Ruokaohjeita

Perunaiset tippaleivät

500 g jauhoisia perunoita
1 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauetta
0,5 tl suolaa
3 kananmunaa

Kuori perunat ja keitä vähässä vedessä. Kun perunat on kypsät, kaada vesi pois ja soseuta ne. Jäähdytä, lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kaikki kuivat aineet ja lisää vatkaten joukkoon.

Valmis takikina

Laita taikina pursottimeen tai  muovipussiin, josta olet leikannut kulman pois.

Taikinna pursottimessa

Rypsiöljyä paistamiseen

Kuumenna öljyä kattilassa, varo kuumentamasta liian kuumaksi.

Pursota taikinaa

Paista molemmilta puolilta

Halutessa kaneli-sokeroi

Pientä naposteltavaa

Kaverit kokoontuvat lauantaina olohuoneeseen elokuvafestareille. Serkut tulevat viikonloppuna käymään. Ystävien tapaaminen yhdessä ruokaa tehden tai leipoen on vapaa-ajalla piristävää.  Kannattaa kokeilla, jollei usko. Herkkupäivänä ei tarvitse aina ajatella ruoan tai leivonnaisten terveellisyyttä. Tärkeintä on yhdessäolo ja itse tekeminen toinen toistaan neuvoen. Lopuksi kruunaa kiitos eli napostelu yhdessä.
Erityisesti nuoret ovat luovia kokkeja ja leipureita, joilta vanhemmat voivat oppia uusia ideoita ja makuelämyksiä. Kannattaa huomioita nuorten mielipiteet, koska näin voi kokea ihania makuelämyksiä. Hyvin usein vanhemmat kiireessä menevät saman vanhan kaavan mukaan, joka on helppo ja vaivaton. Väsyneenä ihminen ei välttämättä jaksa olla luomiskykyinen ja innovatiivinen.
Miltei joka toisessa tv-maassa kokataan. Se on muotia. Yritykset tilaavat myös catering-yrityksiltä henkilöstölle, asiakasryhmille ja kumppaneille kokkikursseja. Moni projektitiimi hakee esimerkiksi projektin alussa yhteishenkeä ja sparrausta silppuamalla, vatkaamalla, paistamalla tai keittämällä. Yhteistyön tulos nautitaan arvokkaasti ja jokainen projektin jäsen voi olla ylpeä omasta panoksestaan.
Monissa muissakin yhteyksissä, kuten nuorten leireillä on usein käytetty samaa formaattia kuin mitä yritykset nyt käyttävät eli yhdessä tehden luodaan yhteishenkeä. Monet yhdistykset ja seurat ovat yhdessä tehden valmistaneet vuosijuhlia. Silloin tuntee oleva yksi heistä.

Malliresepteissä voi jättää joitakin mausteita pois tai lisätä jotain uutta.

Kotitekoiset chipsit
½ kg perunoita
½ l vettä
1 rkl suolaa
½ l rypsiöljyä

Pese perunat huolellisesti, mutta älä kuori niitä. Ota tarpeen mukaan peruntasta pois ”silmät” ja huonot kohdat. Laita isoon astiaan vesi ja suola. Hämmennä, jotta suola liukenee veteen. Ota esille iso leikkuulauta. Ota perunan toisesta päästä veitsellä pois pieni pala. Viipaloi perunasta veitsellä, juustohöylällä tai raastinraudan viipaleosalla millimetrin paksuisia viipaleita. Laita perunaviipaleet suolaveteen 10 minuutiksi. Kun perunat ovat maustuneet suolavedessä, kaada ne siivilään ja huuhtele juoksevan veden alla. Anna viipaleiden valua kunnolla. Sen jälkeen kuivaa viipaleet ennen öljyssä paistamista. Kuumenna öljy kattilassa ja paista perunaviipaleet öljyssä, kunnes ovat hieman saaneet kullan väriä. Ole varovainen, koska öljy on kuumaa. Älä kuumenna öljyä liikaa.

Chipsit

Lihapullat (noin 40 kpl)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 porkkana
1 dl korppujauhoja
2 dl mahlaa tai vettä
1 kananmuna
1 rkl kuivattua mesiangervoa tai muuta luonnonyrttiä
1,5 tl suolaa

Turvota korppujauhot nesteessä, lisää jauheliha, pilkottu sipuli, raastettu porkkana, muna, mesiangervo ja suola. Sekoita taikina hyvin. Tee taikinasta pieniä palloja, jotka laitat leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 225-asteessa 25 minuuttia.

