Kankaanpainanta ja värjäys

Historia

Käsin maalaaminen on vanhin tapa kuvioida kangasta. Leimasinpainantaa oli Idän korkeakulttuureissa jo ennen ajanlaskuamme alkua. Leimasinpainanta eli kohopainanta tuli Eurooppaan 1100-luvulla. Kankaanpainanta kehittyi erityisesti luostareissa, joissa jäljiteltiin kudottuja ja kirjottuja malleja painamalla. 1600-luvulla tuotiin painettuja puuvillakankaita Eurooppaan Itä-Intiasta. Ammattimaista kankaankuviointia tehtiin maalaamalla ja leimasimilla. Rotaatiopainannan alkuvaiheissa kuviot olivat pyörivällä telalla ja väriä lisättiin käsin. Teolliset painokankaat tulivat 1700-luvun lopulla kehruukoneiden ja teollisen kutomakoneiden myötä. Näin saatiin edullista pohjakangasta painantaan. Pyörivä painotela ja värikemian kehitys edesauttoivat kehitystä. 1830-luvulla saatiin mineraalipohjoista ruskeaa, keltaista ja oranssia. 1850-luvun jälkeen saatiin synteettisiä väriaineita, esimerkiksi kirkas punainen vuonna 1868 ja kemiallinen indigoväri vuonna 1870. Suomessa 1700-luvulla saivat kankaanpainajat ensimmäiset työluvat. Työlupia oli aluksi rannikkokaupungeissa. Painokankaat olivat enimmäkseen kotimaista villaa ja pellavaa. Karttuuni oli painettua pellavakangasta, jota aluksi tuotiin ulkomailta. Karttuuni oli yleinen materiaali naisten pyhäesiliinoissa ja -huiveissa. Telapainokoneet tulivat Suomeen 1860-luvulla. Kuviot painettiin aluksi yhdellä värillä. 1800-luvun lopulla saatiin painokoneita, joilla voitiin painaa useampia värejä kankaisiin. Miljoonahousukankaat olivat kuviolliseksi kudotun näköiset, miesten painetut housukankaat. Kretongit olivat myös useammalla värillä painettuja. Se oli monipuolinen ja edullinen yleiskangas, jota käytettiin vaatteisiin ja sisustukseen. Aiemmin kretonki oli kallista ylellisyyskangasta. Filmipainomenetelmä tuli käyttöön 1930-luvulla. Näin saatiin modernia painokangasta, joka aluksi tehtiin sabluunan läpi painamalla. Myöhemmin tehtiin valotettavia painoseuloja, jolloin kuviokerta saatiin koko seulan kokoiseksi. Mallistot saatiin nopeasti uusittua. Kotimaiset taiteilijat olivat mallien suunnittelijoina. 1950-luvulla kiinnitettiin huomiota kodin sisustukseen. Värikkäitä sisustuskankaita suunniteltiin design-studioissa, esimerkiksi kappaletavaraksi painetut pyyheliinat. Vuonna 1951 tuli markkinoille Marimekon ensimmäinen painokangaskokoelma.

 

Värioppia

Päävärit ovat sininen, punainen ja keltainen. Välivärit ovat oranssi, vihreä ja violetti. Vastavärit ovat sininen ja oranssi, punainen ja vihreä sekä keltainen ja violetti. Rinnakkaisvärit ovat väriympyrän viereiset värit. Väriharmonia voidaan jakaa yksi-, lähi-, vastaväriharmoniaan ja valööriharmoniaan (tummuusaste lähellä toisiaan). Aina ei tarvitse pyrkiä väriharmoniaan. Riitelevien värien käyttö voi olla tehokeino tai piristävä yksityiskohta. Disharmonia, riitasointu syntyy, kun väriympyrän järjestys rikotaan. Värejä yhdistettäessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, etteivät värit samenna toisiaan. Yhdistämällä eri valoisuusasteisia värejä, lopputulos raikastuu. Musta ja valkoinen kirkastavat muita värejä. Lämpimät värit voimistuvat ja kylmät värit vaalenevat hämärässä. Vaalealla pinnalla tummat pinnat lähestyvät voimakkaammin. Tummalla pinnalla vaaleat pinnat loittonevat voimakkaammin. Painokankaassa kuviointi voi muodostua irrallisista ja yksittäisistä kuvoista. Kuiviot voivat muodostaa yhtenäisen pintakokonaisuuden. Kuvio on yleensä toimiva tekuja ja pohja paikallaan pysyvä. Liikuttamalla kuvioita pohjaan nähden, voidaan pintakokonaisuutta muunnella lähes loputtomiin. Pinnan rytmi muodostuu kuvion toistumistiheydestä. Malli on positiivinen, jos kuvio painetaan värillisenä vaaleaa pohjaa vasten. Malli on negatiivinen, jos pohjan osuus painetaan eli kuvio jää näkyviin pohjakankaasta.

