Perinteisesti tynnyrin valmistuksen taito on siirtynyt isältä pojalle tai se on hankittu oppisopimuskoulutuksessa. Koulutus sisälsi puun hankinnan, aihioinnin ja valmistuksen. Tynnyrin valmistus oli vaativaa ja pätevyys osoitettiin kisällikokeessa. Jotta tynnyrintekijä pystyi toimimaan itsenäisenä ammatinharjoittajana, hänen oli läpäistävä koe.
Ammattitaitoiseksi tynnyrintekijäksi kehittyminen on pitkä prosessi. Ranskassa Cognacin maakunnassa tynnyrintekijän koulutus kestää kaksi vuotta, jonka jälkeen tynnyrintekijät voivat työskennellä tynnyreitä valmistavassa yrityksessä. Jotta tynnyrintekijä hallitsee kaikki tynnyrinteon vaiheet, ammattitaidon kehittymiseen menee kymmenen vuotta. Nykyisin Cognacissa tynnyreiden valmistus työllistää vajaa tuhat henkilöä.
Nykyaikaiset säilytys- ja kuljetusmuodot ovat vähitellen korvanneet tynnyrien laajemman käytön, mutta niiden käyttöä erilaisten juomien valmistuksessa ja varastoinnissa ei ole pystytty korvaamaan. Tammitynnyreille ei ole löytynyt korvaavaa vaihtoehtoa juomateollisuudessa, joissa juoman kypsytys vaatii tammen ominaisuuksia juomaprosessin valmistuksen aikana.
 |
| Kuva 1. Tervatynnyreitä |
Tynnyreitä käytettiin ennen tuoreiden elintarvikkeiden, kuivatarvikkeiden, pikitervan (kuva 1) ja tärpätin säilyttämiseen ja juomien kypsennykseen sekä elintarvikkeiden ja erilaisten tavaroiden kuljettamiseen. 1900-luvulle saakka tynnyreitä käytettiin pääasiassa varastointi- ja kuljetusastioina. Tynnyrit olivat tiiviitä, kestäviä ja helposti siirrettäviä sekä varastotilan hyvin täyttäviä. Nykyisin monet hyödyntävät vanhoja tynnyreitä osana sisustusta.
Tervatynnyrit
Suomen ensimmäinen maailmankauppatuote oli terva. Se oli välttämätön aine purjelaivoihin laivanrakennusteollisuudessa. Tervatynnyrille oli standardimitoitus niin malliltaan, kooltaan (125 litraa) kuin vahvuudeltaan. Terva oli raskasta kuljettaa. Kesällä hevoskuormaan lastattiin kaksi tynnyriä ja talvella rekeen kolme tynnyriä. Myytäessä tervaa käytettiin standardikokoisia tervatynnyreitä, mutta tervan ottamisessa talteen ja käyttöön, oli myös muun kokoisia tervatynnyreitä (kuva 2).
 |
| Kuva 2. Uusia ja käytettyjä tervatynnyreitä |
Tervatynnyrit valmistettiin lohkotuista kuusi- tai mäntylaudoista, jotka höylättiin kaareviksi ja päistään kapeammiksi. Tynnyrilautoja oli yleensä 13 kappaletta ja tynnyrin päätylautoja oli kolme kappaletta. Päätylautojen oli oltava pystysuorassa tapin ollessa pysyasennossa. Tällä tavalla valmistettu tynnyri kesti laivoissa päälläkkäisen lastauksen. Kuusen näreestä tehtyjä vanteita oli aina kahdeksan kappaletta. Yksi tynnyrintekijä valmisti noin kolmekymmentä tynnyriä päivässä. Kun tynnyrit olivat valmiit, kutsuttiin nimismies paikalle tarkastamaan tynnyrit. Jos tynnyri täytti sandardimitat, hän leimasi tynnyrin polttoraudalla.
Juomatynnyrit
Viinejä kuljetettiin palmupuisissa tynnyreissä jo Herodeksen aikana. 350 vuotta eKr. käytettiin jo tynnyrin muotoisia astioita, jotka kestivät rasitusta, kuljetuksia ja varastointia. Tynnyrintekijän työkaluja ja sinetöityjä tynnyrin kappaleita on löydetty ja niiden arvioidaan olevan ajalta 100 vuotta eKr. Roomalaiset käyttivät tynnyreitä 300 vuotta jKr., kun Välimeren kauppa lisääntyi.