Pitsaveneet
5 dl vettä
1 tl suolaa
50 g hiivaa
2 rkl pellavansiemenrouhetta
9 dl hiivaleipäjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä

Kädenlämpöiseen nesteeseen sekoitetaan hiiva, suola, pellavansiemenrouhe ja jauhot. Sekoita taikinaksi ja lopuksi lisää rasva, jonka vaivaat taikinaan. Kun taikina on valmis, laita se kohoamaan. Kohonneesta taikinasta leivotaan pitkiä sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota, jonka jälkeen paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

Kypsät sämpylät halkaistaan. Voitele leikkauspinnat tomaattisoseella ja laita haluamasi täyte, esim. suikaloitua kinkkua, ananaspaloja, sinihomejuustoa ja pinnalle juustoraastetta. Laita pitsaveneet uuniin 250-asteeseen hetkeksi, jolloin juusto sulaa ja saa hieman väriä. Paistamisen jälkeen ripottele pinnalle pitsamaustetta.

Pitsaveneet

Omenabruschetat
2 patonkia (4 lyhyempää kotitekoista patonkia)
0,5 dl neitsytrypsiöljyä

Omenasalsa:
4 omenaa (n. 400 g)
2 salottisipulia
0,5 dl hienonnettua persiljaa
2 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1,5 dl majoneesia
1 rkl sinappia
2 murskattua valkosipulin kynttä

Koristeeksi:
yrttejä

Leikkaa patongit vinoiksi ohuiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele rypsiöljyllä. Paista viipaleita 250-asteisen uunin ylätasolla noin viisi minuuttia, kunnes ne ovat rapeita. Pese omenat (kotimaisia ei tarvitse kuoria, huom! jos olet allerginen raa’alle omenalle, kypsennä omenoita hetki uunissa tai mikroaaltouunissa) ja kuutioi omenat pieneksi. Kuori, halkaise ja kuutioi sipulit. Sekoita salsan aineet keskenään sekaisin. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Levitä paahdettujen patonkiviipaleiden päälle salsaa. Koristele bruschetat yrteillä. Voit valmistaa salsan, paahtaa patonkiviipaleet hyvissä ajoin ennen juhlia. Kokoa bruschetat ennen tarjoilua.

Omenabruchetat

Tuulihatut (noin 35 isoa tai 70 pientä)
3 dl mahlaa
100  g margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

Kiehauta mahla ja margariini kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää kaikki jauhot kerralla samalla hyvin vatkaten. Siirrä kattila takaisin liedelle. Vaivaa taikinaa kauhalla kunnes se irtoaa kattilan reunoista. Anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää joukkoon munat sähkövatkaimella yksitellen hyvin sekoittaen. Pursota tai nostele lusikalla nokareiksi pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteessa noin 15–20 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua välillä! Halkaise jäähtyneet tuulihatut ja täytä ne.

Sienitäyte tuulihatuille 
2 dl kermaviiliä
2 rkl sinappia
2 tl sokeria
2 tl valkoviinietikkaa
2 dl esikäsiteltyjä korvasieniä
1 tomaatti pieninä kuutioina
1 dl silputtua purjosipulia
1 dl hienonnettua koivunlehtiä
ripaus yrttisuolaa
(valkosipulin kynsi)

Hienonna sienet ja sekoita kaikki aineet keskenään. Tarjoa kylmänä esim. tuulihattujen täytteenä tai kasvis- ja kalapihvien lisäkkeenä.

Sienitäytteiset tuulihatut

Marjatäyte tuulihatuille
2 dl kuohukermaa
5 dl marjoja
1 dl juustoraastetta
1 rkl sokeria
1–2 rkl tuoretta minttua
Vaahdota kerma, lisää marjat, juustoraaste ja sokeria. Jos pidät mintun mausta, lisää myös se.

Marjatäytteiset tuulihatut

Herkuttele itsetehdyillä Runebergin tortuilla!
(resepti martat.fi)

Taikina:
200 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl piparkakunmuruja tai korppujauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
(1-2 tippaa karvasmanteliöljyä)

Väliin:
1-1 1/2 dl vadelmahilloa

Kostutukseen:
omenamehua

Koristeeksi:
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
1/2 -1 rkl vettä

Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan yhdessä maidon kanssa. Jos haluat, lisää karvasmanteliöljy.
Jaa taikina paperisiin tai voideltuihin metallivuokiin. Paina sormella taikinaan syvennys ja pane nokare vadelmahilloa syvennykseen.
Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin keskiritilällä 15-20 minuuttia.
Kostuta jäähtyneitä torttuja hiukan omenamehulla ja lisää leivosten keskelle vadelmahilloa. Pursota tomusokerista ja vedestä valmistettu juokseva tahna hillon ympärille.

Ruotsalainen pyttipannu

Pyttipannu  on ruotsalaista perinneruokaa. Se syntyi Svea-mamman keittiössä 1800-luvun puolivälissä. Pieneksi kuutioitua keitettyä perunaa, lihaa tai makkaraa ja sipulia paistetaan kypsäksi ja tarjoillaan paistetun munan ja etikkapunajuurien kanssa. Jo 1900-luvun alkupuolella tukholmalaisissa huippuravintoloissa tarjoiltiin pyttipannua, johon oli käytetty korkealaatuista häränlihaa. Tore Wretman (1916-2003) kirjoitti, ettei pyttipannulla ole oikeasti reseptiä lainkaan. Periaate on, että otetaan mitä jääkaapista löytyy.