Pigmentit kankaan kuvioinnissa

Väripigmentit kiinnitetään kuidun pintaa sideaineiden ja lämmön avulla. Pigmenttejä kiinnittäviä sideaineita on sekä vesiliukoisia että liotinpohjaisia. Painopastat, joissa on käytetty vesiliukoisia sideaineita, soveltuvat hyvin käsinpainajalle. Ne on helppo puhdistaa esimerkiksi seulasta, eikä tarvita erityistä ilmastointia. Painopasta koostuu nesteestä, sideaineesta ja paksunnosaineesta. Vesiliukoisia pigmenttivärejä on saatavissa kahta päätyyppiä: painovalmiit värit (valmiita värejä voi sekoittaa keskenään) ja värit, jotka sekoitetaan itse painopastasta ja väripigmentistä. Kun sekoittaa värit itse, on paremmat mahdollisuudet sekoittaa värisävyjä. Suurissa erissä ostamalla saa edullisemmin värejä. On syytä huomioida, että värit eivät tartu kankaaseen pysyvästi ilman sideaineita. Peittopastat tukkivat helposti seulakankaat.

Pigmenttien täysväri (väri ei muutu tummemmaksi pigmenttiä lisäämällä) yhden desilitran annokseen saadaan seuraavasti: sitruunankeltainen 18 tippaa, punainen 18 tippaa, karmiininpunainen 15 tippaa, sininen 9 tippaa ja ultramariininsinen 12 tippaa. Huomioi myös pigmenttien vahvuuserot värejä sekoittaessa.

Värit säilytetään pimeässä ja viileässä (ei saa jäätyä) tiivisti suljetuissa astioissa. Säilytysaika vaihtelee merkeittäin. Valonkesto on pigmenteillä erinomainen, mutta pesunkesto vaihtelee merkeittäin.

Peittopastoilla painetaan tummia kankaita. Peittopastaa voi käyttää itsessään valkoisena, tai valkoisena pohjana jonka päälle painetaan. Siihen voidaan sekoittaa myös väripigmenttiä suoraan, jolloin siitä saadaan peittoväri. Peittopastat kiinnitetään kankaaseen lämmön avulla. Peittopastaa voi käyttää samalla tavalla kuin tavallista painoemulsiota, mutta pastaa tulee olla reilusti, jotta saadaan tasainen peittävä väri. Peittopasta käy seula-, leimasin- ja sabluunapainantaan. Leimasimella ei saada yhtä peittävää jälkeä kuin sabluunalla ja seulalla painettaessa. Selkeimmät ääriviivat ja tasaisin jälki tulee seulalla. Pese seula heti käytön jälkeen, jotta se ei tukkiudu.

Peittopasta: lisäämällä pastaan väripigmenttiä saadaan peittoväri. Peittovalkoinen: lisäämällä väripigmenttiä saadaan pastellisävyjä. Kohopasta: voidaan lisätä väripigmenttiä. Painojälki on kuivuttuaan läpikuultava, mutta lämmittäessä (esim. silitysraudalla nurjalta puolelta) väri kohoaa kankaan pinnasta. Helmiäispasta: lisäämällä väripigmenttiä saadaan helmiäisvärejä.

 Peittovärien kiinnitys tapahtuu seuraavasti: painojäljen kuivuttua silittämällä sitä noin 30 sekuntia kankaan oikealta puolelta leivinpaperin läpi. Käytä kankaan mukaista lämpötilaa. Kohopastan kiinnitys tehdään seuraavasti: painojäljen kuivuttua väri kohotetaan lämmittämällä (ei silittämällä) painojälkeä nurjalta puolen silitysraudalla. Uunissa kiinnitys on myös mahdollista (+150 ^o C, 5–7 min.)

