maanantai 21. joulukuuta 2015

Tynnyrit ja muut tynnyrintekijän tuotteet


Perinteisesti tynnyrin valmistuksen taito on siirtynyt isältä pojalle tai se on hankittu oppisopimuskoulutuksessa. Koulutus sisälsi puun hankinnan, aihioinnin ja valmistuksen. Tynnyrin valmistus oli vaativaa ja pätevyys osoitettiin kisällikokeessa. Jotta tynnyrintekijä pystyi toimimaan itsenäisenä ammatinharjoittajana, hänen oli läpäistävä koe.

Ammattitaitoiseksi tynnyrintekijäksi kehittyminen on pitkä prosessi. Ranskassa Cognacin maakunnassa tynnyrintekijän koulutus kestää kaksi vuotta, jonka jälkeen tynnyrintekijät voivat työskennellä tynnyreitä valmistavassa yrityksessä. Jotta tynnyrintekijä hallitsee kaikki tynnyrinteon vaiheet, ammattitaidon kehittymiseen menee kymmenen vuotta. Nykyisin Cognacissa tynnyreiden valmistus työllistää vajaa tuhat henkilöä.

Nykyaikaiset säilytys- ja kuljetusmuodot ovat vähitellen korvanneet tynnyrien laajemman käytön, mutta niiden käyttöä erilaisten juomien valmistuksessa ja varastoinnissa ei ole pystytty korvaamaan. Tammitynnyreille ei ole löytynyt korvaavaa vaihtoehtoa juomateollisuudessa, joissa juoman kypsytys vaatii tammen ominaisuuksia juomaprosessin valmistuksen aikana.


Kuva 1. Tervatynnyreitä




















Tynnyreitä käytettiin ennen tuoreiden elintarvikkeiden, kuivatarvikkeiden, pikitervan (kuva 1) ja tärpätin säilyttämiseen ja juomien kypsennykseen sekä elintarvikkeiden ja erilaisten tavaroiden kuljettamiseen. 1900-luvulle saakka tynnyreitä käytettiin pääasiassa varastointi- ja kuljetusastioina. Tynnyrit olivat tiiviitä, kestäviä ja helposti siirrettäviä sekä varastotilan hyvin täyttäviä. Nykyisin monet hyödyntävät vanhoja tynnyreitä osana sisustusta.

Tervatynnyrit

Suomen ensimmäinen maailmankauppatuote oli terva. Se oli välttämätön aine purjelaivoihin laivanrakennusteollisuudessa. Tervatynnyrille oli standardimitoitus niin malliltaan, kooltaan (125 litraa) kuin vahvuudeltaan. Terva oli raskasta kuljettaa. Kesällä hevoskuormaan lastattiin kaksi tynnyriä ja talvella rekeen kolme tynnyriä. Myytäessä tervaa käytettiin standardikokoisia tervatynnyreitä, mutta tervan ottamisessa talteen ja käyttöön, oli myös muun kokoisia tervatynnyreitä (kuva 2).


Kuva 2. Uusia ja käytettyjä tervatynnyreitä
















Tervatynnyrit valmistettiin lohkotuista kuusi- tai mäntylaudoista, jotka höylättiin kaareviksi ja päistään kapeammiksi. Tynnyrilautoja oli yleensä 13 kappaletta ja tynnyrin päätylautoja oli kolme kappaletta. Päätylautojen oli oltava pystysuorassa tapin ollessa pysyasennossa. Tällä tavalla valmistettu tynnyri kesti laivoissa päälläkkäisen lastauksen. Kuusen näreestä tehtyjä vanteita oli aina kahdeksan kappaletta. Yksi tynnyrintekijä valmisti noin kolmekymmentä tynnyriä päivässä. Kun tynnyrit olivat valmiit, kutsuttiin nimismies paikalle tarkastamaan tynnyrit. Jos tynnyri täytti sandardimitat, hän leimasi tynnyrin polttoraudalla.

Juomatynnyrit

Viinejä kuljetettiin palmupuisissa tynnyreissä jo Herodeksen aikana. 350 vuotta eKr. käytettiin jo tynnyrin muotoisia astioita, jotka kestivät rasitusta, kuljetuksia ja varastointia. Tynnyrintekijän työkaluja ja sinetöityjä tynnyrin kappaleita on löydetty ja niiden arvioidaan olevan ajalta 100 vuotta eKr. Roomalaiset käyttivät tynnyreitä 300 vuotta jKr., kun Välimeren kauppa lisääntyi.

Tynnyreiden puun taivutustekniikka kuumentamalla ja kostuttamalla on mahdollisesti kopioitu veneenrakentajilta. Nykyaikainen viinitynnyri on todennäköisesti kelttiläinen keksintö. Lähdes 2000 vuoden ajan malli on pysynyt lähes samanlaisena. Alkujaan tynnyreissä oli rautavaneteet, mutta roomalaisten ajalla tilalle tulivat puiset sidokset. 1600-luvulla otettiin uudelleen käyttöön metallivanteet.

Viski, sherry ja konjakki/brandy edellyttävät kypsennyksen tammitynnyreissä. Kuvassa 3 on Allary-tynnyritehtaassa Cognacin maakunnassa Ranskassa valmistettu 400 litran konjakkitynnyri, joka on ollut 20 vuotta konjakkikäytössä. Tynnyri siirtyi vuonna 2009 Hollalaan, jossa siinä kypsytettiin juhlaolut Ranksan Hirvi. Joitakin happamia oluita säilytetään tynnyrissä lyhyen ajan ennen tarjoilua, jotta olut saa oman erityismaun. Viinietikka, kuten balsamiviinietikka, ikäännytetään ja säilytetään puutynnyreissä. Edelleen Tabasco-kastikkeen valmistuksessa käytetään kolmen vuoden ajan viskin valmistuksessa käytettyjä tynnyreitä.

Tammikypsytyksellä viinistä tai väkevistä alkoholeista tulee syvempi, monimutkaisempi ja jälkimaultaan pidempi. Tynnyrin paahdon voimakkuus vaikuttaa aromin määrään. Tammikypsytyksen kesto vaikuttaa viinin tyyliin. Mitä pidempään viini kypsyy, sitä voimakkaammat tammen tuomat vaikutukset ovat. Kolmen vuoden jälkeen suurin osa tammen aromiyhdisteistä on laimentunut lähes neutraaliksi. Viinintekijä voi vaikuttaa viinin makuun valitsemalla viinitynnyreiksi uusia, käytettyjä tai uusien ja vanhojen tynnyreiden yhdistelmiä, jolloin saadaan viiniin toivottu tammen vaikutus. Tynnyri voidaan vaihtaa uuteen jopa kesken viinin ikääntymisprosessin. Viinejä voidaan ikäännyttää myös isoissa avonaisissa puusäiliöissä. Kypsytettäessä juomia tynnyreissä, tammi antaa aromeja ja toisaalta päästää happea sinne, jolloin maku pehmenee. Happi pääsee tynnyriin lankkujen solukäytävien kautta. Myös sitä kautta haihtuu vettä ja alkoholia. Viinin kypsyessä uuttoaineet ja sameudet laskeutuvat pohjalle, jolloin viini on helppo lappoa toiseen tynnyriin.


Kuva 3. Konjakkitynnyri




















Juomatynnyrin valmistus

Tammi on yleisin puutynnyreiden valmistusmateriaali, mutta niitä valmistetaan myös akasiasta, kastanjasta, kirsikkapuusta, mahongista, pyökistä ja saksanpähkinästä. Suomessa tynnyrin valmistuksessa on käytetty pääasiassa kuusta ja mäntyä. Aasiassa käytetään japanilaista setriä, joka antaa sakelle ominaisen minttumaisen ja havupuisen aromin. Tynnyrit valmistetaan pääasiallisesti iäkkäästä ranskalaisesta tai amerikkalaisesta tammesta, mutta valmistuksessa käytetään vähän myös eurooppalaista tammea. Eri alueella kasvavilla tammilla on eri maku. Ranskalaisen tammen aromi on hento, kun vastaavasti amerkkilainen tammi antaa voimakkaamman makulisän juomiin.