Pyttipannu (Pytt i panna)

6–7 keitettyä perunaa

1–2 sipulia

200–300 g makkaraa tai tähteeksi jäänyttä lihaa

rasvaa
suolaa
1 kananmuna/henk.
(pinnalle persiljaa, tilliä tai ruohosipulia)

1. Kuori perunat ja leikkaa pieniksi kuutioiksi.

2. Hienonna sipuli ja kuutioi makkara/liha.

3. Paista sipuli pannulla rasvassa kauniin keltaiseksi.

4. Lisää peruna- ja makkara-/lihakuutiot ja jatka ruskistamista.

5. Mausta varovasti suolalla (ja ripottele pinnalle persiljaa, tilliä tai ruohosipulia).

6. Tarjoa paistettujen kananmunien ja etikkapunajuurten tai -kurkun kanssa.

www.martat.fi


Suomalainen ruokakulttuuri

Suomalainen ruoka- ja tapakulttuuri muuttuu hitaasti. Suomalaiset ovat omaksuneet uusia ruokia, mutta ne sopivat tarkasti vanhaan ruokakulttuuriin. Sianlihakastike nousi suosikiksi maailmansotien välissä, ja läskisoosi on muovautunut makkara- ja jauhelihakastikkeen kautta porsaanlihasuikaleista valmistettuun wokkiin.

Hyvin monessa ruokalajissa eksoottista on vain ruuan nimi. Ihmiset ovat vaihtelunhaluisia, ja uutuuksia syödään, mutta ne muistuttavat paljon aiempia tuttuja ruokia.

Monet perinteiset ruokalajit kuten liha-makaronilaatikko, lihakeitot tai jauhelihakastikkeet ovat suosittuja. Näiden ruokalajien suosio ei näytä riippuvan edes ruokailupaikasta. Sen sijaan erilaiset broileriruoat näyttävät yleistyneen eniten pääkaupunkiseudulla. Pääruokien valinta osoittaa perunan korvautuneen osittain pastalla ja riisillä, mutta peruna on edelleen hyvä osa suomalaista ruokavaliota.

Ravitsemussuositusten mukainen aterian lautasmalli esittää lautasen täyttämistä puoliksi vähän energiaa sisältävillä kasviksilla. Aterian koostamisen vaikeus ei olekaan pääruoan valinnassa vaan monipuolisen, tuoreen kasvisannoksen lisäämisessä ja koko aterian keventämisessä. Hyvän ravitsemuksen soveltaminen edellyttää usein perinteisen aterian muuttamista eikä pelkästään uuden tuotteen lisäämistä ruokavalioon.

Tumma leipä on säilyttänyt päivittäisen asemansa suomalaisessa ruokapöydässä hyvin, mutta tumma leipä ei enää ole täysin rukiista. Rukiin kokonaiskäyttö laskee, koska leivän käyttö vähenee. Perinteinen ruisleipä korvautuu vehnä- ja perunapitoisella leivällä tai rukiinen karjanpiirakka korvautuu vehnävaltaisella riisipiirakalla.

Tätä päivää on kotimaisuus, mutta toisaalta myös kansainvälisyys näkyy, erityisesti italialaisuus ja aasialaisuus. Nykyisin paneudutaan ruoan turvallisuuteen, terveellisyyteen, eettisyyteen ja kestävään kehitykseen. Vihreät arvot näkyvät monen ruokapalveluja tuottavan yrityksen markkinoinnissa jo nyt. Suomalaisuuden vahvuuksia ruoassa on maku, valmistustapa ja hyvinvointi.

Kuluttajien mieltymykset ovat vaurastumisen lisäksi muuttuneet matkustamisen, monikulttuurisen kehityksen ja yksilöllisten ratkaisujen myötä entistä erilaisemmaksi. Yksi haluaa vegaaniruokaa, toinen terveellistä kotiruokaa helposti, kolmas proteiinipitoista ruokaa lihasten kasvatukseen, neljäs matalan glygeemisen kuorman omaavaa ruoka, viides huippuraaka-aineista tehtyä gourmentruokaa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokailutottumukset muuttuvat varsin hitaasti. Elintason noustessa syöminen on enemmän muuta kuin vain nälän tyydyttämistä. Mahdollisuus hankkia elintarvikkeet nopeasti ja tehokkaasti on palvelua, jota kuluttajat arvostavat. Parhaimmillaan palvelutuotannon rationalisointi voi siis tuottaa kuluttajalle hyvinvointia. Tehokkuuden nimissä voi myös tapahtua niin, että palvelu heikkenee, ja kuluttajan työ, ajankäyttö ja vaivannäkö lisääntyy. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle kuluttajat etenevät ruokailupalveluiden hankinnassa.

Ruokavalion myönteinen kehitys edellyttää terveyttä edistävien toimien suunnittelua muuttuvaan tarjontaan sovellettuna. Suositeltava ruokavalio on monipuolinen ja perustuu runsaaseen leivän, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöön.