Painopohjaksi sopiva kangas

Painopohjaksi sopii hyvin painokangas, jossa ei ole mitään suoja-aineita. Hyvä painokangas on imukykyinen (painoväri imeytyy hyvin) ja mittansa säilyttävä. Tämä korostuu, kun kuviointia tehdään useilla väreillä. Muut kuin erityisesti painopohjaksi valmistetut kankaat (esim. lakanakankaat) kannattaa pestä ja silittää ennen kankaan kuviointia.  Pohjakankaan väri ja laatu vaikuttavat kuvioiden lopulliseen olemukseen ja värisävyyn. Värit kannattaa testata kankaalle, jolle aikoo painaa. Anna värin kuivua, jolloin näet lopputuloksen. Myös tuotteen käyttötarkoitus vaikuttaa painokankaan valintaan: paksu vai ohut, kudottu vai neulottu, vaatetuskankaaksi vai verhoksi. Pohjakangas voi olla myös trikoota.

Painopöytä

Hyvä painopöytä on tukevarakenteinen, tarpeeksi suuri ja sopivan korkuinen seisten työskentelyyn. Huomioi siis myös ergonomia painotyötä tehdessäsi. Voit valmistaa painopöydän itse. Laita pöydän päälle pehmuste (esim. huopa, 3–5 mm:n vaahtomuovi tai vanulevy, jossa ei ole saumoja). Pehmusteen päälle laitetaan tukevaa kangasta ja tämän päälle vielä suojakangas (esim. lakanakangas), joka voidaan tarvittaessa irrottaa, pestä ja vaihtaa. Painoalustana voidaan käyttää myös valmiiksi päällystettyä levyä, joka otetaan esille tarvittaessa. Tilapäisesti painettaessa voidaan levittää tavalliselle pöydälle suojamuovi, pehmuste ja suojakangas. Leimasimella painettaessa melko kova alusta on parempi ja seulalla painettaessa pehmeämpi alusta toimii paremmin.

Värimenetelmät

Kankaanpainannan värimenetelmät ovat suora-, reservi- eli esto-, etsi- ja erikoispainomenetelmät. Suoramenetelmässä väri laitetaan suoraan kankaalle tai lankoihin. Menetelmä on yksinkertainen, taloudellinen ja monipuolinen. Yleisimmät suorapainomenetelmät ovat kohopainanta eli leimasinpainanta, syväpainanta eli kuvion uriin laitetaan väri, kaaviopainanta eli paino seulalla, siirtopainanta eli siirtokuvia lasertulostimella kiinnitetään lämmön avulla ja digitaalipainanta eli tulostus suoraan kankaalle. Reservi- eli estomenetelmällä painettaessa kuvio suojataan niin, ettei se pääse värjäytymään päälle värjättävästä pohjaväristä (esim. batiikki ja solmuvärjäys eli shibori). Painettaessa kuvio voidaan suojata joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Reservinä voidaan käyttää esimerkiksi kakkupaperia, kaurapuuroa, vehnäjauhoja, astianpesuainetta, hammastahnaa ja maalarinteippiä. Käyttäessäsi esimerkiksi kaurapuuroa, hammastahnaa tai astianpesuainetta, anna sen kuivua ennen kuin painat tai värjäät kangasta. Etsimenetelmässä kuiviot muodostetaan poistamalla väriä esimerkiksi Kloriitin avulla. Huolehti Kloriittia käyttäessä hyvästä ilmanvaihdosta. Kesällä on hyvä tehdä Kloriitti-etsausta ulkona. Huuhtele Kloriitilla käsitelty kangas kylmällä vedellä. Lämpimällä huuhdellessa muodostuu haitallisia kaasuja. Erikoispainomenetelminä ovat polttopainanta ja kreppipainanta. Polttopainannassa kankaalle painetaan syövyttävää pastaa, jolloin osa materiaalista syöpyy pois. Verhokankaissa esimerkiksi puuvillanukka voidaan polttaa pois. Kreppipainannassa hyödynnetään kankaan materiaalin erilaisia kutistusmenetelmiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Batiikki on taidokas tekstiilien koristelutapa. Batiikkia on käytetty kankaiden koristeluun kautta aikain Indonesiassa, Japanissa, Kiinassa, Etu-Intiassa ja Länsi-Afrikassa. Batiikki tuli 1800-luvulla Eurooppaan: Hollantiin ja Saksaan. Batiikkimenetelmää käytettiin taidekudontaan ja iltapukukankaisiin. Kankaaksi valitaan puuvillaa, silkkiä tai ohutta pellavaa. Vaha voidaan hankkia valmiina vahaseoksena tai tehdä itse (½ parafiiniä ja ½ mehiläisvahaa). Vaha sulatetaan kattilassa ja kansi pidetään lähettyvillä, jos vaha syttyy palamaan. Vahaa voidaan leivittää vahanlevityskannulla = tjantingilla, pensselillä tai leimasimilla. Pidä käsipaperia lähettyvillä vahan tippumisen varalta. Oikean lämpöinen vaha juoksee notkeana nauhana kannun nokasta. Liian kuuma vaha savuaa kattilassa ja kuohuu kankaalla. Kangas pingotetaan pahvilaatikko tms. päälle.  Pese kangas, kuivaa ja silitä. Piirrä kuivio lyijykynällä kankaalle. Vahaa eli tee kuvio: paksu kangas vahataan molemmin puolin. Anna vahan kuivua. Värikylpy 1. Kostuta ensin kangas. Jos haluaa toisen värjäyksen: kankaan kuivaus, piirtäminen, pingotus ja vahaus uudestaan. Vaha poistetaan kankaasta sanomalehden välissä silittämällä.   Etene värjäyksessä vaaleasta tummempaan väriin.