Tynnyrintekijälle kelpaa vain parhaat puut ja puun tyviosasta muutama metri ennen oksia. Noin tynnyrin korkuiset tukinpätkät halkaistaan ja pilkotaan pienemmiksi paloiksi. Sauvoja eli tynnyrin lautoja ei voida ottaa suoraan käyttöön vaan niitä täytyy ennen valmistusta varastoida ulkona tapuleissa vähintään kaksi vuotta. Jos osat ovat paksuja, niitä täytyy varastoida pitempään. Varastoinnin aikana happi, auringonvalo ja sadevesi liuottavat pois sauvoista kitkeriä makuaineita, joita ei haluta alkoholijuomiin. Pitkään varastoiduissa sauvoissa tammen aromit ovat hienostuneempia kuin nopeasti käyttöönotetun tynnyrin sauvoissa.

Tynnyri muodostuu sauvoista, kannesta, vanteista ja tapista (kuva 4). Tynnyrin sauvat sahataan tai jyrsitään muotoonsa, päästä kapeammiksi ja keskeltä leveämmiksi ja reunoilta viistetyiksi lankuiksi. Lankut laitetaan vieri viereen paksun rautavanteen sisälle. Eri kokoisilla vanteilla puristetaan kehässä olevat lankut yhteen. Tynnyrit valmistetaan ilman nauloja tai liimaa. Sen paksumahainen muoto mahdollistaa sen. Lämmittämisen aikana tynnyriä kastellaan sisäpuolelta, jotta lankut nostkistuvat. Toisesta päästä harittavat lankut vedetään vaijerilenkillä muotoonsa ja kiinnitetään vanteella. Taivuttamisen jälkeen tynnyri paahdetaan haluttuun asteeseen.


Kuva 4. Tynnyrin osat
















Tynnyriaihio nostetaan paahdettavaksi tuliastian ympärille, jossa poltetaan sauhausjätteitä. Jos kyse on tammitynnyristä, niin tuliastioissa poltetaan vain tammipuun palasia. Tällä tavoin paahtamalla saadaan tammesta parhaat aromit esiin. Perinteisen paahtomenetelmän vaiheet ovat esilämmitys, lämmitys ja aromisoituminen. Esilämmityksellä pehmennetään puun kuituja, lämmityksen aikana puuta voidaan taivuttaa ja tynnyri saa muodon ja viimeisessä vaiheessa saadaan tynnyriin haluttu aromi. Paahtamisen voimakkuus vaikuttaa aromeihin. Miedossa paahdossa korostuu makeiden mausteiden, vaniljan, kookoksen ja tuoreen puun aromit. Voimakkaassa paahdossa saadaan tummien mausteiden ja savun aromit. Bourbonin valmistamisessa käytettävät amerikkalaisesta tammesta valmistettavat tynnyrit hillostetaan sisäpuolta. Kun tynnyri on saanut muotonsa, se jäähdytetään ja kansi sekä pohja kiinnitetään lankkujen päihin uurrettuihin loviin. Paksut rautavanteet vaihdetaan ohuihin peltivanteisiin. Edellisen vanteen jättämät ruosteiset jäljet hiotaan pois ja kylkeen porataan täyttöreikä. Tynnyrin tiiviyttä testataan moneen kertaan. Lopullinen tiiviys saadaan täyttämällä tynnyri kuumalla vedellä, joka turvottaa lankut. Valmiiseen ja tiiviiseen tynnyriin poltetaan laserilla valmistajan logo ja tynnyrin tiedot.

Tynnyrissä on tapinreikä ja tappi, mutta niissä käytettiin myös erilaisia hanoja (kuva 5), jotta eri raaka-aineet saatiin tynnyriin ja tynnyristä pois.


Kuva 5. Tynnyrin hana




















Tynnyreitä voidaan käyttää uudelleen. Tynnyreiden kierrättäminen edellyttää kuitenkin huoltoa ja korjausta säännöllisesti, jotta tynnyri pysyy tiiviinä. Tarvittaessa tynnyri puretaan ja saumataan uudelleen, jolloin se on taas käyttökunnossa.

Käytöstä poistettu tynnyri on keräilijöiden mielenkiinnon kohde. Monet ravintola-alanyrittäjät hankkivat vanhoja tynnyreitä rekvisiitaksi ja tuomaan tunnelmaa ravintolaan, kun se sopii ravintolan teemaan ja yleisilmeeseen.

Muut tynnyrintekijän tuotteet

Tynnyrin valmistajien muita astioita ovat muun muassa haarikat, kirnut, saavit ja sangot. Ne olivat pitkään kotitalouksien yleiskäytössä kunnes nykyaikaiset materiaalit korvasivat ne. Suomalaiset naiset olivat tuttu näky ennen vanhaan rannalla pyykkipäivänä (kuva 6) korvoineen, saaveineen karttuineen ja patoineen. Lehmien lypsämisessä käytettiin kiuluja ja voin valmistamisessa kirnua (kuva 7). Nykyisin vanhoja kirnuja käytetään usein esimerkiksi sateenvarjotelineenä.


Kuva 6. Pyykkärin saavi





















Kuva 7. Kirnu





















Lähteet: Luston metsämuseon tynnyrinäyttely 2015 ja Savonlinnan maakuntamuseo 2015










tiistai 8. joulukuuta 2015

Savolaiset perinneruoat talvella

Ohrarieska
Serinakakut

”Matti päivällisen tuo, Matti päivällisen vie”. Sananlasku tarkoittaa tapaa, kun talvella syötiin kolme, mutta kesällä neljä kertaa päivässä. Lisäateria otettiin käyttöön Kevät-Matista (24.2.), ja siitä luovutiin Syys-Mattina (21.9.). Ruoka-ajat vaihtelivat paikkakunnittain samoin kuin aterian nimityksetkin. Savossa perhe kokoontui talvisin aterioimaan kolmesti: aamiainen syötiin 7. tunnilla, murkina noin klo 14 ja iltanen klo 20 aikoihin.

Vuodenaikojen vaihtelu ei aiheuttanut muutoksia aterian määrään, mutta kylläkin laatuun. Keskitalvella olivat pääruokina suolaliha, kapakalat, leipä ja kalja. Talvella syötiin enemmän liha- ja perunaruokia sekä laatikkoruokia, koska talvella uunia lämmitettiin joka päivä.

Annanpäivä (9.12.) oli merkkinä lipeäkalan valmistuksen aloittamiselle. Se tehtiin keväällä pyydetystä, suolatusta ja kuivatetusta kalasta tai kaupasta ostetusta kalasta.

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Tuomaasta (21.12.) katsottiin joulun alkavan. ”Joulu juhlista jaloin ” (24.12.). Jouluherkut tarjottiin jouluaaton puolis- ja iltasaterioilla. Puolisruokana eli lounaana jouluaattona oli yleinen kesällä pyydetyistä ja kuivatuista kaloista tehty kapakalakeitto. Kaikkialla Savossa tunnetut jouluaaton iltasruoat eli päivällinen tai illallinen oli talkkuna ja sen kanssa tarjottu tirripaisti tai karjalanpaistin tapaan valmistettu uunipaisti sekä ohraryynipuuro, joka myöhemmin muuttui riisipuuroksi. Ohra- ja riisipuron kanssa tarjottiin rusina- tai sekahedelmäkiisseliä, joka tunnettiin paremmin nimellä veskunasoppa. Yleisesti joulupöydässä tarjottiin makkaroita: joko uunipannulla kuumennettuja, ihanasti rasvassa tiriseviä ryynimakkaroita tai leikkelemakkaroiden tapaan lihamakkaroita. Laatikkoruoat kuuluivat yleisesti myös jouluun. Sen sijaan kinkkua ei savolaisessa joulupöydässä alun perin tunnettu. Kinkun korvasivat paistettu sianpää, sian alaleuka tai palvipaisti, joka oli usein naudan takapaistista uunissa lepänoksien päällä kypsennetty paisti, joka tarjottiin kylmänä. Lampaankäpälä uunissa kypsennettynä oli paistin vaihtoehto. Pohjoisimmassa Savossa korvattiin paisteja aattona sianselkäkeitolla. Etelä-Savossa keitettiin omaa erikoisuutta uattokeittoo, johon laitettiin matikoita ja sianlihaa. Matikat oli varta vasten pyydetty jouluaaton keittoon. Lipeäkala tarjottiin joulupöydässä maitokastikkeen ja hienonnetun maustepippurin kanssa.

