. Raikkaan makunsa ansiosta se on suosittu erityisesti mehumarjana, mutta soveltuu myös leivontaan.



Punaherukkamuffinssit

1,75 dl sokeria
2 kananmunaa
75 g sulatettua voita
1 dl auringonkukan siemenrouhetta
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl punaherukoita

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, siemenrouhe, vaniljasokeri sekä leivinjauhe, yhdistä ne muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu, jäähtynyt voi sekä marjat. Sekoita taikina tasaiseksi ja lusikoi muffinssivuokiin. Paistaa 200-asteessa noin 12 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Puolukka on Suomen poimituin luonnonmarja. Siinä on hieno, hapan aromi. Puolukka säilyy survottuna omassa mehussaan sisältämiensä hedelmähappojen, erityisesti bentsoehapon, ansiosta. Puolukka sopii juomiin, ruokiin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin.

Puolukkahyytelökakku

Pohja:
8 isoa piparia
50 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä

Täyte:
3 dl kuohukermaa vaahdotettuna
250 g rahkaa
4 dl puolukkasurvosta
1,5 dl sokeria
1,5 rkl vaniljasokeria
1 dl puolukkamehua
8 kpl liivatelehteä

Kiile:
1 dl puolukkamehua
0,25 dl puolukkalikööriä
2 kpl liivatelehteä

Teen ensin pohja. Murenna piparit muruksi ja sekoita sulatetun ja jäähdytetyn voin kanssa massaksi. Laita irtoreunavuokaan leivinpaperia, jonka päälle laitat pohjan tasaiseksi massaksi. Tee täyte. Yhdistä vaahdotettu kuohukerma, rahka, puolukkasurvos ja sokerit, sekoita. Kuumenna puolukkamehu, johon sekoitat vähintään viisi minuuttia kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet. Lisää jäähtynyt mehu liivatteen kera täytteeseen. Kaada täyte pohjan päälle tasaisesti. Laita vuoka jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi. Tee kiille kuumentamalla mehu, lisää likööri ja kylmässä vedessä olleet liivatelehdet. Liivatelehdet liukenevat kuumaan mehuun. Kaada kiille täytteen päälle varovasti. Laita vuoka jääkaappiin, jossa kiille myös hyytyy. Koristele kakku ennen tarjoilua.


Puolukkaleipä

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 tl hienoa merisuolaa
2 rkl hunajaa
5 dl puolukoita
16 dl hiivaleipäjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, lisää sekoittaen hiiva, suola, hunaja, puolukat ja jauhot. Lisää taikinaan lopussa rypsiöljy. Alusta taikina tasaiseksi. Anna kohota lämpimässä liinalla peitettynä noin kaksinkertaiseksi, jonka jälkeen leivot yhden ison leivän tai kaksi pientä. Kohta leivät. Pistele leivät ennen paistamista. Paista 200-asteessa uunin alatasossa noin 35 minuuttia.



Vadelma kasvaa luonnossa lehdoissa sekä lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla. Se on yksi satoisimmista marjoista Etelä-Suomessa. Vadelmapensaita voi löytää myös puron- ja joenrannoilta, kivikoista, hakkuuaukeilta ja tienvarsilta. Vadelmaa myös viljellään. Aromikas vadelma soveltuu marjakeittoihin ja leivonnaisiin.
Suomessa kasvaa pohjanvariksen- ja etelänvariksenmarjaa. Pohjanvariksenmarja on kookkaampi kuin etelävariksenmarja. Lapissa variksenmarjaa kutsutaan yleisesti kaarnikaksi. Ylitalvisia marjoja voi poimia vielä keväälläkin. Variksenmarja on hyvä mehumarja, mutta soveltuu myös piirakoihin, hyytelöihin ja kiisseleihin. Variksenmarjaa voi hyvin yhdistää muiden marjojen kanssa.
Pohjois-Savon maakuntakukka on pihlajan kukka. Kukista syntyy myöhemmin pihlajanmarjoja. Sadusta on lähtöisin ilmaisu ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”. Marjojen maku johtuu niiden sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Parhaimmillaan marjat ovat ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Eri puissa marjojen maku vaihtelee, joten kannattaa ennen poimintaa maistaa marjoja. Makeamarjaista pihlajaa viljellään. Yhdistelemällä pihlajan kanssa muita marjoja ja hedelmiä karvas maku vähenee.



Marjainen kääretorttu 
 
Pohja:
2 hanhenmunaa (= 4 sorsanmunaa tai kananmunaa)
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta                                     
                                                                                                                           
Täyte:
2 dl kuohukermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vadelmia
1 dl pihlajanmarjoja
1 dl variksenmarjoja
0,75 dl sokeria
0,5 rkl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahdon joukkoon. Sekoita varovasti. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteessa 10 minuuttia. Kumoa leivinpaperille, johon on ripoteltu sokeria. Jäähdytä. Notkista tuorejuusto ja lisää siihen vaahdotettu kerma sekä muut aineet. Kääri rullalle. Koristele halutessasi marjoilla.

Nautitaan terveellisistä marjoista eri muodossa niin tuoreena kuin leivonnaisissa ja ruoanvalmistuksessa. Nyt on hyvä aika lähteä poimimaan tai ostamaan marjoja!