Aurinkotekniikka on yksi helppo ja mielenkiintoinen tekniikka kankaan kuvioinnissa. Nimestään huolimatta aurinkovärjäys ei perustu aurinkoon tai valoon, vaan eriaikaiseen kuivumiseen. Menetelmällä kankaaseen voidaan tehdä erilaisia kuvioita esimerkiksi puun tai kasvien avulla. Kuvion voi tehdä myös itse leikatuista muovikuvioista tai kangasta rypistelemällä. Tällä tekniikalla kankaaseen saa mitä erilaisempia toinen toistaan näyttävämpiä kuvioita.

Työvaiheet: Suojaa alusta muovilla ja aseta kangas tasoksi muovin päälle. Suorista muovi hyvin, sillä sekä muovin että kankaan laskokset näkyvät valmiissa työssä. Suojaa myös omat vaatteet. Sekoita maalausväri lisäämällä ruiskuemulsioon pienissä erissä tarvittava määrä väripigmenttiä. Voimakkaan värisävyn saat sekoittamalla 1 dl:n ruiskuemulsiota noin 30 tippaa väripigmenttiä. Vaaleamman värin saat vähentämällä väripigmentin määrää. Sekoita samalla kaikki tarvitsemasi värit, ja varaa jokaiselle värille oma sivellin. Neliölle kangasta riittää noin 2–3 dl väriseosta.

Maalaa kangas kauttaaltaan yhdellä tai useammalla värillä – värien rajapinnoilla värit sekoittuvat toisiinsa muodostaen uuden värin. Varo värin roiskumista.

Aurinkovärjäystä voidaan tehdä kasveilla. Kuvioi maalattu kangas asettelemalla sen päälle kasvien lehtiä. Mitä tiiviimmin kosteassa kankaassa lehti on, sitä tarkempi kuvio siitä jää. Lehdet kannattaa asetella lehtiruoti ylöspäin painelemalla niitä kevyesti kangasta vasten. Voidaan käyttää tuoreita lehtiä sellaisenaan tai prässätä niitä hieman. Myös kuivat prässätyt lehdet sopivat kuvioiksi. Värin kuivuttua irrota kuviot, ja kiinnitä väri silittämällä nurjalta puolelta kankaalle sopivalla lämpötilalla (150 ^oC noin ½ minuuttia) alapuolelta tai oikealta puolelta paperin läpi (suojaa myös silityslauta). Silitysajan tulee olla riittävä, jotta väri kiinnittyy kankaaseen.