Varhaiseksi aamupalaksi ennen kirkkoon lähtöä syötiin yöksi uuniin jätettyjä nauriita. Talkkuna ja paisti kuuluivat myös jouluaamun varhaisaterialle. Kirkosta palattua syötiin taas lipeäkalaa, paisteja ja naurislaatikkoa. Joulupäivänä oltiin kotona, tapaninpäivänä alkoivat vierailut. Vieraille tarjottiin jouluksi valmistettuja ruokia: lanttu- ja naurislaatikkoa, lipeäkalaa, uunipaistia, lihapullia, makkaroita sekä talkkunaa. Kahvileipänä oli pullaa, sokerikakkua ja pikkuleipinä ässiä, hannatädin- ja serinakakkuja.

Vuodenvaihde oli savolaisessa elämässä nimensä mukaisesti joulun jälkijuhla, uusijoulu (31.12.). Sitä vietettiin hartaasti. Aattona syötiin puuroa niin kuin oli syöty jouluaattonakin. Uunipaisti kuului myös aaton iltaruokiin. Uuniin laitettiin päivällä tavallinen sekalihapaisti naudan- ja sianlihoista. Jotkut valmistivat talkkunaakin. Varkauden seudulla oli myös tapana tehdä patakukko.

Loppiaiseen (6.1.) ei sisältynyt merkittäviä ruokaperinteitä. Mäntyharjulla oli ”lohko loppiaisena”. Silloin oli lihalohko kiehumassa, ja sitä syötiin loppiaisen kunniaksi. Siihen käytettiin luista lihaa, sillä parhaat palat oli syöty jouluna.

Joulunajan päätyttyä alkoivat härkäviikot, tasaiset arkiviikot, jolloin ei herkuteltu. Aamiaisella oli esimerkiksi piimävelliä. Se oli sekä ruoka että juoma. Puolisella eli lounaalla syötiin sianlihasoossia ja perunoita, laatikkoruokia tai lihakeittoa. Iltaseksi eli päivälliseksi laitettiin ruoan tähteitä tai kypsennettiin uunipuuroa.

”Puavalj” (25.1.) oli puolitalvessa. Puavalinpäivänä syötiin pässinpotkaa ja rasvapuuroa, joka valmistettiin ohraryyneistä, vedestä, ruskistetusta sianlihasta ja muusta eläinrasvasta. Rasvapuuro kypsennettiin uunissa. Joissakin paikoissa juhlistettiin Puavalia imellytetyllä puolukkapuurolla.

Kynttelinpäivä on ollut liikkuva päivä helmikuun alussa. ”Kynttel on kevättä.” Ruoatkin alkoi muuttua keväisemmiksi. Lehmän poikimisen jälkeen oli tarjolla juustomaitoa, josta paistettiin kynttelrieskoja, pannurieskoja, jotka olivat yleinen kynttilänpäivän ruoka. ”Siankynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaissa”. Siankynsiä, lampaan- ja lehmänsorkkia saattoi olla vielä lihasammiossa, josta keitettiin kynsikeittoa, sorkkavelliä ja kynttilänpäivänrokkaa.

Matinpäivänä (24.2.) oli matikkakeiton aika. Matikkakeittoa syötiin sekä arki- että juhlaruokana näinä viikkoina. Pielavetisillä oli oma erikoisherkkunsa, matikkamykykeitto.

Laskiaisena ei saanut syödä perunoita, muuten tuli ihoon kesällä ajoksia. Näin uskottiin Savossa, joten ruoat valmistettiin sen mukaisesti. Yleisiä laskiaisruokia olivat sianlavasta keitetty laskiaiskeitto ja rasvarieska. Rieskojen päälle laitettiin munavoita ja juotavana oli yleensä piimää.


Talkkunaa

2 dl talkkunaa

0,5 dl vettä

1 rkl suolaa

150 g sianlihaa

Kopratalkkunaa tehtäessä sekoitetaan talkkunaa kiehuvaan suolalla maustettuun veteen sakeaksi puuroksi. Se on valmista heti kiehumisen alkaessa. Rasvatalkkunaa saadaan, kun sulatetaan sianlihaa ja siihen sekoitetaan vettä ja talkkunaa. Kopratalkkunaa syödään voin tai tirripaistin kanssa.

Piimävelli

1 l rasvatonta maitoa

0,25–0,5 dl ohra- tai ruisjauhoja

1 dl kirnu- tai kokkelipiimää

1 tl suolaa

Veteen, maitoon tai vesi-maitoseokseen (½ vettä, ½ maitoa) keitetään ruis- tai ohrajauhoista velli, johon lopuksi lisätään tilkka täysmaitoa. Syödään kuumana.

Ohrarieska (uunipellillinen)

1 l piimää

4 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 tl suolaa

1 kananmuna

1,5 dl sämpyläjauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

Laita rikotut ohrasuurimot yön yli turpamaan piimän joukkoon. Lisää sekoittaen sitten suola, muna, jauhot ja öljy. Kaada rieskataikina leivinpaperin päälle korkeareunaiselle uunipellille. Paista 250 °C:ssa noin 25 minuuttia, kunnes on kauniin ruskea. Tarjoa munavoin tai yrttilevitteen kanssa.

Serinakakut

370 g voita tai margariinia

150 g sokeria

1 kananmuna

3 rkl siirappia

1,5 tl leivinjauhetta

600 g vehnäjauhoja

Voiteluun kananmuna sekä koristeluun sokeria ja mantelilastuja.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna ja siirappi sekoittaen. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin, lisää taikinaan. Taikina saa hetken kovettua jääkaapissa. Leivotaan pyöryköitä, jotka nostetaan uunipellille leivinpaperin päälle. Pyöryköitä painetaan haarukalla, voidellaan munalla sekä koristellaan sokerilla ja mantelilastuilla. Paistetaan kellertävän ruskeiksi 175 °C:ssa noin 15 minuuttia.


Hanna-tädin kakut

150 g margariinia

2,5 dl sokeria

1 kanan- tai sorsanmuna

1 dl kermaa

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl vehnäjauhoja

3 dl perunajauhoja

Vaahdota margariini ja sokeri, jonka jälkeen lisäät munan ja kerman. Lopuksi lisää siivilän läpi jauhot, jotka on sekoitettu keskenään. Pyöritä taikinasta palloja, jotka laitetaan leivinpaperin päälle uunipellille. Jätä leviämisvara. Paista 200°C:ssa noin 15 minuuttia.

Hanna-tädin kakut

Lähde: Räsänen Bertta. Hyvvee ja hyvän parasta, savolainen keittokirja

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Ruokia kirkolliskalenterin mukaan

Kynttilänpäivä   (liturginen väri valkoinen, ma-la vihreä)
kertoo Jumalan kirkkaudesta. Kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana käytettävät kynttilät. Raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille.

Vihreää kynttilänpäivänä – vihreät voileivät
-        leipää
-        voita
-        salaatinlehtiä
-        tuorekurkkua
-        vihreää paprikaa
-        tuoretta basilikaa
-        juustoa

Leipäviipaleet voidellaan. Laita päälle salaatinlehti, juustoviipale, siivutettua kurkkua ja paloiteltua paprikaa. Koristele tuoreella basilikalla.

Helluntai (liturginen väri punainen)
Pyhä henki on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon.

Helluntaina punaista – punaiset vartaat
-        200 g juustoa (esim. Oltermannia tai Emmentalia)
-        punaista paprikaa
-        punaisia viinirypäleitä
-        kirsikkatomaatteja
-        retiisejä
-        cocktailtikkuja

Leikkaa juusto ja paprikat kuutioiksi sekä pese rypäleet, kirsikkatomaatit ja retiisit. Pujottele ainekset vuorotellen tikkuihin. Laita tikut vadille tai esim. puolikkaaseen kaaliin tai kurpitsaan.

Mikkelin päivä (liturginen väri valkoinen, ma-la vihreä)
on enkelien ja lasten päivä. Mikkelin päivä on omistettu ylienkeli Mikaelille. Hän taisteli pimeitä valtoja vastaan (liittyy pääsiäiseen). Myöhemmin päivästä tuli enkelien päivä, Jumalan sanansaattajien päivä. Enkelit suojelevat meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

Valkoista Mikkelin päivänä – vaalea booli (noin 15 annosta)
-        1 l banaanimehua
-        1 l omenamehua
-        1 l sitruunalimpparia
-        sitruunamelissan lehtiä koristeeksi

Ensimmäinen adventti (liturginen väri valkoinen, ma-la violetti tai sininen)
Kirkkovuosi alkaa ja Jeesus tulee. Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole meistä kaukana. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan.

