Kudonta kangaspuilla on ikivanha käsityötaidon laji

Kutominen on yksi vanhimmista kädentaidon näytteistä. Sen uskotaan saaneen alkunsa 30000–8000/7000 eKr. Mahdollisesti ensimmäiset kankaat on valmistettu punomalla. Vyökangaspuut on ensimmäisiä kangaspuita, joita ihminen on käyttänyt. Nykyään vyökangaspuita voi nähdä Aasisassa, Indonesiassa, Väli- ja Etelä-Amerikassa, Tyynenmeren saaristossa ja Meksikossa. Aiemmin vyökangaspuita on käytetty myös Etelä- ja Keski-Euroopassa. Egyptissä käytetyt maakangaspuut eroavat vyökangaspuista vain kooltaan. Vyökangaspuissa loimilangat kierritetään kahden toisistaan erillään olevan kepin ympärille. Toinen keppi on kutojan vyötäisillä ja toista kutoja pingottaa jaloillaan tai varpa kiinnitetään oksaan tai isketään maahan. Maakangaspuissa kepit, joiden varaan loimi luodaan kiinnitetään maahan pistettyjen vajojen varaan. Edelleen maakangaspuita käyttävät Pohjois-Afrikan ja Aasian paimentolaiskansat.

Alkuun ihminen kutoi kangasta suojaamaan itseään. Käyttötekstiilien jälkeen tehtiin myöhemmin koristetekstiilejä. Egyptistä on löytynyt yli 3000 vuotta vanhoja palttinaisia pellavakankaita. Pellava oli Egyptissä pyhä materiaali, jota käytettiin käärinliinoissa faaraoita balsamoitaessa. Foinikialaisten ovat käyttäneet villakankaita ainakin 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja  puuvillakankaita kudottiin Intiassa noin 2000 vuotta eKr. Silkkiperhosen toukkia on kasvatettu Kiinassa kuudennella vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua ja silkkikankaita tuotettiin länteen jo esikristillisellä ajalla.

Suomessa on käytetty pystykangaspuita jo rautakaudella. Niiden arvellaan kehittyneen joko Syyriassa tai Mesopotamiassa. Loimipainokangaspuut ovat pystypuut, joita ovat käyttäneet Lähi-idän paimentolaiset, eurooppalaiset idässä Uralille saakka ja lännessä Välimeren alueelta Keski-Euroopan kautta Pohjoiskalotille ja Islantiin. Saamelaisten käytössä loimipainotteiset kangaspuut säilyivät viime vuosisadalle saakka. Pystykangaspuut ovat seinää vasten, jolloin yksi viriö syntyy luonnollisesti. Loimi roikkuu alaspäin kiristettynä painoilla. Kangasta kudotaan seisten ja kutoja lyö kuteen tiukaksi kuntontamiekalla. Nykyisin näkee pystykangaspuita keskiaikaisissa ja viikinkiaikaisissa tapahtumissa kudonnan työnäytöksissä. Kuvassa 1 voidaan nähdä nykyaikaiset pystykangaspuut, jota käytetään esimerkiksi kuvakudosten ja kelim-mattojen kutomiseen.

Kuva 1. Pystykangaspuut

Pyörökangaspuita on käytetty eri puolilla maailmaa. Beduiinit ovat kutoneet niillä leveitä ja pitkiä telttakankaita. Pohjoismaissa  niitä on käytetty rautakaudelta viikinkiajalle. Yhä edelleen pyörökangaspuita käytetään Aasiassa, Vähän-Aasiassa, Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa erityisesti mattojen ja peitteiden kutomiseen. Kiinalaisten silkin kutomiseen käytetyistä puista on kehitetty polku- ja vetokangaspuut. Kiinalaiset polkupuut ovat olleet kutojien käytössä jo 2000 e.Kr, josta ne levisivät ensin Intiaan ja Iraniin. Eurooppaan niiden arvellaan tuleen 1000–1100-luvuilla Italian kautta. Erilaisia polkupuita on edelleen käytössä Intiasta Itä-Afrikkaan.

Suomeen kangaspuut tulivat todennäköisesti luostarien ja linnojen kautta, kuten monet muutkin asiat. Teollistumisen myötä haluttiin tehostaa kankaankudontaa, jolloin syntyi kolme eri kangspuutyyppiä: pyöräspuiden pohjalta orsipyörillä varustetut puut, vipupuut ja salonkikangaspuut. Orsipyöräkangaspuut ovat käytössä muun muassa Kanadassa ja Japanissa. Vipukangaspuut on mahdollisesti kehitetty Sakassa ja ne on tällä hetkellä Suomen yleisin kangaspuutyyppi (kuva 2). Pohjois-Amerikassa käytetään eniten pieniä ja kokoontaitettavia salonkikangaspuita.   


                                                                                                                            

Kuva 2. Vipukangaspuut

Teollisuudessa, Suomessa ja ulkomailla on muitakin kangaspuumalleja, kuten tietokoneohjattuja kangaspuita. Kotikäytössä on manuaaliset pienehköt kangaspuut ovat kuitenkin toimivimmat.

Pyöräskangaspuut olivat Suomessa vielä yleisin malli 1900-luvun alussa ja niitäkin on useita eri malleja. Kuvassa 3 voidaan nähdä pyöräskangaspuut 1920-luvun pirtistä, joka sijaistee Savonlinnan maakuntamuseossa Riihsaaressa. Kuvassa 4 on juurikkapuut eli pyöräskangaspuut, joissa sivustalla ovat käyrät pystypuut. Kuvan juurikkapuut ovat Kuopion korttelimuseolla kankurin asunnossa.