Aurinkovärjäys rypytystekniikalla onnistuu seuraavasti: maalaa kangas ja rypytä se haluamallasi tavalla. Kangas, joka on koholla, värjäytyy voimakkaimmin ja vastaavasti kangas, joka on alempana, jää vaaleammaksi tai värittömäksi.

Aurinkovärjäystä voidaan tehdä myös esineillä tai kuvioilla. Maalaa kangas, jonka jälkeen voit asetella erilaisia esineitä kankaan päälle. Voit myös leikata kuvioita esimerkiksi foliosta tai piirtoheitinkalvosta. Kangas, joka jää esineen tai kuvion alle, kuivuu vaaleammaksi tai värittömäksi, ja muodostaa alleen kuvion.

Reaktiiviväreillä tehtävä kylmävärjäys on erinomainen keino, kun halutaan saada monta samansävyistä kangasta, esim. tilkkutyöt (peitot, tyynyt, pussukat..). Kauniit toisiaan muistuttavat sävyt saadaan sekoittamalla kahta pääväriä keskenään tietyissä suhteissa (pun-kelt, pun-sin, kelt-sin). Väreinä käytetään nestemäisiä Semitone-värejä, jotka laimennetaan veteen. Värjäys vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, koska väriä pitää laittaa juuri oikeat millilitramäärät!!

Tee soodaliemi ennen värien sekoitusta. Laita 4 litraa vettä (lämmintä) ja 2 dl soodaa (siivilän läpi) ämpäriin ja sekoita kunnes sooda liukenee. Jaa soodaliuos esimerkiksi kahdeksaan eri pussiin (5 dl/pussi). Sekoita värit (väriliemi). Valitse 2 pääväriä ja sekoita kahteen pieneen kuppiin seuraavanlaisesti: kuppi 1: väriä a 16 ml + 32 ml vettä ja kuppi 2: väriä b 16 ml + 32 ml vettä. Jaa väriliemet pusseihin mittaruiskulla (ja sekoita sooda- ja väriliemi).Laita kankaat pusseihin kuivina ja sulje pussi. Sekoita pussin sisältö. Anna kankaiden olla pussissa 24–48 tuntia.

Jälkikäsittely tapahtuu huuhtomalla kankaat haalealla vedellä, niin että väriä ei enää irtoa. Valitse toinen vaihtoehdoista: keitä kankaat, kuumenna vesi kiehuvaksi, laita kankaat kiehuvaan veteen ja anna kiehua hiljalleen 10–15minuuttia. Huuhtele kankaat vielä keittämisen jälkeen haaleassa vedessä. Tai toinen vaihtoehto on, pese kankaat pesukoneessa + 90 asteessa ilman pesuainetta. Lopuksi kuivaa ja silitä kosteana kankaat.

Kankaita voidaan myös kuumavärjätä nestemäisillä reaktiiviväreillä. Tarvittavat aineet ovat vesi, glaubersula, sooda ja väri. Värjääminen kattilavärjäyksenä, esimerkkiohje. Punnitse värjättävä materiaali kuivana. Kastele kangas. Mittaa kattilaan vesi: 100 g värjättävää kangasta => 3 litraa vettä. Mittaa glaubersuolaa noin 70 g / käytettävä vesilitra => 210 g / 3 l. Mittaa tarvittava määrä väriä => 100 g värjättävää / 30 ml väriä.  Lisää veteen väri ja glaubersuola ja kasteltu kangas. Nosta lämpötila noin + 50–60 ^oC ja anna olla siinä noin 15 minuuttia. Mittaa kevytsooda noin 40 g / vesilitra => 120 g / 3 litraa. Liuota kevytsooda pieneen määrään kuumaa vettä ja lisää se kattilaan. Nosta veden lämpötila + 60 ^oC ja anna olla siinä vähintään tunnin ajan. Jos haluat tasaisen lopputuloksen, sekoittele usein. Huuhtele värjättyä materiaalia kylmällä vedellä kunnes väriä ei enää irtoa. Kiehauta vesi ja lisää materiaali sinne noin 10 minuutiksi tai pese pesukoneessa valkopesuohjelmalla.