Adventtina sinistä – mustikkapirtelö (4–5 annosta)
-        2,5 dl maitoa
-        2,5 dl mustikkakeittoa
-        0,5 l vaniljajäätelöä
-        koristeeksi sitruunamelissan lehtiä

Mittaa maito ja mustikkakeitto tehosekoittimeen, lisää jäätelö pieninä paloina. Sekoita juoma kuohkeaksi. Kaada korkeisiin laseihin, koristele ja tarjoa heti.



Hyvää ruokahalua!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Savolaiset perinneruoat syksyllä



“Pyy Pirkkona, kana Kaesana, koppelo köyrinä, apposet adventtina, lohko loppiaisena, pässinpotka Puavalina, siankynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaissa”. Tällaisen ruokakalenterin mukaan savolaisemännät ovat perinteisesti ruokia valmistaneet ympäri vuoden. Luonto on muovannut savolaista ruokakalenteria enemmän kuin ihmisten mielihalut. Pyrittäessä välttämään yksitoikkoisuutta ravinnossa oli vaihtelu vakioitu ja sovitettu viikkorytmiin, arjen ja pyhän vaihteluun, juhliin ja juhlakiertoon sekä lopulta vuodenaikojen vaihteluun. Vuodenajat aiheuttivat vaihtelua sekä ruoka-ajoissa että aterian sisällössä ja ruoan laadussa.

Syksy alkoi Pärttylistä (24.8.), jolloin elonkorjuukausi oli menossa. Se tiesi uutisviljan saantia ruokapöytään. Tyypillisiä savolaisia syksyn ruokia olivat uutisviljasta keitetut puurot ja hutut. Puuro keitettiin maitoon tai kurriin eli rasvattomaan maitoon ja huttu keitettiin veteen. Muuten ne keitettiin, tarjottiin ja syötiin samalla tavalla eli voisilmän kanssa. Huttu ja puuro oli aterian ainoat ruokalajit, joiden kanssa syötiin leipää. Uutisviljasta leivottiin myös uutisleipää ja tehtiin talkkunaa.

Kesällä ja syksyllä on käytetty luonnosta saatavia antimia. Marjat olivat ennen puutarhaviljelyn alkamista luonnontuotteita, joita yritettiin käyttää mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Marjat kypsyivät yksi laji kerrallaan, joten koko kesän ja sykyn ajan sai uusia marjoja säilöttäväksi ja sellaisenaan syötäväksi. Savossa ei sieniä alkuksi käyetty missään muodossa, mutta sen käyttö leivisi idästä ajan kuluessa Savoon. Varhaisperunoiden kanssa syötiin sienistä valmistettua sienipaistia ja suolasieniä. Juuri kypsyneistä puolukoista tehtiin puolukkahilloa ja -puuroa sekä karpaloista karpalokiisseliä.

Mikonpäivä (29.9.) oli tärkein syksyinen merkkipäivä. Sadonkorjuukauden piti olla päätepisteessä. Naiset joutuivat ulkotöiltä sisätöille, mitä kuvaavia sanontoja tunnetaan useita, kuten ”Mikkeliltä ämmät pirtiin, nauriit kuoppaan”.

Mikkelinpäivän ruokia kaikkialla Savossa on ollut mikkelsoppa, joka keitettiin kesän yli juosseesta pässinvuonasta tai lampaasta. Mikkelsoppa oli siis lampaasta keitetty tappaiskeitto tappaisineen eli sydämen, maksan ja munuaisten kanssa, mykyineen ja makkaroineen. Sitä syömään kutsuttiin myös naapureita ja sukulaisia. Tämä juhlakausi jatkui pitkin syksyä, sillä teurastukset pyrittiin ajoittamaan eri taloissa eri aikoihin. Tappaiskeittoa kutsutaan myös mykykeitoksi tai -rokaksi. Ruokien nimitykset vaihtelevat paikkakunnittain.

Lampaan verestä paistettiin leppärieskaa eli veripalttua. Nilsiässä leivottiin mikkelinpäiväksi myös nyrkkirieskoja. Etelä-Savossa paistettiin kualinlehtirieskoo. Kaalilehtirieska oli kaalin uloimpien lehtien päälle leivottu ja uunissa paistettu litteä ohrarieska.

Juureksissa korostui syksyllä nauriin osuus, ja savolaisista syksyn ruoista ei voida puhua ilman naurista. Silloin keitettiin nauriista ja myös perunasta lohkokeittoa sekä lanttupuuroa. Uunin arinalla paistettin naurispaistikkaita, jotka syötin herkkupaloina kastamalla niitä apposjauhoihin.

Savolaiset ovat tunnetusti ahkeria uunin käyttäjiä, ja niinpä monet savolaisten perinneherkuista ovatkin uuniruokia. Jokapäiväisiä uuniruokia ovat esimerkiksi laatikot, patakukko ja potaattipaestikkaat eli tuhnijaiset. Sitä sanottiin jossakin kouruksi, Tervossa, Suonenjoella ja Pielavedellä kynäksi ja Etelä-Savossa säräksi.

Loka-marraskuun vaihteeseen sijoittuva köyri oli vuoden huomattavimpia juhlia savolaisessa keittiössä. Oli lihaa, riistaa, kalaa, nauriita, perunoita, voita, maitoa ja viljaa. Pieksämäen seudulla sanottiin ” jokkainen joulukseen , köyhäkii köyrikseen”. Sanonta kuvaa köyrinjuhlan tärkeyttä ja merkittävyyttä eli köyriä arvostettiin jopa enemmän kuin joulua. Joroisissa sanotiin: ” Joka köyrin köyrittää, se häränkin tappaa”. Köyri saattoi olla härän hengen veroinen merkkipäivä. Lapinlahtelaiset olivat vaatimattomampia: ”Köyrinä köyhäkii keppisä piätä nuolasoo”. Köyrinä syötiin linturuokia, sillä miehillä oli ollut aikaa metsästykseen. Köyriaamuksi tehtiin köyrsoppaa metsälinnusta ja sianlihasta. Soppa syötiin aamiaisella. Köyrinä piti aamiaisen olla varhain, muuten ei talo menestynyt. Köyrpaistia tehtiin yleensä koppelosta, joka tarjottiin usein puolisruokana eli vataa nykyisin lounasta. Köyrinä leivottiin myös piianpullat.

”Marttina makkarat valetiin.” Martinpäivänä (10.11.) syötiin makkaroita ja tehtiin makkarat myös jouluksi. Muutenkin syötiin rasvaisempia ruokia, esimerkiksi rasvatalkkunaa ja kapapaistia.


Tohraperu

1 kg perunoita

1 sipuli

200 g siankylkeä

1 tl suolaa

0,25 tl valkopippuria


Kuori perunat, pilko ne pieniksi paloiksi ja keitä vähässä vedessä kypsäksi. Viipaloi siankylki ja paista paistinpannulla rapeaksi. Lisää välillä paloiteltu sipuli lihan kanssa kypsenemään. Kaada osa perunoiden keitinvedestä erilliseen kuppiin. Lisää kypsä liha-sipuliseos perunoiden joukkoon sekoittaen. Lisää suola ja valkopippuri. Tarksita maksu ja lisää tarvittaessa myös lisää perunoiden keitinlientä kostukkeeksi. Nauti puolukkahillon kanssa.