Tynnyreiden puun taivutustekniikka kuumentamalla ja kostuttamalla on mahdollisesti kopioitu veneenrakentajilta. Nykyaikainen viinitynnyri on todennäköisesti kelttiläinen keksintö. Lähdes 2000 vuoden ajan malli on pysynyt lähes samanlaisena. Alkujaan tynnyreissä oli rautavaneteet, mutta roomalaisten ajalla tilalle tulivat puiset sidokset. 1600-luvulla otettiin uudelleen käyttöön metallivanteet.
Viski, sherry ja konjakki/brandy edellyttävät kypsennyksen tammitynnyreissä. Kuvassa 3 on Allary-tynnyritehtaassa Cognacin maakunnassa Ranskassa valmistettu 400 litran konjakkitynnyri, joka on ollut 20 vuotta konjakkikäytössä. Tynnyri siirtyi vuonna 2009 Hollalaan, jossa siinä kypsytettiin juhlaolut Ranksan Hirvi. Joitakin happamia oluita säilytetään tynnyrissä lyhyen ajan ennen tarjoilua, jotta olut saa oman erityismaun. Viinietikka, kuten balsamiviinietikka, ikäännytetään ja säilytetään puutynnyreissä. Edelleen Tabasco-kastikkeen valmistuksessa käytetään kolmen vuoden ajan viskin valmistuksessa käytettyjä tynnyreitä.
Tammikypsytyksellä viinistä tai väkevistä alkoholeista tulee syvempi, monimutkaisempi ja jälkimaultaan pidempi. Tynnyrin paahdon voimakkuus vaikuttaa aromin määrään. Tammikypsytyksen kesto vaikuttaa viinin tyyliin. Mitä pidempään viini kypsyy, sitä voimakkaammat tammen tuomat vaikutukset ovat. Kolmen vuoden jälkeen suurin osa tammen aromiyhdisteistä on laimentunut lähes neutraaliksi. Viinintekijä voi vaikuttaa viinin makuun valitsemalla viinitynnyreiksi uusia, käytettyjä tai uusien ja vanhojen tynnyreiden yhdistelmiä, jolloin saadaan viiniin toivottu tammen vaikutus. Tynnyri voidaan vaihtaa uuteen jopa kesken viinin ikääntymisprosessin. Viinejä voidaan ikäännyttää myös isoissa avonaisissa puusäiliöissä. Kypsytettäessä juomia tynnyreissä, tammi antaa aromeja ja toisaalta päästää happea sinne, jolloin maku pehmenee. Happi pääsee tynnyriin lankkujen solukäytävien kautta. Myös sitä kautta haihtuu vettä ja alkoholia. Viinin kypsyessä uuttoaineet ja sameudet laskeutuvat pohjalle, jolloin viini on helppo lappoa toiseen tynnyriin.
 |
| Kuva 3. Konjakkitynnyri |
Juomatynnyrin valmistus
Tammi on yleisin puutynnyreiden valmistusmateriaali, mutta niitä valmistetaan myös akasiasta, kastanjasta, kirsikkapuusta, mahongista, pyökistä ja saksanpähkinästä. Suomessa tynnyrin valmistuksessa on käytetty pääasiassa kuusta ja mäntyä. Aasiassa käytetään japanilaista setriä, joka antaa sakelle ominaisen minttumaisen ja havupuisen aromin. Tynnyrit valmistetaan pääasiallisesti iäkkäästä ranskalaisesta tai amerikkalaisesta tammesta, mutta valmistuksessa käytetään vähän myös eurooppalaista tammea. Eri alueella kasvavilla tammilla on eri maku. Ranskalaisen tammen aromi on hento, kun vastaavasti amerkkilainen tammi antaa voimakkaamman makulisän juomiin.
Tynnyrintekijälle kelpaa vain parhaat puut ja puun tyviosasta muutama metri ennen oksia. Noin tynnyrin korkuiset tukinpätkät halkaistaan ja pilkotaan pienemmiksi paloiksi. Sauvoja eli tynnyrin lautoja ei voida ottaa suoraan käyttöön vaan niitä täytyy ennen valmistusta varastoida ulkona tapuleissa vähintään kaksi vuotta. Jos osat ovat paksuja, niitä täytyy varastoida pitempään. Varastoinnin aikana happi, auringonvalo ja sadevesi liuottavat pois sauvoista kitkeriä makuaineita, joita ei haluta alkoholijuomiin. Pitkään varastoiduissa sauvoissa tammen aromit ovat hienostuneempia kuin nopeasti käyttöönotetun tynnyrin sauvoissa.