Kuva 3. Pyöräskangaspuut 1920-luvulta   

                                       


Kuva 4. Juurikkapuut eli pyöräskangaspuut

Jotta kutoja on päässyt kutomaan, hänen on ensin pitänyt tehdä lankaa rukilla (kuva 5). Kun lanka on saatu tehtyä, se on luotu loimeksi (kuva 6). Jos kude on ollut lankavyyhtenä, se on laitttu vyyhdinpuulle (kuva 7), josta on lankasta on tehty puolia, joilla on kudottu kangasta.

Kuva 5. Rukki   

                                                                                       

Kuva 6. Luomispuu

      
Kuva 7. Vyyhdinpuu

Lasten omassa aapisessa vuodelta 1960 on satu Äidin matto.

Ӏiti kutoi maton

Hän levitti sen lattialle.

Matto oli kirjava.

Laila katseli punaista juovaa.

-      Tuo on minun vanha kolttuni, sanoi hän.

Olli katseli sinistä juovaa.

-      Tuo on minun vanha takkini, sanoi hän.

Leena katseli keltaista juovaa.

-      Tuo on minun vanha hameeni, sanoi hän.

Äidin matto oli kuin hauska kirja.”

Suomalainen räsymatto edustaa kestävää kehitystä ja sen saa kutomalla kangaspuissa. Ennen matot olivat kapeita ja pitkiä (kuva 3), jotka ulottuivat pirtin päästä toiseen. Nyt kutojille on tarjolla eri levyisiä kangaspuita, joten maton levyttä on helppo säätää. Pienet tai lievästi tahriintuneet vaatteet voivat saada uuden elämän matossa. Paras olisi, jos voisi leikata matonkuteet ulkona kesällä, koska leikellessä ja revittäessä kankaita, niistä lähtee jonkin verran pölyä. Ennen oli tyypillistä leikata kuteita kesällä ja kutoa talvella. Perinteisesti matto kudotaan palttinasidoksena. Se on kestävä, koska lanka kulkee sekä loimen että kuteen suunnassa yhden langan ali ja yhden yli. Polkusia tarvitaan palttinasidoksessa vain kaksi.  

Oma kangaspuuprojektini alkoi, kun sain noin sata vuotta vanhat mummon kangaspuut, joilla on kudottu Nilsiässä. Ne siirtyivät aikoinaan tätini toimesta Kuopioon ja olivat siellä taloyhtiön kerhohuoneella tätini ja muiden kutojien käytössä. Kun taloyhtiö vuokrasi kerhohuoneen, kangaspuut oli purettava. Autotallista ne siirtyivät serkkuni tytön autotalliin, josta viime syksynä sain ne koottavaksi. Isä (83 v) oli kokoamisen apuna (kuva 8). Hän totesi: ”Kaikkeen sitä hänkin vanhalla iällä joutuu.”     

                                                                                                                      

Kuva 8. Pyöräskangapuiden kasaaminen

Kokamisen yhteydessä totesimme luhan olevan tätini miehen toimesta aikoinaan uusittu. Harmiksemme alkuperäinen penkkilevy puuttui sekä loimitukki ja pyöräkset (kuva 9). Tällä hetkellä penkki on tehty ja loimitukki haavasta on kuivumassa, johon veljeni joutuu tekemään metalliosat. Seuraava haaste on saada pyöräkset, johon niisivarret nyörien avulla kiinnitetään. Jos jollakin on olemassa näihin kangaspuihin sopivat, otan mielläni ne vastaan tai edes malliksi. Pirtaa ei kangaspuiden mukana ollut, mutta uuden saa helposti ostettua.

                                                                                         

Kuva 9. Mummon vanha kangaspuut

Mielenkiintoista on nähdä, onnistunko saamaan kangaspuut toimiviksi, koska olen tähän saakka kutonut vain vipukangaspuilla.   Toteutuuko haave, että saan kudottua 100-vuotiailla kangaspuilla uudet matot keittiöön.   Se jää nähtäväksi. Ajatus on kuitenkin tärkeä, kunnioittaa vanhaa ja hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla.

Pöytäkangaspuut (kuva 10) puut sopivat ahtisiin ja pieniin paikkoihin, koska niitä voidaan siirtää paikasta toiseen. Ne ovat hyvä vaihtoehto, kun halutaan kutoa pieniä ja kevyitä kankaita. Pöytäkangaspuiden toimintaperiaate on samantyyppinen kuin isojen kangaspuiden, mutta viriön vaihtamisessa käytetään käsillä käännettäviä vipuja.

                                                                                                                                        

Kuva 10. Pöytäkangaspuut

Kutoa voi myös kudontakehyksillä (kuva 11). Kehykset sopivat kotiin kuin kotiin. Niillä voidaan kutoa myös erilaisia pieniä töitä, kuten esimerkiksi miniryjyjä  ryjyraameja tai muita koristetekstiilejä. Kuvakudoksia voidaan kutoa pysty- ja vaakakangaspuilla tai pienempiä kuvakudoksia kudontakehyksillä. Perinteisesti kuvakudoksia on kudottu pystykangaspuilla.

                 

                                                          












Kuva 11. Kudontakehys, jossa helmipoimintaa

                                                                                                                                       

Teksti ja kuvat: Sonja Haapakoski, sonjai@student.uef.fi

Lähteet:

Harjumäki, U., Lähteenmäki, E. & Vuorivirta, A. 1989. Kankaankutojan ammattietiikka. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Silppala, E. 2004. Kädentaidot. Teoksessa J. Aydemir, H. Opas, U. Ralli, A. Sneck & P. Toivanen (toim.) Kädentaidot. Helsinki: Weilin+Göös.

Somerkivi, U., Tynell, H. & Airola, I. 1960. Lasten oma aapinen. 3. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.