Tohraperu

Patakukko

Kuori:

5 dl vettä

0,5 rkl suolaa

100 g rasvaa

noin 9 dl ruisjauhoja

noin 3 dl vehnäjauhoja


Täyte:

2 kg lanttua

250 g kylkisilavaa

2 tl suolaa

Kuoriaineet vaivataan tiiviiksi ja sitkeäksi taikinaksi. Taikina taputellaan pataan pohjalle ja reunoille. Voit myös jättää taikinan kokonaan vain kanneksi. Kuori ja viipaloi lanttu. Lanttuviipaleet ladotaan kerroksittain silavaviipaleiden kanssa taikinalevyn keskelle. Suolaa ripotellaan väliin. Pintaan ripotellaan ruisjauhoja. Alkulämpötila on puoli tuntia 250–275 °C:ssa, jonka aikana kukko saa väriä. Tämän jälkeen lämpöä alennetaan asteittain niin, että se on ensimmäisen paistotunnin lopussa 200°C. Tämän jälkeen kukonkuori voidellaan kamaralla ja kannen päälle laitetaan alumiinifolioon. Jos padassa on kansi, sen voi laittaa päälle. Täytteen pehmenemiseksi kukkoa haudutetaan 100–150°C:ssa noin 4 tuntia tuntia. Aloita kukon syöminen keskeltä.

Vaihtoehtoja: lanttuviipaleiden sijasta voi käyttää perunaviipaleita, kaloja, sieniä tai naudanlihaa.

Hernetuuvinki

1 l herneitä

0,5 dl vettä

1 tl suolaa

2 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

2,5 dl vettä

sokeria tai siirappia

maitoa tai kermaa

Herneet keitetään suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Suurustetaan vehnäjauhoilla sekä maustetaan maidolla, sokerilla ja voilla.


Perunapuuro

5 suurta perunaa

1 l vettä

1,5–2 dl ohrajauhoja

1,5 rkl suolaa

3 kkp maitoa

Kuoritut ja lohkotut perunat keitetään vedessä. Kun ne ovat pehmenneet, survotaan ne keitinliemessä. Lisätään maito ja ohrajauhot. Anna kiehua 40–50 minuuttia. Viimeisenä lisätään suola. Tarjoa voisilmän kanssa.

Perunapuuro

Puolukkapuuro

1,5 l vettä

5 dl puolukoita

2 dl sokeria

2,5 dl mannaryynejä


Kuumenna vesi. Lisää puolukat, sokeri ja mannaryynit. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Puuron hieman jäähdyttyä, voit sen vatkata kuohkeaksi. Tarjoa maidon kanssa.

Puolukkapuuro

maanantai 10. elokuuta 2015

Terveellisiä Välimeren kesäherkkuja

Välimeren alueen ruokia on pidetty aina terveyttä edistävinä. Niin espanjalaiset, italialaiset kuin kreikkalaiset ovat tienneet, että oliiviöljy, valkosipuli ja kaikki tuoreet vihannekset ovat terveydelle arvokkaita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että asia on todella näin. Tiedostamattaan Välimeren kansat ovat noudattaneet ruokavaliota, jota meidän kaikkien tulisi maailman terveysjärjestön suositusten mukaan noudattaa.

Monet seikat yhdistävät Välimeren keittiöitä. Ainekset ovat usein samoja kaikissa maissa, mutta itse valmistukseen liittyvät perinteet vaihtelevat. Välimeren ruoka on erityisesti monien naisten, usein äitien, omaa ruokakulttuuria. Välimeren ateria voi alkaa yksinkertaisella salaatilla tai muilla pienillä ruokalajeilla. Sitten voi olla vuorossa keitto, kalaruoka tai pata. Mausteina on usein valkosipulia, yrttejä ja tietysti oliiviöljyä.

Yrtit ovat Välimeren keittiön sydän. Jos sinulla on puutarha tai parveke, harkitse yrttitarhan perustamista, sillä useimpia yrttejä on varsin helppo kasvattaa. Voit kasvattaa yrttejä myös ikkunalaudallasi. Monissa ruokakaupoissa on myynnissä tuoreita ruukkuyrttejä. On helppo istuttaa ruukkkuyrtti hieman suurempaan ruukkuun, josta sitten on kätevä käydä poimimassa lehtiä tai oksia ruokaan makua ja näköä antamaan. Lehtipersiljasta on kaksi muotoa: kähärälehtinen ja sileälehtinen persilja. Etelä-Euroopassa käytetään yleisemmin sileälehtistä persiljaa, kun Suomessa olemme tottuneet käyttämään kähärälehtistä persiljaa.

Valkosipuli – ah, niin ihana tai kauhea löyhkä. Jokainen meistä suhtautuu yksilöllisesti valkosipuliin. Toiset rakastavat, toiset inhoavat! Valkosipuli kasvaa luonnonvaraisena Välimeren maissa, ja sillä on todettu tutkimuksissa mm. antiseptinen vaikutus. Valkosipulia käytetään Välimeren alueella esimerkiksi alkuruokiin, patoihin ja salaatteihin. Ainut ateria, johon valkosipuli ei varsinaisesti kuulu on aamupala. Hyvin monien klassisiin ruokiin se tulee lisätä, jotta ruoka on aito.

Oliiviöljy kuuluu tärkeänä osana Välimeren ruoanvalmistukseen. Oliiviöljy sopii erinomaisesti kaikkeen ruoanlaittoon. Oliiviöljyjä on erilaisia, ja niillä kaikilla on oma erityinen luonteensa. Vaikka oliiviöljyjen väri ja maku vaihtelevat maan, oliivilajin ja vuosikerran mukaan, neitsytöljyt ovat yleensä vihreämpiä tai kullankeltaisempia ja maultaan voimakkaampia. Ne ovat ihanteellisia salaattien kastikkeena tai käytettäväksi sellaisenaan pastan tai leivän kanssa. Se kuuluu olennaisena osana vihannesten, palkokasvien sekä liha- ja kalaruokien valmistukseen. Oliiviöljyssä on runsaasti monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka vähentävät vahingollista kolestrolia.

Välimeren maissa juodaan ruoan kanssa viiniä. Rypäleitä kasvaa runsaasti ja viiniä on helppo valmistaaa. Aterian yhteydessä nautitusta viinistä on myös hyötyä ruoansulatukselle, sillä se kiihottaa ruoansulatusprosessiin liittyvien hormonien toimintaa ja vaikuttaa laksatiivisesti.

Tällä kertaa tutustumme tarkemmin kreikkalaisiin ruokiin. Kreikkalainen keittiö on pohjimmiltaan yksinkertainen. Ruokalajit saattavat olla vaatimattomia, mutta ne ovat aina erinomaisesti maustettuja. Kreikkalainen ateria on usein vapaamuotoinen, ja ruokalajien määrä ja ruokailuaika voivat vaihdella. Lounas tarjoillaan välimerelliseen tapaan myöhään, ja päivän pääateria on päivällinen, joka syödään myös myöhään.

Nauttikaamme Välimeren ruokaherkuista kesäisessä päivässä myös täällä Suomessa! Oheiset reseptit ovat neljälle hengelle.

Peruna-fetasalaatti

500 g pieniä uusia perunoita
5 kevätsipulia, vihreät ja valkoiset osat hienoksi silputtuna
1 rkl huuhdeltuja säilykekapriksia
8–10 mustia oliiveja
120 g fetajuustoa pieninä kuutioina
3 rkl hienoksi silputtua tuotetta persiljaa
2 rkl hienoksi silputtua tuoretta minttua
rouhittua mustapippuria
(suolaa)

Kastike:
68 rkl neitsytoliiviöljyä
1 sitruunan mehu
2 suolattua tai säilöttyä anjovista huuhdeltuna ja hienoksi pilkottuna
3 rkl maustamatonta jogurttia
3 rkl hienoksi silputtua tuoretta tilliä
1tl dijoninsinappia

1.     Kiehauta perunat kuorineen vedessä, kunnes ovat pehmenneet.
2.     Kuori keitetyt perunat ja leikkaa isoiksi kuutioiksi. Lisää kevätsipuli, kaprikset, oliivit, fetajuusto, tuoreet yrtit sekä pippuri ja ravistele niitä varovasti, että sekoittuvat. Lisää tarvittaessa suola.
3.     Tee kastike. Kaada kulhoon öljyä ja sitruunamehu sekä lisää anjovikset. Vispaa voimakkaasti, kunnes kastike muuttuu sakeammaksi ja paksummaksi. Vispaa mukaan jogurtti, tilli ja sinappi.
4.     Kaada kastike salaatin päälle, kun perunat ovat vielä lämpimiä. Ravistele, jotta kaikki peittyy herkulliseen anjoviskastikkeeseen.           

Ohje on helppotekoinen, kun on kiireinen päivä. Voit syödä sen lounaana tai päivällisenä. Tarjoile sellaisenaan tai jonkin keiton kera.      