Vaikka hyvästä ruokavaliosta tiedetään paljon, on tieteellisen tiedon soveltaminen kuluttajan arkitiedoksi vaikeaa. Esimerkiksi suositus kovan rasvan välttämisestä on johtanut leivälle levitettävän rasvan karsimiseen, ja vaarana on, että se on tulkittu esteeksi leivän käytön lisäämiselle. Tiedon runsaus, ristiriitaisuus ja vaikeaselkoisuus on vaikeuttanut ravitsemussuositusten noudattamista. Korkeimmin koulutetut ovat parhaiten motivoituneet terveisiin elintapoihin ja omaksuneet elintarvikkeiden ravintosisältöä koskevan tiedon. Useimmilla kuluttajilla on kuitenkin vaikeuksia valita ravitsemussuositusten mukaisesti muuttuvassa ruokakulttuurissa.

Tulevaisuudessa näyttäisi terveysvaikutteisten elintarvikkeiden käytön lisääntyvän, samoin Luomu-tuotteiden.

Tällä viikolla martat suosittelevat ruoaksi jauheliha-makaronilaatikkoa, värikästä kasviswokkia, ananas-currybroileria ja perjantain yllätyspaistosta sekä jälkiruoaksi hedelmäpannaria. Nautinnollisia ruokahetkiä!

Sonjan jauheliha-makaronilaatikko

400  g            tummia makaroneja

1      l             vettä

1      tl           ruususuolaa

250  g            vähärasvaista jauhelihaa

2                    sipulia

2                    valkosipulinkynttä

2                    porkkanaa

2                    tomaattia

¼     tl           mustapippuria

1      tl           ruususuolaa

5      dl           maitoa

1                    kananmuna

½     tl            ruususuolaa

Keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi ja valuta vesi pois. Ruskista jauheliha ja lisää joukkoon hienonnettu sipuli, puristetut valkosipulit, raastetut porkkanat ja pilkotut tomaatit. Hauduta aineksia hetki. Sekoita seos kattilaan makaronien joukkoon. Kaada seos voideltuun vuokaan ja lisää munamaito. Kypsennä laatikkoa 175-asteessa noin tunti.

Värikäs kasviswokki

2  rkl             öljyä

1                    puna- tai keltasipuli
1                    purjo
2                    porkkanaa
1                    pieni kesäkurpitsa
1                    parsakaalin kukintoa
1                    paprika
2                    valkosipulinkynttä
1  rkl             soijaa
1  rkl             raastettua tuoretta inkivääriä

100 g             leipäjuustoa

Halkaise purjo ja huuhtele se hyvin. Leikkaa se noin sentin paloiksi, porkkanat melko ohuiksi ja kurpitsa reiluin kokoisiksi suikaleiksi ja sipuli renkaiksi. Halkaise paprika ja poista siemenet. Leikkaa puolikkaista suikaleita. Pilko parsakaalin kukinto pieniksi kukinnoiksi.

Kuumenna wokkipannu, lorauta siihen öljyä ja raastettu inkivääri ja paista kasviksia muutama minuutti. Nostele ja kääntele kasviksia parilla puulastalla tai -haarukalla paistamisen aikana. Hienonna valkosipulit ja lisää ruokaan. Mausta seos soijalla ja tarvittaessa suolalla sekä lisää lopuksi pieneksi kuutioitu leipäjuusto.

Värikäs kasviswokki

Ananas-currybroileri

1                    pieni purjo
3     rkl          öljyä
1     rkl          currya
400 g             broilerin rintafileitä suikaleina
3     rkl          soijakastiketta
4     dl            vettä
1                    kanaliemikuutio
1 tlk (227 g)  ananasta paloiteltuna

Puhdista purjo ja suikaloi se. Kuumenna öljy ja lisää curry öljyyn hyvin sekoittaen, jotta sen maku irtoaa. Lisää ja ruskista broilerisuikaleet ja purjo kevyesti. Lisää soijakastike, vesi ja liemikuutio. Anna hautua pari minuuttia ja tarkista maku. Lisää ananaspalat ja kuumenna. Tarjoa riisin kanssa.

Perjantain yllätyspaistos

500 g             kypsiä kasviksia (perunaa, porkkanaa, parsakaalia)

200-400 g     tähteeksi jäänyttä keitettyä tai paistettua kalaa, lihaa, makkaraa tai broileria

(juustoraastetta)

Kuorrutuskastike:

4    dl             nestettä (maitoa, kasvisten tai kalan keitinlientä)

4    rkl           vehnäjauhoja

1    dl             kylmää nestettä

mausteita oman maun mukaan

1-2 dl             juustoraastetta

1                    muna

Lado kuoritut viipaloidut tai paloitellut kasvikset ja peratut kalan, lihan, makkaran tai broilerin tähteet voideltuun uunivuokaan. Voit lisätä myös juustoraastetta joukkoon. Mittaa neste kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita kylmä neste ja vehnäjauhot tasaiseksi suurukseksi esimerkiksi tiiviskantisessa lasitölkissä. Lisää suurus koko ajan sekoittaen nesteeseen. Kypsennä muutaman minuutin ajan. Lisää juustoraaste, mausteet ja muna vähän jäähtyneeseen kastikkeeseen. Kaada kuorrutuskastike vuokaan, ripottele pinnalle juustoraastetta ja kuorruta paistos uunissa 250-asteessa.

