Martanpäivä 26.7.2014

    

Martanpäivänä

la 26.7.2014 klo 11–14

Hennan Puodin edustalla 
Oravikoskella kumihimoillaan

 ·    Pääset tutustumaan kumihimoon.
 ·    Voit tehdä itsellesi työvälineen punontaan.
 ·    Opit nyörin tekemisen taidon.

Tervetuloa mukaan!

  www. martat.fi/pohjois-savo

  pohjois-savon@martat.fi

  www.facebook.com/martatvinkkaa

Kesään kuuluu raparperipiirakka

Kesään kuuluvat ehdottomasti raparperipiirakka ja -kiisseli. Näin oli aikoinaan jo mummolassa. Mummolasta otettiin kesällä myös raparperia eli raparperin varsia mukaamme kaupunkiin. Kerrostalossa asuvalla ei ole paljon omaa pihaa käytössään, joten siellä ei ole mahdollisuutta kasvattaa kuin parvekkeella jotain pientä, esimerkiksi yrttejä laatikoissa tai ruukuissa. Nykyisin minulla on raparperia kasvamassa mökillä, rivitalon ja omakotitalon pihalla.

Raparperi on vaatimaton monivuotinen kasvi ja sitä voi leikata pitkin kesää puutarhasta.  Raparperi sisältää kaliumia, C-vitamiinia ja kalsiumia. Oksaalihappo sitoo kalsiumia, joten syödessä raparituotteita tulee nauttia samalla maitotaloustuotteita. Raparperin pariksi sopii mainiosti mansikka leivottaessa tai tehtäessä jälkiruokia.

Raparperista kannattaa tehdä myös mehua tai simaa. Juoma on kauniin väristä, ja se on kelpo juoma kesän juhliin ja janojuomaksi. Raparperijuomaa on helppo tehdä ja erilainen vaihtoehto kuin kaupasta ostettu vaihtoehto. Jos sinulla on raparperia takapihalla kasvamassa, se on lisäksi lähiruokaa ja kestävän kehityksen mukaista.

Helpoin tapa säilöä raparperi on leikata se pieniksi noin senttimetrin palasiksi ja pakastaa. Palasten joukkoon voi laittaa hieman sokeria. Hilloa tai hilloketta voidaan myös keittää talven varalle. Sitä voi laittaa käärretorttuun hilloksi (mummoni ja tätini laittoivat). Hillo sopii hyvin myös köyhien ritareiden, pannukakun, lettujen tai vohveleiden kanssa nautittavaksi.

Raparperia voi kokeilla sitruunan tapaan kalan graavauksessakin.

Tädiltä saamani ohjeen mukaan olen leiponut monta vuotta raparperipiirakkaa seuraavan ohjeen mukaan. Annos sopii yhdelle uunipellilliselle.

3 kananmunaa
3,5 dl sokeria
-> vaahdota
1,5 dl maitoa
100 g voita
-> kiehauta ja lisää vatkattuun muna-sokerivaahtoon
4,5 dl vehnäjauhoja (osan voit korvata esim. talkkunajauholla, antaa kivasti makua)
2 tl leivinjauhetta
-> lisää muna-sokerivaahtoon, johon lisätty kiehautettu maito-voiseos.

Kaada uunipellille, joka on voideltu tai laita leivinpaperi päällee. Koristele mantelilasuilla ja raesokerilla.  Paista 200-asteessa 25-30 min.

Tarjoa jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

Huom! Laitoin yllä olevan taikinan kahteen vuokaan, josta toinen on alla olevassa kuvassa.

Kuten monet muutkin kasvit, raparperi tuli 1700-luvulla Suomeen herrasväen kartanoiden puutarhoihin ja sieltä levisi 1800-luvulla tavallisen kansan käyttöön. Raparperin lehtiä ei saa syödä, mutta niitä voidaan käyttää esimerkiksi pefletteina vieraille saunassa tai ne voivat toimia kesäpöydällä liinoina tai niitä voidaan käyttää muotteina betonilehtien tekemisessä.

Kehyskudonta

Kehyskudonnalla tarkoitetaan kudontaa pöydällä olevalla kehyksellä. Loimi on määrämittainen ja kierretään kehykseen. Kehyksessä viriö avataan viriöpuun avulla. 