Peruna-fetasalaatti          

Keitetty pinaatti riisin ja tillin kera

700 g tuoretta pinaattia, josta on poistettu kovat varret
7 rkl neitsytoliiviöljyä
1 iso silputtu sipuli
½ sitruunan mehu
1,5 dl vettä
3 rkl pitkäjyväistä riisiä
3 rkl silputtua tuoretta tilliä ja muutamia varsia koristeeksi
rouhittua mustapippuria
suolaa

1.     Pese pinaatti, ravistele ylimääräinen vesi pois ja tee pinaatista karkeaa silppua.
2.     Kuumenna oliiviöljy isossa kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää pinaatti ja sekoita sitä muutama minuutti, jotta se peittyy öljyyn.
3.     Heti, kun pinaatti näyttää menevän kokoon, lisää sitruunamehu ja vesi ja kiehauta. Lisää sitten riisi ja puolet tillistä, laita kansi päälle ja keitä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes riisi on mielestäsi kypsää. Jos seos näyttää liian kuivalta, lisää vähän kuumaa vettä.  Lisää pippuri ja suola.
4.     Nostele seos tarjoiluvadille ja ripottele sen päälle pieniä tillinvarsia. Tarjoile kuumana tai jäähtyneenä paistetun kalan kanssa.
                                           

Munakokkeli tomaattien kera

4 rkl neitsytoliiviöljyä
23 hienoksi silputtua salottisipulia
700 g karkeaksi silpuksi pilkottuja tomaatteja
hyppysellinen kuivattua oreganoa tai 1 tl silputtua tuoretta timjamia
½ tl sokeria
6 kevyesti vatkattua munaa
rouhittua mustapippuria
suolaa

1.     Kuumenna oliiviöljy isossa paistinpannussa ja kypsennä salottisipuleita välillä sekoittaen, kunnes ne ovat kiiltäviä ja läpikuultavia.
2.     Sekoita mukaan tomaatit, yrtit ja sokeri sekä suola ja pippuri. Kypsennä matalalla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä on höyrystynyt ja kastike on paksua.
3.     Lisää vatkatut munat pannuun ja kypsennä 2-3 minuuttia. Sekoita jatkuvasti lastalla. Munien pitäisi olla juuri ja juuri kiinteitä, ei ylikypsiä. Tarjoile heti tuoreilla yrteillä koristettuna. Tämä on kesäinen herkullinen lounas salaatin ja tuoreen leivän kanssa.

 
Munakokkeli tomaatin kera

Uunikalaa Spetsesin tapaan

4 turskafileetä
2-3 tuoretta persiljan vartta
4 viipaletta valkoista leipää paahdettuna ja monitoimikoneella murennettuna

Kastike:
56 rkl neitsytoliiviöljyä
1,75 dl valkoviiniä
2 murskattua valkosipulinkynttä
4 rkl hienoksi silputtua persiljaa
1 hienoksi silputtua punainen tai vihreää chilipippuria, josta on poistettu siemenet
400 g kypsiä tomaatteja kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuina
rouhittua mustapippuria
suolaa

1.     Sekoita kaikki kastikkeen valmistusaineet kulhossa ja lisää suola ja pippuri. Aseta seos sivuun.
2.     Lämmitä uuni 190-asteeseen. Kuivaa kalafileet. Asettele fileet vierekkäin öljyttyyn uunivuokaan ja ripottele persilja päälle. Mausta suolalla ja pippurilla.
3.     Lusikoi kastike kalan päälle ja ripottele sitten puolet leivänmuruista. Paista 10 minuuttia ja valele kalaa vuokaan kertyneellä nesteellä. Ripottele päälle jäljelle jääneet leivänmurut ja paista vielä 10-15 minuuttia. Tarjoile uusien perunoiden kanssa kesälounaaksi.


Paistetut kesäkurpitsat ja munakoisot kurkku-jogurttidipin kera

3 kesäkurpitsaa
1 munakoiso
0,5 dl vehnäjauhoja
auringonkukkaöljyä paistamiseen
rouhittua mustapippuria
suolaa                                 

Tzatziki (jogurttidippi)

15 cm kurkkua
12 murskattua valkosipulinkynttä
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl ohuiksi suikaleiksi leikattuja tuoreita mintunlehtiä
0,5 tl suolaa


1.     Tee ensin tzatziki. Pese kurkku, raasta se lävikköön ja purista suurin osa nesteestä pois. Lisää kurkkuraaste valkosipulilla, oliiviöljyllä ja mintulla maustettuun jogurttiin. Lisää suola, peitä kannella ja laita kylmään.
2.     Huuhtele kesäkurpitsat ja munakoiso ja taputtele ne kuiviksi. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi, pitkiksi viipaleiksi ja ripottele päälle jauhoja.
3.     Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja kypsennä kesäkurpitsaviipaleita 1-2 minuuttia, kunnes ne ovat vaalean kullanruskeita, käännä ne ympäri ja ruskista toinen puoli. Nosta viipaleet pannusta, valuta ne talouspaperin päällä ja pidä ne kuumina, kun paistat loput kesäkurpista ja munakoisoviipaleet.
4.     Kasaa paistetut viipaleet suureen lämmitettyyn kulhoon, sirottele päälle suolaa ja pippuria ja tarjoile heti viileän, mintunlehdillä koristellun tzatzikin kera.

Huom! Jos teet tzatzikin useita tunteja ennen tarjoilemista, lisää suola vasta myöhemmin. Liian aikaisin lisätty suola muuttaa jogurtin vetiseksi. Jogurttidippi on virkistävä alkuruoka, joka on parhaimmillaan kesän kuumuudessa. Se sopii kesäkurpitsa-munakoisojen kanssa, mutta myös grillatun lihan kera.


Kesäruokien kanssa jälkruoaksi sopii erilaiset tuoreet hedelmät tai suomalaisittain suosittelen kotimaisia marjoja.

Paistetut kesäkurpitsat ja munakoisot kurkku-jogurttidipin kera

tiistai 4. elokuuta 2015

Sadonkorjuu - ihanaa aikaa keittiössä



Kautta aikojen sadonkorjuu on ollut perheille kiireistä aikaa, mutta erityisesti se on ollut naisille työntäyteistä aikaa. Ennen lapset opetettin auttamaan kotona eri tavalla kuin nykyisin. Työt ja vastuut jaettiin perheen kesken. Martat haluavat korostaa yhdessä tekemisen ja yhdessäolon merkitystä. Ruoanlaiton, kodin raha-asioiden ja lähiympäristön hoidon taidot mahdollistavat arjen sujumisen. Yhdessä tekemällä kaikki perheenjäsenet oppivat ottamaan vastuuta kodin yhteisistä asioista. Ensimmäisiä marttoja innosti kotien aseman kohentaminen. Kotien paras on meidän päämääränämme edelleen 116 vuotta myöhemmin. Turvallinen ja tasapainoinen arki, kodin taidot ja tasa-arvo, nämä ovat marttojen sydämen asioita tänäänkin.

Harvalla meistä on isoa puutarhaa, jossa kasvattaisimme enää juureksia tai muita vihanneksia. Monelta voi löytyä kuitenkin rivi- tai omakotitalon tai kesämökin pihalta marjapensaita ja omenapuita. Sadonkorjuuseen pääsee hyvänä marja- ja omenavuonna siis omalta pihaltaankin.

Meidän suomalaisten kannattaa olla ylpeitä jokamiehen oikeuksista, joka mahdollistaa sienten ja marjojen poimimisen metsistä. Tätä oikeutta ei ole kaikkialla. Syksyllä luonto tarjoaa paljon herkkuja, joita kannattaa hyödyntää. Yhden päivän viettäminen perheen kanssa metsässä on myös hauskaa yhdessäoloa. Mukaan eväät, jolloin metsässä voi pitää tauon herkutellen, ja jatkaa taas energisenä marjojen tai sienten keräämistä.

Kun sato on saatu puutarhasta tai metsästä, toinen työ on kotona - vihannesten, hedelmien, marjojen ja sienten siivoaminen ja säilöminen. Tässä vaiheessa koko perhe voi osallistua yhdessä jatkokäsittelyyn.  Myöhemmin valmistettaessa ja tarjoiltaessa näistä raaka-aineista ruokia, jokainen muistaa kiitollisuudella työpanostaan perheen yhteisen aterian eteen.