Silkkimaalaus ollut erityisesti Aasiassa perinteinen ilmaisukeino: silkkimaalauksen historia ulottuu aina 1200-luvulle asti. Silkkimaalaus muistuttaa vesivärimaalausta: akvarellipaperin sijasta maalataan ohuelle ja sileälle silkille. Silkkimaalauksella saadaan aikaan hienoja ja omalaatuisia kuvioita ja värejä: muodot, värit ja sävyt pehmeitä ja samalla voimakkaita, sillä väri imeytyy kunnolla silkkikuitujen sisään.

Silkkimaalauksen työvaiheisiin kuuluvat seuraavat vaiheet. Pese silkki värin tarttumisen varmistamiseksi + 30 ⁰C silkkipesuaineella tai marseillesaippualla, silitä kosteana. Suunnittele aihe/kuvio paperille (voit pitää paperia maalatessa silkin alla jos niin haluat tai piirtää kuvion silkin nurjalle puolelle piirustushiilellä). Pingota silkki huolellisesti ja tasaisesti kehikkoon: pahvilaatikon reunoille, purkin ympärille, pöytien väliin tms. siten, että silkki on irti alustasta. Käytä kiinnittämisessä apuna maalarinteippiä, kumilenkkejä tai nuppineuloja. Varo, ettei silkki repeä. Maalaa silkki haluamallasi tekniikalla (akvarelli-, rajaus-, suola- ja puhallustekniikka). Anna silkin kuivua, silitä silkki haalealla raudalla värien kiinnittämiseksi.

Painomenetelmän valintaa vaikuttavat mm. tuotteen käyttötarkoitus, taloudellisuus, materiaali, tekniset painantavalmiudet, kuosiluonnoksen ilme ja käytettävät tilat ja välineet.

Värien levittämiseen voidaan käyttää esimerkiksi leimasimia, vaahtomuovipalasia, vaahtomuovista taiteltuja tuputtimia, siveltimiä, teloja, sabluunoita, puupalasia jne.

Painokaavioita on erilaisia. Avokaavio on pelkkä seulakangas pingotettuna kehykseen. Paperikaavio on paperista leikattu kuvio, joka kiinnittyy painettaessa seulaan, joka voidaan poistaa ja vaihtaa.  Muovikaavio on esim. piirtoheitinkalvoon, muovitaskuun, rtg-kuvaan, filmiin leikattu kuvio. Vahakaavio on sulatetulla vahalla tehty kuvio, kannattaa tehdä vain huonoon seulaan. Lakkakaavio on esim. kynsilakalla seulakankaalle lakattu kuvio, jota ei voida poistaa. Valotetussa kaaviossa kuvio valotetaan erikoislampulla valotusemulsiolla käsiteltyyn seulaan, jolla voidaan tehdä suuria painomääriä.

Värien kiinnitys

Kankaan painamisen jälkeen, kun kangas on täysin kuiva, väri kiinnitetään kankaaseen lämmön avulla. Silitä hitaasti noin 30 sekunnin ajan +170–180 ^oC:n lämmöllä. Huomioi materiaali silityslämpötilaa valitessasi. Kangasta voidaan pitää uunissa tai lämpökaapissa 5 minuutin ajan +130–140 ^oC:n lämmössä tai sähkösaunassa +100 ^oC:n lämmössä 30 minuuttia.

Kangasta ei kannata pestä kahteen viikkoon painamisen jälkeen. Tuotteet kannattaa pestä nurin käännettyinä, sillä hankauksenkesto märkänä on usein huono, erityisesti peittoväreillä. Tuotteet pestään korkeintaan +60 ^oC:n lämpötilassa.

Vinkkejä painamiseen

Mieti, mitä välineitä ja paljonko on aikaa käytössäsi. Mieti, minkälaisia värejä voit käyttää ja kuinka paljon (kuulto-, peitto- ja/tai erikoisvärejä) niitä on. Tila ja painopöydän koko ja laatu vaikuttavat työskentelyyn. Lisäksi omat taidot vaikuttaa työskentelyyn tai mitä taitoja haluat kehittää.