Muunnoksia:

Tähteeksi jääneestä spagetista voit valmistaa paistosta sekoittamalla siihen kastikkeen tähteen tai kasviksia, kalaa, lihaa tai broileria ja kuorruttamalla sen kuorrutuskastikkeella.

Hedelmäpannari

½    l              maitoa
2                    munaa
1    dl             grahamjauhoja
2    dl             vehnäjauhoja

1    rkl           pellavansiemenrouhetta

½   tl             suolaa
1                    päärynä
1                    banaania
1    rkl           margariinia
1    rkl           intiaani- eli täysruokosokeria
                      kanelia

Sekoita munat ja maitoa vatkaimella. Sekoita jauhot, pellavansiemenrouhe ja suola koko ajan sekoittaen. Anna taikinan turvota ainakin 30 minuuttia. Laita uuni lämpiämään 200- asteeseen. Kuori hedelmät, paloittele banaan ja raasta tai pilko päärynä. Voitele pyöreä uunivuoka (halkaisija 27 cm). Kaada taikina vuokaan ja kypsennä sitä uunissa kunnes se on hiukan hyytynyt (n. 10 min.). Levitä päärynäraaste ja banaaniviipaleet pannukakun päälle. Tupsuttele pannarin pintaan kanelia ja sokeria. Paista pannukakku kypsäksi (n. 20 minuuttia).

Päärynän sijaista voit käyttää esimerkiksi omenaa. Jos haluat tehdä uunipellillisen, tee kaksinkertainen annos.

Hedelmäpannari

Viikingit ja ruoka

Pohjoismaisen keittiön perustana on viikinkien ruokavalio. Viikinkien aika alkaa hieman ennen vuotta 800 ja jatkuu 1100-luvulle saakka. Samaan aikaan muodostuivat nykyinen Tanska, Norja ja Ruotsi sekä Grönlanti liitettiin Pohjoismaihin. Viikingit asuttivat myös Islannin.

Viikingeillä on hurja maine. Mielikuva viikingeistä on, että he ovat laivoissaan ja miekka kädessä tekemässä veritöitä: ryöstämässä kirkkoja, kiristämässä rahaa, taistelemassa, surmaamassa ihmisiä ja viemässä heitä mukanaan. Useimmat skandinaavit viettivät kuitenkin rauhallista elämää. He hoitivat työnsä, hankkivat toimeentulon itselleen ja perheelleen ja kuulivat vuodesta toiseen jännittäviä tarinoita valloituksista, matkoista ja haaksirikoista. Monilla oli myös suuresta maailmasta hankittuja esineitä – ehkä myllynkivi, jolla jauhettiin viljaa. Viikinkilaivojen ruokavarustukseen kuuluivat pääasiassa jauhot ja voi, koska tärkein keittoruoka oli puuro.

Viikinkien avoimessa tulisijassa paloi nuotio koko päivän. Talot olivat täynnä savua, koska savuaukko ei ollut tehokas ilmanvaihtokanava. Rikkaissa taloissa leivinuuni oli toisessa huoneessa. Se lämmitettiin latomalla siihen kuumennettuja kiviä. Työt lopetettiin illan pimetessä, jolloin väki kokoontui syömään. Yleensä viikingit söivät kaksi ateriaa päivässä, ensimmäisen kerran aamulla kahdeksan aikoihin ja viimeisen kerran illalla seitsemän aikoihin. Viikinkien vuorokausi vaihtui auringon laskiessa, joten ilta-ateria oli ensimmäinen ateria ja aamuateria vuorokauden viimeinen ateria.

Rikkaiden ruoka ja ateriointivälineet olivat toisenlaisia kuin köyhien. Ruoka tarjoiltiin puu-, savi tai tina-astioista tai -lautasilta. Heillä oli käytössä lusikat ja veitset, mutta ei haarukoita. Tärkeimmät aterimet olivat omat kädet. Köyhät joivat oluensa puutuopeista, mutta rikkaat juomasarvista tai hopeakupeista, jotka oli koristeltu metallivöin ja -reunuksin. Viikinkien juomasarvet eivät pysyneet pystyssä pöydällä kuin lasit, joten juoma oli juotava kerralla, kun siihen oli oli kaadettu viikinkien suosikkijuomaa olutta. Olut oli usein myös maustettu yrteillä. Viiniä tuotiin ulkomailta, mutta se kuului vain vauraiden viikinkien pöytäjuomiin.