Kehyskudontaan sopivat yksivärinen, raidallinen ja ruudullinen kangas, helmipoiminta, kiertopujotus, ryijy, kelim, loimiaukot, kiintopujotus, kuvakudos ja kuultokudos. Kankaasta voi valmistaa liinoja, laukkuja, kirjamerkkejä jne. Kehyskudonta on mainio tapa tehdä yhteisöllisesti tilataidetta. Jokainen henkilö tekee oma palan ja palat kootaan yhteen. 

Kehyskudonta sopii lasten kudontaan, koska se on helppoa ja vähän työvälineitä vaativa. Kudontakehyksen voi rakentaa itse. Siihen tarvitaan vain puinen kiilakehys ja pieniä nauloja kahdelle vastakkaiselle sivulle loimilankojen pujottelemiseen. Loimilangaksi sopii kalastajalanka. Kuteeksi käyvät mikä tahansa, myös ns. jätemateriaali eli erilaiset langantähteet. 

Hyvä on kokeilla kudontaa eri materiaaleilla, koska eri materiaalit käyttäytyvä eri tavoin. Kude vaikuttaa tuotteen lopputulokseen. Tasaisella ja ohuella kuteella loimi saadaan kokonaan piiloon, mutta paksulla ja epätasaisella kuteella osa loimesta jää näkyviin. Kokeilemalla kutoja ymmärtää kuteen valinnan merkityksen lopputuotteeseensa.

Aseta ensin kudontakehys eteesi pöydälle niin, että etupuu on itsesi lähimpänä. Aseta viriöpuu kehyksen päälle keskivaiheelle niin, että sen urat ovat pöytää vasten. Kiinnitä viriöpuu kehyksen sivupuihin kumilenkkien avulla .

Avaa takapuun siipimutterit ja käännä takapuun urat osoittamaan itsestäsi poispäin. Kiristä mutterit. Peitä takapuun ylimääräiset urat maalarinteipillä (näkyy kuvassa alhaalla). Avoimeksi jätetään ne urat, joihin laitetaan loimilangat ja minkä levyiseksi valmis työ haluaan. Teippaa loimilangan alkupää etupuun alapuolelle loimen alkamiskohtaan. Kierrä loimilanka mahdollisimman tasakireälle kehyksen ympärille niin, että jokaisessa takapuun urassa on yksi lanka. Kun olet kiertänyt loimen yhteen kertaan kaikkiin takapuun uriin, palaa loimilangan kanssa samaa reittiä takaisin eli kierrä loimilankaa toinen kierros edellisen kerroksen päälle tasakireästi. Loimi on valmis, kun jokaisessa takapuun urassa on kaksi loimilankaa. Katkaise kerätä tuleva loimilanka. Irrota loimilangan alkupää kehyksen etupuusta ja solmi loimilangan alku- ja loppupäät toisiinsa kehyksen alapuolelta. Tämän jälkeen irrota kumilenkit, jotka pitivät viriöpuuta paikallaan.

Kun loimi on luotu ja kuminauhat on irrotettu viriöpuusta, käännä viriöpuu niin, että siinä olevat urat osoittavat kattoa kohti. Nostele takapuulta tulevat loimilangat järjestyksessä viriöpuun uriin niin, että joka toinen lanka tulee matalaan ja joka toinen lanka korkeammalla olevaan uraan. Tämän jälkeen kiristä loimilanka tiukaksi. Voit tehdä kiristämisen myös yksin, jolloin käytät jalkojasi apuna. Helpommin kiristäminen käyt kuitenkin kaverin kanssa. Avaa takapuun siipimutterit ja pidä kehystä paikoillaan samalla, kun kaveri vetää takapuuta tasaisesti kehyksestä poispäin. Tämän jälkeen kiristä mutterit.

Ennen kutomisen aloittamista pujota tasoituslanka (esim. moppilankaa). Solmi tai teippaa langan päät kiinni kehykseen. Periaate on sama kuin maton kutomisessa eli alkuun laitetaan tasoituslanka. Alla olevassa kuvassa on kuitenkin tasoituslanka kieputettu loimien kautta yksitellen, jotta loimi olisi tasaisena kutomisen aloitushetkellä.