Mieti ennakkoon, millaisen kuvion tai pinnan haluat tuotteeseen sekä mihin tarkoitukseen ja käyttökohteeseen kangas painetaan. Suunnitteluvaiheessa mieti, onko kuiviossa päällekkäisiä osia ja minkälaista pohjakangasta kuvioit ja aiotko käyttää kuviota kerran vai useita kertoja. Etukäteen kannattaa suunnitella kuvion jatkuminen (yhteen vai kaikkiin suuntiin), kuvioiden rajakohdat (kuviot täsmälleen kohdakkain, pohjakangasta näkyvissä kuvioiden välissä vai kuviot hieman päällekkäin rajakohdissa, jolloin värit hieman sekoittuvat) ja millä tekniikalla kuvio toteutetaan (leimasin- vai sabluunapainannalla). Huomioi, että seulalla tulee tasaisin pinta. Moniväriseen kuvioon tarvitaan jokaisesta erivärisestä osasta oma kaavionsa. Jos kuviot menevät päällekkäin, syntyy kolmas väri. Värit annetaan kuivua ennen seuraavan kuvio-osan painamista. Kannattaa miettiä myös työjärjestys. Kuvioita tehdessä on syytä miettiä, miten kohdistat kuviot kankaalle oikeisiin paikkoihin. Kohdistusmerkit voidaan tehdä lyijykynällä, liitumerkillä, katoavalla tussilla, nuppineulalla, maalarinteipillä ja harsia merkki.

Seulalla painettaessa kannattaa sekoittaa tarpeellinen määrä värejä valmiiksi. Varaa painopaikan läheisyyteen kaikki tarvitsemasi välineet ja suojapaperit sekä roskakori, johon laitat välittömästi kaikki likaantuneet paperit. Laita kehykseen kerralla niin paljon väriä, että se riittää koko kuvan painamiseen. Jos väriä on liian vähän, kuviosta tulee laikkuinen. Tee koevedos painettavalle kankaalle. Pidä kehys tukevasti paikallaan. Jos kehys liikahtaa, painojäljestä tulee sotkuinen. Laskiessasi seulan käsistäsi, huolehdi, ettei laskutila sotkeudu seulassa olevasta väristä. Laita siis suojapaperi pöydälle ja palikka seulan yläreunan alle. Vedä raakeli tasaisesti edestakaisin kuvion yli.  Jotta väripinnasta tulee tasainen, raakelia on vedettävä joka kerta yhtä monta kertaa. Mitä paksumpi painettava kangas on, sen enemmän se imee väriä ja sen useampi raakelin veto tarvitaan. Pidä kätesi, välineesi ja työskentelypaikkasi puhtaana, jotta painettava kangas ei tahriinnu. Pese painokehys hyvin suihkulla välittömästi painamisen jälkeen. Kiinnikuivunut väri pilaa seulan. Anna painovärien kuivua täysin ennen kiinnitystä. Pese kangasta vasta kahden viikon jälkeen, jolloin väri on kankaaseen kiinnittynyt.

Kevättä rinnassa, ehkä inspiraatio herää...

 

 

Vapaaehtoistoiminta - aika yhteiseen hyvään

Vapaaehtoistoiminnan keskus Vapari määrittää vapaaehtoistoiminnan seuraavasti: yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehty toiminta, josta ei saa rahallista korvausta, joka tehdään ilman pakkoa, ja jota ei pidetä velvollisuutena ketään kohtaan. Vapaaehtoistoiminnan muotoja ovat psyko-sosiaalinen vapaaehtoistoiminta (auttava ja tukeva tuottava, osallistava sekä tuettu), muu palvelutoiminta, vertaistoiminta, talkoo-, keräys- ja tapahtumatoiminta, järjestötoiminta ja muu kansalaisvaikuttaminen. Vapaaehtoistoiminta voi olla formaalia tai informaalia. Laadukkaasti järjestetyn vapaaehtoistoiminnan elementit ovat taustaorganisaation motiivi ja sitoutuminen, tehtävänkuvaukset, koulutus, perehdytys, ohjaus, tuki, huomioiminen, seuranta ja arviointi sekä tarvittavat resurssit.