Tynnyri muodostuu sauvoista, kannesta, vanteista ja tapista (kuva 4). Tynnyrin sauvat sahataan tai jyrsitään muotoonsa, päästä kapeammiksi ja keskeltä leveämmiksi ja reunoilta viistetyiksi lankuiksi. Lankut laitetaan vieri viereen paksun rautavanteen sisälle. Eri kokoisilla vanteilla puristetaan kehässä olevat lankut yhteen. Tynnyrit valmistetaan ilman nauloja tai liimaa. Sen paksumahainen muoto mahdollistaa sen. Lämmittämisen aikana tynnyriä kastellaan sisäpuolelta, jotta lankut nostkistuvat. Toisesta päästä harittavat lankut vedetään vaijerilenkillä muotoonsa ja kiinnitetään vanteella. Taivuttamisen jälkeen tynnyri paahdetaan haluttuun asteeseen.
 |
| Kuva 4. Tynnyrin osat |
Tynnyriaihio nostetaan paahdettavaksi tuliastian ympärille, jossa poltetaan sauhausjätteitä. Jos kyse on tammitynnyristä, niin tuliastioissa poltetaan vain tammipuun palasia. Tällä tavoin paahtamalla saadaan tammesta parhaat aromit esiin. Perinteisen paahtomenetelmän vaiheet ovat esilämmitys, lämmitys ja aromisoituminen. Esilämmityksellä pehmennetään puun kuituja, lämmityksen aikana puuta voidaan taivuttaa ja tynnyri saa muodon ja viimeisessä vaiheessa saadaan tynnyriin haluttu aromi. Paahtamisen voimakkuus vaikuttaa aromeihin. Miedossa paahdossa korostuu makeiden mausteiden, vaniljan, kookoksen ja tuoreen puun aromit. Voimakkaassa paahdossa saadaan tummien mausteiden ja savun aromit. Bourbonin valmistamisessa käytettävät amerikkalaisesta tammesta valmistettavat tynnyrit hillostetaan sisäpuolta. Kun tynnyri on saanut muotonsa, se jäähdytetään ja kansi sekä pohja kiinnitetään lankkujen päihin uurrettuihin loviin. Paksut rautavanteet vaihdetaan ohuihin peltivanteisiin. Edellisen vanteen jättämät ruosteiset jäljet hiotaan pois ja kylkeen porataan täyttöreikä. Tynnyrin tiiviyttä testataan moneen kertaan. Lopullinen tiiviys saadaan täyttämällä tynnyri kuumalla vedellä, joka turvottaa lankut. Valmiiseen ja tiiviiseen tynnyriin poltetaan laserilla valmistajan logo ja tynnyrin tiedot.
Tynnyrissä on tapinreikä ja tappi, mutta niissä käytettiin myös erilaisia hanoja (kuva 5), jotta eri raaka-aineet saatiin tynnyriin ja tynnyristä pois.
 |
| Kuva 5. Tynnyrin hana |
Tynnyreitä voidaan käyttää uudelleen. Tynnyreiden kierrättäminen edellyttää kuitenkin huoltoa ja korjausta säännöllisesti, jotta tynnyri pysyy tiiviinä. Tarvittaessa tynnyri puretaan ja saumataan uudelleen, jolloin se on taas käyttökunnossa.
Käytöstä poistettu tynnyri on keräilijöiden mielenkiinnon kohde. Monet ravintola-alanyrittäjät hankkivat vanhoja tynnyreitä rekvisiitaksi ja tuomaan tunnelmaa ravintolaan, kun se sopii ravintolan teemaan ja yleisilmeeseen.
Muut tynnyrintekijän tuotteet
Tynnyrin valmistajien muita astioita ovat muun muassa haarikat, kirnut, saavit ja sangot. Ne olivat pitkään kotitalouksien yleiskäytössä kunnes nykyaikaiset materiaalit korvasivat ne. Suomalaiset naiset olivat tuttu näky ennen vanhaan rannalla pyykkipäivänä (kuva 6) korvoineen, saaveineen karttuineen ja patoineen. Lehmien lypsämisessä käytettiin kiuluja ja voin valmistamisessa kirnua (kuva 7). Nykyisin vanhoja kirnuja käytetään usein esimerkiksi sateenvarjotelineenä.
 |
| Kuva 6. Pyykkärin saavi |
 |
| Kuva 7. Kirnu |
Lähteet: Luston metsämuseon tynnyrinäyttely 2015 ja Savonlinnan maakuntamuseo 2015