Viikinkinaisen päivittäinen tehtävä oli leivän leipominen. Leipätaikina alustettiin puisissa kaukaloissa. Viikinkien aikaan leivät paistettiin yleensä litteinä kakkuina hiilloksella kivilaattojen päällä tai ns. paistinpannulla, jossa oli pitkä varsi. Paistinpannua pidettiin hiilloksen päällä. Oli myös yksittäisiä kaariuuneja isommille hiivaleiville. Mitä koreampi asema henkilöllä oli yhteiskunnassa, sitä parempaa leipää hän söi. Litteitä leipiä käytettiin myös lautasina, joilta syötiin. Jos ruokailun jälkeen oli vielä nälkä, myös leipälautanen syötiin. Leipälautanen oli valmistettu karkeammista jauhoista. Viikingit käyttivät  leivässä mm. kauraa, ruista, ohraa, vehnää, spelttivehnää, hernejauhoa, pettua, virnaa, pellavansiemeniä, papujauhoa, jauhosavikkoa, pähkinöitä, juuria ja rikkaruohoa. Ohraleipä oli yleisin, mutta rikkaat söivät myös vehnäleipää. Happamaton litteä ohraleipä täytyi syödä lämpimänä, koska se kovettui nopeasti ja muuttui kovaksi, syötäväksi kelpaamattomaksi.

Viikingeille pidot olivat tärkeitä. Pidoissa tarjottiin parasta. Tavallisesti lihaa paistettiin vartaassa tai keitettiin. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa, kuten nykyajan ihmiset, samoin kuin hernekeittoa. Tapahtui niinkin, että miehet lämmittivät lihaa puseronsa sisällä ja sitten söivät sen raakaana. Kalaa syötiin paljon sekä raakana, kuivattuna, graavattuna, savustettuna että suolattuna. Makkarat valmistettiin rasvasta, verestä ja lihasta. Ruoka maustettiin mm. valkosipulilla, sinapilla, piparijuurella, luonnonyrteillä tai mausteilla, joita saatiin itäisiltä mailta.  

Kaikenkaikkiaan viikinkien ruokapöytään kuuluvia raaka-aineita leimasi luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Tämän vuoksi maantieteellisellä sijainnilla oli merkitystä, mitä eri puolilla Skandinaviaa syötiin. Viikingit hyödynsivät luonnosta saatavia marjoja, hedelmiä ja yrttejä. Vihanneksista syötiin mm. kaalia, papuja, herneitä ja sipulia, mutta ne olivat harvinaisia. Perunoita ei ollut, joten perunoiden sijaan he söivät nauriita. Hunajasta valmistettiin makeaa simaa. Sima oli jumalten juomaa. Juomalla simaa viikingit pääsivät suoraan yhteyteen jumalten kanssa. Tämän vuoksi simaa juotiin paljon uskonnollisissa juhlissa. Metsästämällä saatiin erilaista lihaa pöytään, mutta heillä oli myös kotieläiminä lampaita, vuohia, hevosia, sikoja ja vasikoita, joita teurastettiin. Viikingit käyttivät ruoanlaitossa juustoa, voita ja kermaa, joka antoi ruoalle makua. Koska jääkaappeja ei ollut, ruoka säilöttiin kuivaamalla tai hapattamalla. Suolaa saatiin merivedestä. Yhtään varsinaista viikinkireseptiä ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka. Seuraavaksi kokeiltavaksi muutama resepti nykyajalta.

Pajalanpuuro

1 l vettä

10 kuivattua luumua

5 kuivattua aprikoosia

0,5 dl pellavansiemeniä

2 dl ruishiutaleita

1 dl vehnäleseitä

(ripaus suolaa)

Laita luumut, aprikoosit ja pellavansiemenet edellisenä iltana veteen likoamaan. Lisää aamulla hiutaleet ja leseet, keitä hiljalleen 10–12 minuuttia. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Pajalanpuuro

Herkkupuuro

1 l laimennettua omenamehua

2,5 dl ohrasuurimoita

250 g raastettua omenaa

2,5 dl puolukkasurvosta

(sokeria, vaniljasokeria)

Mittaa mehu kattilaan, lisää ohrasuurimot ja keitä hetki. Lisää omenaraaste ja puolukkasurvos. Keitä vielä noin 45 minuuttia. Mausta halutessasi sokerilla.

Vihreä puuro

4 dl kesäkurpitsasosetta

6 dl vettä

0,5 tl suolaa

reilu 2 dl karkeaksi jauhettua puurojauhoa

Kuumenna kurpitsasose ja vesi kiehuvaksi, suurusta jauhoilla ja mausta suolalla. Hauduta miedolla lämmöllä 20–30 minuuttia. Voisilmä tai punaherukkahillo maistuu hyvältä puuron kanssa.

Kesäkurpitsasoseen valmistat helposti seuraavasti: Lohko kesäkurpitsat kuorineen kattilaan, lorauta joukkoon tilkka vettä, etteivät kurpitsat pala pohjaan ennen kuin niistä alkaa neste irrota. Hauduta miedolla lämmöllä pehmeiksi noin 20–30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella.