Puhuttaessa kasviksista, siihen katsotaan kuuluvaksi vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät ja sienet. Kannattaa syödä erivärisiä kasviksia sekä tuoreena että kypennettynä, sillä kasvikset sisältävät erilaisia hyödyllisiä suojaravintoaineita, kuten vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuituja. Kasviksissa on aromi- ja väriaineta, jotka vaikuttavat ruoan makuun ja tuoksuun. Ne ovat myös vähäenergisiä eikä ne sisällä kolestrolia. Kasviksia suositellaan syötäväksi puoli kiloa päivässä eli kuusi kourallista. Huomioi, että perunaa ei sisällytetä tähän puoleen kiloon. Perunaa tulisi syödä muiden kasvisten lisäksi 25 kappaletta päivässä.

Nyt on paras ja monipuolisin aika suomalaisilla kasviksilla. Kuoripäällisissä juureksissa on oma lumonsa. Niiden kuoriminen ja paloittelu sujuu hyvillä työvälineillä miellyttävästi. Valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja juureksia on saatavana kaupoista jonkin verran, jos on kiire arki-iltana ruoanlaiton kanssa.

Höyrykypsentäminen on tehnyt uuden tulemisen. Höyrykattiloissa ja höyrytysritilällä juuresten ja perunoiden ravintoarvo, maku ja väri säilyvät. Kypsät juureslohkot voit maustaa öljyllä ja yrteillä.
Kypsennetyistä ja soseutetuista juureksista saa juurespyreitä, jotka maistuvat niin liha- kuin kalaruokien kanssa. Sosekeitot sopivat syksyyn loistavasti. Lisää sosekeittoon yhtä laatua sipulia ja kasvislientä. Pehmeän maun saat lisäämällä kermaa, ja tuoreyrtit viimeistelee maun.

Ravinto on yksi tärkeä terveyteen vaikuttava tekijä, johon ihminen voi itse helposti vaikuttaa. Ruoka, joka houkuttelee syömään saa myös mielen virkistymään. Kauniisti tarjolle laitettu ruoka värikkäine kasviksineen vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiimme, ei siis ainoastaan fyysiseen hyvinvointiimme.

Syksyssä on oma luomonsa, värikkään maukkaita ruokailuhetkiä perheen ja ystävien kanssa!

Juusto-kasvispiirakka (uunipannullinen)

Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
50 g sulatettua rasvaa
45 dl vehnäjauhoja

Täyte:
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala selleriä
3 eri väristä paprikaa
2 rkl öljyä
1 pkt Koskenlaskijajuustoa, esim. viherpippuri
2 munaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl hienonnettua persiljaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi. Kohota. Kauli taikina uunipannun kokoiseksi ja nosta leivinpaperin päälle uunipannuun. Kohota. Suikaloi kasvikset ja hauduta öljyssä puolipehmeäksi. Ota pannu levyltä. Lisää kuutioitu juusto ja muut aineet. Levitä pohjalle. Paista 250-asteessa 1520 minuuttia.

Juustokasvispiirakka

Juurespaistikkaat

lanttuja tai nauriita
kasvis- tai lihalientä
voita tai öljyä
mausteita tai hunajaa

Viipaloi lantut noin 1–1½ cm:n paksuiksi viipaleiksi. Keitä siivuja kasvisliemessä kunnes ne pehmenevät, mutta ovat vielä kiinteitä. Laita pannulle rasvaa ja ruskista viipaleet kauniin värisiksi. Ripottele pinnalle mausteita oman maun mukaan tai sivele hunajalla.

Omenainen munakas

1 iso omena
1 rkl öljyä
3 munaa
1tl sokeria
½ tl kanelia
ripaus suolaa

koriteluun omenaa ja kurkkua

Pese (kuori ulkomaalainen omena) ja paloittele omena kuutioiksi. Laita öljy pannulle, lisää omenakuutiot ja anna hautua 2–3 minuuttia. Vatkaa munat kevyesti mausteiden kanssa. Kypsennä hetki sekoitellen, hyydytä sitten munakkaaksi kannen alla. Omenamunakas sopii nautittavaksi leivän päällä. Koristele kasvihuone- tai avomaankurkulla ja omenalla.

Kurkku  on yksi suomalaisten suosikkivihanneksista heti tomaatin jälkeen. Kurkussa on niukasti energiaa, koska se sisältää 97 prosenttia vettä. Kotimaista kurkkua ei tarvitse kuoria, se ainoastaan huuhdellaan ennen käyttöä.

Omenainen munakas


Toscanalaiset sienet

600 g metsäsieniä
2 sipulia
oliiviöljyä
1 tl mustapippuria
1 tl inkivääriä
½ tl muskottia
2 tl korianteria
suolaa

Paista silputtuja sieniä pannussa kunnes neste on poistunut. Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää sienet, paista hetki. Mausta ja hauduta kannen alla noin 15 minuuttia. Tarjoile liharuoan lisukkeena. Vihje: voit korvat osan metsäsienistä herkkusienillä, jos omakeräämiä sieniä ei ole tarpeeksi.

Lampaankääpä kasvaa ryhminä tai renkaina havumetsissä, yleensä varttuneissa kuusikoissa sammaleen seassa. Erityisen hyvä sieni on paistettuna. Väri on myös paistettuna kauniin keltainen tai vihertävänkeltainen.

Lakkakiisseli

1 l vettä tai laimenenttua omena- tai porkkanamehua
1 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
5 dl lakkoja

Mittaa vesi tai mehu, sokeri ja perunajauhot kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes liemi sakenee ja kuplahtaa. Lisää lakat, sekoita ja kaada tarjoiluastiaan. Ripottele pinnalle sokeria, jotta ei muodostu kuorta.

Lakassa on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa, joten kotimaista lakkaa kannattaa käyttää esimerkiksi marjoina, mehuina, keittoina , kiisseleinä ja hillona.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Makua maustekasveilla

Oletko miettinyt maustekasvien kasvattamista? Käyttämällä yrttejä, voi vähentää suolan määrää, mikä lisää hyvää oloa ja terveyttä elinvuosiin.Lähiruoka tulee lähimmillään omalta ikkunalaudalta. Perustaisinko oman paratiisin  yrteistä? Se ei ole vaikeaa. Päinvastoin se on hauskaa, mielenkiintoista ja opettavaista. Hyödylliset ja mieluisat kasvit antavat kasvattajalle paljon iloa. Talvella pakkaspäivinä on mukava hauduttaa yrttijuomaa itse kasvatetuista yrteistä. Keittiön kaapissa voi olla erilaisia maustepurkkeja, joissa voi olla mm. piparminttua, ranskalaista rakuunaa, sitruunamelissaa, mäkimeiramia eli oreganoa, sitruuna-ajuruohoa ja timjamia. Maustepurkkeja on myös mukava antaa lahjaksi. Kesällä voi antaa itse lisätystä ryytikasvista ruukkuyrtin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Liitteeksi voi tehdä pienen reseptivihkosen, jossa on vinkkejä yrtin tai yrttiseoksen käyttöön. Omatekoiset lahjat ovat arvokkas lahja saajalle, koska antaja on nähnyt vaivaa lahjan eteen.