Tasoituslangan jälkeen voit aloittaa kutomisen. Viriö saadaan aikaan kääntelemällä viriöpuuta. Lankaa kierretään käpyyn tai voidaan tehdä sormio. Huomioi kutoessa, että et vedä reunoja liian kireälle, jotta työ ei kapene. Jos olet kuitenkin suunnittelut seinätekstiiliin muotoja, toimin suunnitelman mukaan. Kun työ etenee ja viriö ei kunnolla enää aukea, on aika siirtää loimea. Löysää muttereita, siirrä kaksin käsin loimea. Kun olet siirtänyt, kiristä loimi uudelleen. Jatka kutomista

 

Ensimmäisenä halusin tehdä puoliryjyn kuvakudoskehyksellä. Ensin kudotaan palttiinaa, jotta voidaan kääntää reuna siististi taakse. Tämän jälkeen laitetaan suunnitelman mukaan leikattuja nukkia loimeen. Itselläni ei ollut puista nukantekoon sopivaa puukapulaa, joten tein pahvista nukanpituuden mukaisen pahvisen nukantekovälineen.

 Alla muutamia kokeiluja.

Lautanauhat

Lautanauhoilla tarkoitetaan nauhaa, joka kudotaan pienillä neliskulmaisilla laudoilla. Lautojen reunoissa on reiät, joihin loimilangat pujotetaan. Laudat erottavat loimilangat toisistaan ja muodostavat niiden väliin viriön, johon kudelanka pujotetaan.

Lautanauha kuuluu kuteellisiin nauhoihin. Kuteellisiin nauhoihin kuuluvat myös pirta- ja riisinauhat, jotka ovat ohuempia kuin lautanauhat. Lautanauha on kestävä, tukeva ja joustamaton nauha.  Niitä käytetään nykyisin koristeena kankaanreunoihin, vöihin, kantohihnoihin ja ohjaksina, jotka vaativat kulutuskestävyyttä. 

Lautanauhan kudontatekniikka on yksi vanhimpia, yli 2500 vuotta, mutta sen alkuperää ei tunneta. Historian saatossa on huomattavissa lautanauhan käytön vaihtelua. 1800-luvun loppupuolella se herätti uudelleen tutkijoiden mielenkiinnon, kun se oli jo lähes unohdettu. Suomen vanhin lautanauha on 500-luvulta Huittisten Narhiasta.

Lautoja voi hankkia valmiina kaupasta tai internetistä, jolloin ne ovat yleensä puusta valmistettuja. Laudat voi yhtä hyvin valmistaa esimerkiksi tyhjistä maito- tai mehupurkeista. Välineet voi tehdä itse edullisesti ja helposti. Tämä sopii hyvin kestävän kehityksen näkökulmaan.  Voit siis itse tehdä välineet, suunnitella ja kutoa. Sinulle tulee kokonaisvaltainen kokemus lautanauhan tekemisestä.

Yllä olevassa kuvassa nähdään tarvikkeet lautanauhakutomiseen. Välineet ovat yksinkertaiset ja edulliset. Olen leikannut maitopurkeista neliöt, joiden kulmat olen merkannut eri väreillä ja kirjaimilla. Kuminauhaa tai koukkua voidaan käyttää neliöiden säilyttämisessä.  

Ensikertailaisen ryhtyessä suunnittelemaan lautanauhaa, kannattaa tutustua Maikki Kariston kirjaan Lautanauhat, jossa on selkeät ohjeet, jotta pääsee kokeilussa alkuun. Nauhan leveyteen vaikuttaa lautojen lukumäärä, loimilangan paksuus ja kutojan käsiala.

Loimen laittaminen  maitopurkeista tehtyihin lautoihin on helppoa, kun olet ensin suunnitellut ruutupaperille mallin. Jo neljällä laudalla pääse alkuun. Alla olevassa kuvassa on kaksi ensimmäistä lautaa saanut loimilangat.

Seuraavassa kuvassa on lautanauhan loimi luotuna odottamassa kutomisen aloittamista. Laudat voi kiinnittää hakaneulalla tai kuminauhalla, jolloin ne pysyvät järjestyksessä.

Kokeilin ensin loimen laittamista omaan jalkaan, mutta totesin, että vasta-alkajalle se ei ollut helppoa. En saanut tarpeeksi hyvää laatua, eikä työasento minua miellyttänyt.  Lautanauhat eivät jalkakokeilun jälkeen innostaneet. Pakko oli kuitenkin saada jotain aikaan näytteiksi ja oppimisen kannalta. Mietin, miten saan työstettyä siistejä nauhoja. Päätin ottaa paksun puisen neulomispuikon, johon viritin loimilangat. Siitä oli helppo myös kierteet poistaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy lautanauhakokeiluja. Niissä on käytetty kuutta ja kymmentä lautaa.

Nauhojen päät voidaan työstää myös eri tavoilla.