Kurpitsasoseen voi pakastaa ja se on hyvin monikäyttöistä. Voit käyttää sitä nesteenä esim. ohukais- ja pannukakkutaikinoihin, leipä- ja rieskataikinoihin sekä keittopohjiin.

Paistinpannuleipä (6–7 kpl)

2,5 dl mahlaa tai vettä

0,5 tl merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl ohrajauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

Sekoita nesteeseen suola ja jauhot, loppuvaiheessa öljy. Vaivaa taikinaksi. Leivo taikina tangoksi, jonka jaat 6–7 osaan. Paistinpannun koko vaikuttaa siihen, kuinka isoja leipäsiä voit tehdä. Taputtele tai kauli aina yksi osa litteäksi leiväksi, jonka paistat paistinpannulla kypsäksi. Leipäset voi toimia myös aluslautasena, jos tarjoat ruokaa viikinki- tai keskiajan tapaan. Lopuksi alustanen syödään tai annetaan esimerkiksi koiralle.

Paistinpannuleipä

Saviruukkuleipä

5 dl vettä

50 g hiivaa

1 dl siirappia

1 rkl suolaa

6 dl ruisjauhoja

6 dl sihtiruisjauhoja

2 dl hakattuja vehnänjyviä

Liota saviruukkua 15 minuuttia kylmässä vedessä. Kaada vesi pois ja voitele ruukku sulatetulla voilla. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen (noin 37 astetta), lisää siirappi, suola ja jauhot sekoittaen. Vaivaa taikinaksi. Laita leipä saviruukkuun kohoamaan 15 minuutiksi, kansi päälle. Laita sen jälkeen saviruukku kylmään uuniin, käännä virta 200-asteeseen. Anna paistua 1,5 tuntia, jonka jälkeen katkaise virta ja anna olla leivän uunissa vielä 0,5 tuntia. Ala katso kannen alla olevaa leipää paiston aikana.

Saviruukkuleipä

Kesäinen raekuuro

1 dl vaniljajogurttia

0,5 dl raejuustoa

0,5 dl puolukoita

0,5 dl vadelmia

0,5 dl juolukoita tai mustikoita

1 tl nokkosensiemeniä (tai kuivattuja, jauhettuja nokkosenlehtiä)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nauti helposta sekä nopeasta välipalasta. Nokkosensiemenet ovat oikea energiapommi.

Kesäinen raekuuro

Tattarista hyvää

Tattari on yksivuotinen kasvi, jonka kirkkaanpunaisiin kukkiin kasvaa tummanruskeita, kolmikulmaisia siemeniä. Tattari eli viljatatar on tatarkasveihin kuuluva kasvi, jonka kuorittuja siemeniä käytetään ruoaksi. Tattari lasketaan viljakasveihin, vaikka se ei ole heinäkasvi, mutta puidaan kuin viljakasvit. Tattari on lähtöisin Aasiasta. Tattaria on viljelty Suomessa erityisesti Savossa ja Karjalassa 1700–1800-luvuilla. Sitä viljellään nykyäänkin jonkin verran Suomessa.

                      Keittiössä tattaria käytetään viljan tavoin. Tattarijauho on huomattavasti tummempaa kuin vehnäjauho. Nykyiset myllyt jauhavat myös vaaleaa tattarijauhoa. Ranskalaiset kutsuvat tattaria mustaksi vehnäksi. Venäjällä tattarin voi sanoa olevan kansallisruokaa, ja eniten sitä käytetään pääruokien lisukkeena riisin tapaan.

Tattarin valkuaisainepitoisuus on hyvä ja erityisesti aminohappokoostumus on verrattavissa maitoon. Tattarissa on kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja. Lysiiniä, asparagiinihappoa ja arginiinia siinä on enemmän kuin muissa viljoissa. Tattari sopii gluteenittomaan ruokavalioon, koska siitä puuttuu gluteiinin gliadiiniosa, jota on suomalaisissa viljoissa. Oluen panossa tattaria käytetään gluteiinittoman oluen panemiseen, jolloin olut sopii keliakiasta kärsivälle.

                      Tattarin hiilihydraattipitoisuus on hyvä ja vastaa kotimaisia viljoja. Se pitää veren sokeripitoisuuden tasaisena ja pitkään korkealla. Kuituja tattarihiutaleissa ja -jauhoissa on noin 5 grammaa 100 grammassa. Tattari on myös helposti sulavaa.

                      Tattarin B-vitamiinipitoisuudet ovat parempia kuin vehnässä tai rukiissa. Kalsiumia ja magnesiumia on enemmän kuin vehnässä tai rukiissa. Lisäksi tattari sisältää flavonoideja, mm. harvinaista rutiinia. Flavonoidit ovat suuri joukko kasvikunnan fenoliyhdisteitä, joita on tutkittu paljon. Ne ovat hapettumisen estoaineita eli antioksidantteja.