Yrttisakset lahjaksi tai omaan käyttöön, yrttien leikkaaminen on nopeaa 

                      Itse kasvatetut yrtit ovat tuoreita, eivätkä ne ole edistäneet kasvihuoneilmiötä, koska niitä ei kuljeteta pitkiä matkoja. Yrttien viljelyssä ei ole tarpeen käyttää myöskään torjunta-aineita, joten kasvintorjuntajäämiä ei tarvitse pelätä itse kasvattaessa yrttejä maustekäyttöön. Pienen yrttitarhan hoitaminen on myös terapeuttista. Yrttejä voi kasvattaa ruukuissa sisällä tai ulkona, jos ei ole mahdollista tehdä pientä yrttitarhaa puutarhaan. Yksi vaihtoehto on kasvattaa lämpöä vaativia lajeja kasvihuoneessa. Pienen kasvihuoneen sisälle tai parvekkeelle voi tehdä vanhasta akvaariosta, jos ei halua isompaa kasvihuonetta ulos pihalle. Ihanat tuoksut, tuoreet maut ovat pian ulottuvillasi.
                      Helpoin tapa päästä nopeasti alkuun on hankkia taimet valmiina keväällä. Ikkunalaudalla on myös mahdollista kasvattaa yrttejä, jotka siirretään ja istutetaan myöhemmin ulos. Lasten kanssa on hauska seurata kasvien kehitystä siemenistä kasveiksi. Hyviltä ystäviltä voi kysyä ylimääräisiä taimia, koska yrtit leviävät, jolloin yrttien kasvattajilla on pitkin kesää tarvetta harventaa viljelmiä. Taimien istuttaminen onnistuu parhaiten keväällä tai alkukesällä, mutta niitä voi istuttaaa vielä elokuussakin. Tärkeää on, että yrttien taimet ehtii juurtua kunnolla ennen talven tuloa.
                      Yrttiviljelmä voi olla hyvin monimuotoinen. Jos ei ole paljon tilaa, pienen maustepalstan voi perustaa esimerkiksi kukkaryhmän joukkoon. Kukkaryhmänkin voi sommitella pelkästään maustekasveista. Jos sinulla on kasvimaa, niin mausteyrttejä voi istuttaa myös vihannesten joukkoon. Isossa puutarhassa voi sommitella ja ryhmitellä näyttävän yrttitarhan, johon laittaa myös istumapaikan yrttien tuoksutteluun.
                      Maustekasveja voi kasvattaa kaikkialla. Kesäasunnolle on monesti käytännöllistä perustaa oma yrttimaa, josta voi hakea ruokien ja leivonnaisten maustamiseen tuoreet yrtit. Näin vältytään turhaan ylimääräisten tavaroiden kuljettamiselta. Helpottaa muistamista ja elämää, kun yrttitarha odottaa tulijaa jo valmiina.
                      Yrttietikka ja -öljy sopivat salaattipöydän kastikkeiksi, mutta myös marinointiin ja grillaukseen. Yrttietikkaan voi käyttää esimerkiksi tuoretta rakuunaa, basilikaa, kirveliä, minttua, tilliä tai rosmariinia. Murskaa yrtit, niin aromit vapautuu paremmin. Täytä isosuinen pullo tai kapea tölkki kevyesti yrteillä.  Lisää pari neilikkaa tai pari piparjuurilastua, jotka estävät homehtumisen. Kaada pulloon punaviini-, valkoviini- tai omenaviinietikkaa. Nosta pullo aurinkoiselle paikalle pariksi viikoksi, kääntele pulloa välillä. Siivilöi etikka puhtaaseen pulloon ja lisää koristeeksi kaunis mausteoksa.
                      Yrttiöljy valmistuu lähes samoin kuin yrttietikka, mutta murskaa yrttejä enemmän kuin etikkaa valmistaessa, koska öljy imee makua huonommin. Anna pullon olla huoneenlämmössä. Maista öljyä kahden viikon kulutta, ja jos makua ei ole tarpeeksi, lisää yrttejä ja anna maustua vielä muutama päivä. Ravistele pulloa silloin tällöin. Siivilöi öljy puhtaaseen pulloon ja säilytä jääkaapissa. Siivilöidyt yrtit voit käyttä vielä ruokien tai leivonnaisten maustamiseen.

Mäkimeirami eli oregano on monivuotinen kasvi, joka menestyy parveke- ja piharuukuissa. Pehmeitä versoja kerätään tuorekäyttöön koko kesän ajan. Oregano on tunnettu pitsamauste, mutta sopii myös monille kasvisruoille, lihalla ja riistalle.
                      Rakuuna on monivuotinen kasvi, ja sitä on ranskalaista että venäläistä. Ranskalainen rakuuna on pienempi kuin venäläinen rakuuna, ja tulee siten toimeen suurehkossa ruukussa ikkunalla tai parvekkeella. Versojen latvoja ja lehtiä kerätään koko kesän ajan. Rakuuna sopii liha-, kala- ja kasvisruoille.

Porkkanat mausteliemessä

500 g porkkanoita

Mausteliemi:
0,5 dl rypsi- tai auringonkukkaöljyä
0,25 dl viinietikkaa
0,5 dl porkkanoiden keitinlientä
2 valkosipulin kynttä
1 tl oreganoa
1 tl rakuunaa
ripaus mustapippuria

Kuori ja viipaloi porkkanat ja keitä pienessä vesimäärässä melkin kypsiksi. Ota porkkanoiden keitinliemi talteen. Sekoita mausteliemi ja kaada porkkanoiden päälle. Anna maustua kylmässä muutama tunti, mieluummin yön yli. Koristele yrteillä.

Timjami on monivuotinen varpukasvi, joka viihtyy myös ruukussa valoisalla ikkunalaudalla. Timjami sopii kaikkien liharuokien, kalojan, sienien ja pitsojen mausteeksi. Luonnonvaraista kangas- ja sitruuna-ajuruohoa voidaan käyttää timjamin tavoin.

Timjami-porkkanasämpylät

0,5 l vettä
50 g hiivaa
1,5 tl timjamia
3 rkl siirappia
3 dl hienoksi raastettua porkkanaa
0,5 dl jauhettua mantelia
13 dl hiivaleipäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää mausteet, porkkanaraaste ja mantelijauhe. Alusta jauhot joukkoon. Anna taikinan kohota. Leivo taikina sämpylöiksi. Voitele nousseet sämpylät vedellä tai maidolla. Paista 225-asteessa 10–15 minuuttia.

Sitruunamelissa on monivuotinen yrtti, joka viihtyy ruukussa sisällä ja ulkona. Talvehtiminen onnistuu vain lämpimässä kasvupaikassa. Sitruunamelissa on sitruunanmakuinen yleismauste salaatteihin, kalalle, äyriäisille, jälkruokiin ja juomiin.
Basilika on yksivuotinen ja sitä löytyy useita lajikkeita, mm. sitruunabasilika, kanelibasilika ja thai-basilika. Basilika kasvaa hyvin myös ikkunalaudalla, mutta huomioi, että se on kylmänarka. Basilika sopii moniin kasvisruokiin, erityisesti tomaatille, mutta myös tuorejuustoihin, levitteisiin, kalalle ja lihalle.

Yrttilevite

125 g maitorahkaa
125 g margariinia tai voita
yrttejä, esim. sitruunamelissaa, basilikaa ja ruohosipulia

Sekoita rahka ja rasva astiassa. Lisää hiennonnetut yrtit ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa voin asemasta.

Kasvis-katkarapukeitto

3 rkl rypsiöljyä
2 porkkanaa
100 g selleriä
100 g palsternakkaa
1 fenkoli
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
480 g tomaattimurskaa
3 dl vettä
200 g katkarapuja
2 tl kuivattua basilikaa (2 rkl tuoretta)
2 tl tilliä (2 rkl tuoretta)
3 rkl sitruunamehua
0,25 tl valkopippuria
0,5 tl mustapippuria

Kulota suikaloidut kasvikset ja hienonnettu sipuli öljyssä. Lisää puserretut valkosipulinkynnet, tomaattimurska ja vesi. Anna kiehua 15 minuuttia. Mausta ja lisää katkaravut. Kiehauta ja tarkista maku.

Kasviskatkarapukeitto

                      Salvia on monivuotinen yrtti, mutta talvenkestävyys vaihtelee. Salvia on kaunis ikkunalaudalla ja ruukussa parvekkeella. Salvia sopii erityisesti rasvaiselle kalalle ja lihalle, kasvisruoille ja marinointiliemiin.

Jauhemaksapihvit
250 g jauhettua maksaa
250 g raakaa perunaa
2 sipulia
0,5 tl valkopippuria
0,5 dl tuoretta meiramia
1 tl salviaa
1 tl basilikaa
1tl oreganoa
2 tl paprikajauhetta

Raasta perunat ja hienonna sipuli. Lisää perunat, sipuli ja mausteet jauhetun maksan joukkoon. Paista ohukaispannussa paksuhkoja pihvejä. Tarjoa lisäksi haudutettuja sipulirenkaita ja perunasosetta puolukkahillon kera.

Jauhemaksapihvit



Toivon yrttien tuoksun tulvahtavan keittiöstä enemmän jatkossa. Suosittelen kokeilemaan yrttejä monipuolisesti. Vähemmän suolaa ja enemmän yrttejä!