Martoissa on aina ollut vapaaehtoistoiminta osana piirin toimintaa. Ilman sitoutuneita ja innostuneita marttoja moni toiminta ja erilaiset tapahtumat eivät olisi olleet mahdollisia. Pohjois-Savon Martoihin on koulutettu eri osa-alueilla marttoja, jotka toimivat piirin toiminnan tukena. 1.9. esimerkiksi vertaismartat järjestivät eri puolille Pohjois-Savoa retket luontoon. Martat menivät eivätkä meinanneet metsään, kun Hidastamalla hyvinvointiin -teemakampanja vuonna 2013 kohdistui Hyvinvointiin luonnosta ja ympäristöstä. Metsähallituksen ja Marttojen kampanjaan joustavat vertaismartat pystyivät vastaamaan nopealla aikataululla. Pohjois-Savon Martat ei olisi voinut toteuttaa retkiä ilman vapaaehtoistoimijoita.

Vuoden 2013 lopulla saimme polkaistua käyntiin Marttakirpparin (Ajurinkatu 43, Kuopio), jonka viralliset avajaiset olivat tammikuussa 2014. Hienon idean ja aikaansa Pohjois-Savon Martoille antoi martta Ritva Putkonen. Marttakirppari toimii vapaaehtoisten turvin. On ollut upeaa huomata, kuinka positiivisesti martat ovat suhtautuneet talkootyöskentelyyn Marttakirpparilla. Ilman vapaaehtoistoimijoita kirpparin käynnistäminen ei olisi ollut mahdollista. Marttakirppari on meidän kaikkien projekti. Jos et ennätä töihin Marttakirppariin, niin oman osuuden voit hoitaa lahjoittamalla sinne vaatteita ja muita tavaroita tai käydä siellä tekemässä ihania löytöjä, ostoksia. Kannustan kaikkia marttoja osallistumaan omalla parhaaksi näkemällään tavallaan kirpparin toimintaan.

Vapaaehtoistoimija osoittaa aktiivista kansalaisuutta. Toimiessaan hän antaa jotakin itsestään, mutta samalla hän saa jotain itselle. Monelle martalle on tärkeää antaa maksuttomasti työpanoksena, mutta hän saa itselle vähintäänkin hyvän mielen.  Vapaaehtoistoiminnalla annetaan toive paremmasta tulevaisuudesta. Lisäksi se on Martoissa yhteisöllistä toimintaa. Vapaaehtoistoiminta on rikas oppimiskokemus, joka mahdollistaa sosiaalisten taitojen ja valmiuksien kehittämisen ja edistää solidaarisuutta. Vapaaehtoistoiminta on voimavara Pohjois-Savon Martoille.

”Oikea tapa tulla onnelliseksi on auttamalla unohtaa itsensä. Sinun ei kauan tarvitse etsiä tilaisuuksia.”  (Norman Vincent Peale)

Kiitos kaikille teille martoille, jotka ovat olleet mukana tukemassa Pohjois-Savon Marttojen toimintaa. Olette tehneet hienoa työtä! Jatketaan samalla tavalla.

Mennään eikä meinata ja osallistutaan Pohjois-Savon Marttojen toimintaan!

Sonja Haapakoski

Pohjois-Savon Martat ry, puheenjohtaja

 

Kymmenen teesiä hyvään arkeen

Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä ja professori Kaija Turkki ovat rakentaneet kymmenen teesiä hyvään arjen hallintaan seuraavasti:

1.   Jokaisella on oikeus arjen taitoihin ja elinikäiseen oppimiseen.
2.   Kotitalous on ihmisen taloutta.
3.   Kotitaloustaidot ovat elämän perusta.
4.   Kotitaloustaidot ovat ennaltaehkäisyä.
5.   Kotitaloustaidot tukevat arjen hallintaa.
6.   Kotitaloustaidot ovat toiminnan kenttä.
7.   Kotitaloustaidot ovat väline erilaisuuden kohtaamiseen.
8.   Kotitaloustaidot integroivat yhteiskuntaan.
9.   Kotitaloustaidot edistävät kestävää kehitystä ja hyvinvointia.
10. Kotitaloustaidot ovat investointi tulevaisuuteen.

Marttojen teemana on tulevana vuonna "Elämä on parasta itse tehtynä."