Tattarin on todettu alentavan veren kolesterolia. Japanilaiset ovat olleet nostamassa tattaria funktionaaliseksi elintarvikkeeksi tattarin sisältämän rutiinin vuoksi. Käsitteelle funktionaalinen eli terveysvaikutteinen elintarvike ei ole toistaiseksi määritelmää Euroopan Unionin lainsäädännössä. International Life Sciences Institute (ILSI) Europe:n mukaan elintarvike on funktionaalinen, jos se on tavanomaisten ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi osoitettu vaikuttavan myönteisesti yhteen tai useampaan tavoitetoimintoon elimistössä siten edistäen tai ylläpitäen terveyttä ja hyvinvointia ja/tai vähentäen sairauden riskiä.

Tattarisuurimot ja -rouhe sopivat lisäkkeeksi, patoihin, puuroihin ja laatikoihin. Tattarihiutaleista ja -jahoista valmistuu puurot. Lisäämällä joukkoon marjoja ja hedelmiä saadaan puuroihin vaihtelua. Tattarihiutaleita voi käyttää suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa sekä jälkiruoissa. Hiutaleet sopivat myös myslin aineosaksi tai nautittavaksi sellaisenaan jogurtin tai viilin kanssa. Tattarijahoilla voi mainiosti sakeuttaa kastikkeet ja kiisselit. Blinit on perinteisesti tehty tattarijauhoista, mutta sitä voi käyttää myös lettuihin, vohveleihin ja pannukakkuihin. Tattarissa ei ole sitkoa, joten tattarijauhoja voi käyttää kaikkeen leivontaan, mihin ei tarvita sitkoa eli esimerkiksi rieskoihin, leipäsiin, kakkuihin, piirakoihin, torttuihin, muffinsseihin, täytekakkupohjiin ja kääretorttuihin. Tattarihiutaleita ja -jauhoja voidaan yhdistää myös muiden jauhojen kanssa, jolloin saadaan muunneltua hieman makua. Tattarin maku jakaa mielipiteet, mutta käyttämällä osittain esimerkiksi vehnäjauhoja tai kaurahiutaleita saadaan voimakasta makua miedommaksi, jos halutaan.

Idätyksen ystävät syövät nuoria tattarin ituja (noin 4–5 päivän kasvu) niiden hienon, pähkinäisen aromin ja suuren ravintoarvon tähden. Idut ovat vitamiinipitoinen lisä etenkin talviseen ruokavalioon ja idätys parantaa siementen tai papujen vitamiinipitoisuutta

Tattarissa olisi potentiaalia paljon laajempaankin käyttöön. Mallia näyttää jo paluun keittiöön tehnyt ohra. Tässä kokeiltavaksi muutama nopea resepti tattarihiutaleista ja -jauhoista.

Marjapuuro

6 dl vettä

4 dl marjoja (esim. herukoita, vadelmia)

1 dl sokeria

3 dl tattarihiutaleita

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää muut aineet ja kypsennä 5 minuuttia. Nauti sellaisenaan kuumana tai kylmänä maidon kanssa.

Marjapuuro

Suklaalehtiset (noin 40 kpl)

100 g voita

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

0,5 dl tattarijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

3 dl tattarihiutaleita

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna vatkaten joukkoon. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakao tattarijahoihin ja lisää seos vaahtoon. Sekoita taikinaan lopuksi tattarihiutaleet. Ota taikinasta teelusikalla nokareita leivinpaperille uunipellille. Paista 200-asteessa uunin keskitasolla noin 5 minuuttia.

Suklaalehtiset

Juustokeksit

100 g juustoraastetta

100 g voita

4 dl tattarihiutaleita

0,5 tl yrttisuolaa

0,5 tl soodaa

1 dl piimää

Sekoita pehmeään juusto-voiseokseen tattarihiutaleet ja yrttisuola. Sekoita sooda piimään ja lisää seos taikinaan. Ota taikinasta pieniä nokareita leivinpaperille uunipellille, tasoita ne mataliksi ja paista keksejä kauniin kullanruskeiksi 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 8 minuuttia.

Piimärieska

8 dl piimää

8 dl tattarihiutaleita

2 kananmunaa

1t suolaa

50 g voita

Kuumenna uuni 250-asteeseen. Sekoita munat, suola ja sulatettu rasva taikinaan. Voitele uunipellillä oleva leivinpaperi voilla. Levitä taikina pellille ja paista noin 15–20 minuuttia. Tarjoa lämpimänä voin tai munavoin kanssa.

Blinit (noin 15 kpl)

2 dl maustamatonta jogurttia

15 g hiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 tl sokeria

1 dl kuumaa maitoa

1 tl suolaa

1 rkl voisulaa

1 kananmunan keltuainen

1 kananmunan valkuainen

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä. Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeisenä vaahdoksi vatkattu valkuainen. Paista taikinasta blini- tai ohukaispannulla voissa miedolla lämmöllä blinejä. Tarjoa kuumana mädin, smetanan ja sipulin kanssa. Myös graavista tai kylmäsavustetusta lohesta tehdyt täytteet sopivat hyvin. Kannattaa nauttia blineistä muulloinkin kuin laskiaisena.

Blinit