Pöllösukat

Monet henkilöt, jotka eivät ole Facebookissa (FB), ovat sitä mieltä, että kyseinen sosiaalinen media ei ole hyväksi. Olen viime aikoina todennut monelle ei FB:ssa olevalle, että siellä liikkuu paljon hyvää tietoa. Erityisen hyvänä vinkkikanavana pidän käsityöryhmiä. Ihmiset ovat luovia ja kokeilunhaluisia.

Kysesen pöllösukkahohjeen nappasin Facebookin eräästä käsityöryhmästä. Alla oleva ohje on käytännössä lapselle sopiva. Olen tehnyt aikuisen jalalle 14 silmukkaa puikolle. Pöllömäärä pysyy samana eli yksi puikolla, mutta puikon alkuun ja loppuun olen lisännyt yhdet silmukat. Välisilmukat olen aina neulonut nurjana.

Näitä sukkia on ollut todella mukava neuloa. Erilaisia kantapäitä kokeilin näihin sukkiin. Ruutukantapään otin junamatkalla erään naisen vinkistä, kun hän kertoi tekevän vahvistetun kantapään poimalla joka toisella kerroksella eri tavalla eli jos ensimmäisellä kerroksella menee
neulo, neulomatta, neulo, neulomatta... Käännä työ, neulo kaikki nurin. Sitten neulot
neulomatta, neulo, neulomatta, neulo... Näin tulee ruudukkoa eikä pysty"viivoja". Kantapää näyttää koristeelliselle.

Tältä pöllösukat näyttävät perinteisellä vahvistetulla kantapäällä.

OHJE:

- 7-veljestä lankaa 150 g

- Helmiä, halk. n. 5mm

- Pienen pieni virkkuukoukku puuhelmiin

- 3 mm tai 3,5 mm puikot tai käsialan mukaan

Luo 48 silmukkaa eli 12 s/puikko

Resori 6 krs: 2n, 2o neuletta

1. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

2. krs 2n, 8o, 2n

3. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

4. krs 2n, 2s apupuikolle työn eteen, 2o, apupuikon silmukat oikein, 2s apupuikolle työn taakse, 2o, apupuikon silmukat oikein, 2n

5. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

6. krs 2n, 8o, 2n

7. krs 1o, 1n, 2o, ota helmi virkkuukoukkuun, vedä silmukka läpi ja neulo silmukka oikein, 2o, helmi virkkuukoukkuun vedä silmukka helmestä läpi ja neulo silmukka oikein, 2o, 1n, 1o

8. krs 2n, 8o, 2n

9. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

10. krs tee kuten 4. kerros

11. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

12. krs 2n, 8o, 2n

13. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

14. krs 2n, 8o, 2n

15. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

16. krs 2n, 8o, 2n

17. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o

18. krs tee kuten 4. kerros

19. krs kaikki oikein

20. krs kaikki nurin

21. krs kaikki oikein

Pöllösukkiin olen neulonut kahdenlaisia kantapäitä. Perinteistä vahvistettua kantapäätä (oranssit sukat) ja "ruudukkokantapäätä" (lilat ja siniset).

Kun neulotaan joka toisella kerroksella päinvastoin, saadaan "ruudukkoa", joka näyttää koritseelliselta.

Pöllökuvion voi liittää esimerkiksi lapasiin. Lapsten lanka on paikallista Kaunismaan tilan 100 prosenttista villalankaa.

Alla on tarkemmin yhden pöllön ulkonäkö

Nautinnollista neulomishetkeä! Tämä on kivaa! Marttojen slogainin mukaan "elämä on parasta itse tehtynä"!

Saunasta on moneksi

Puun löyly, vetosen lämmin, hiki vanhan Wäinämöisen

Ehkä olet kuullut sanonnan ”vesi vanhin voitehista” ja ”sauna on köyhän apteekki”. Ennen sauna kuului suomalaisen elämän alkuun ja loppuun. Monet suomalaiset ovat syntyneet saunassa ja siellä elämän päättymisen jälkeen on tehty ruumiin pesu. Elämän varrella suomalaiset ovat nostaneet esimerkiksi morsiamen pesun yhdeksi merkittäväksi saunarituaaliksi. Suurten juhlien aattoihin, kuten jouluun ja juhannukseen sauna on kuulunut oleellisena osana. Monelle meistä yhä edelleen joulu- ja juhannussauna on osa perinteikästä juhlaa.

Saunaa on ennen käytetty myös lihojen palvaamiseen, maltaiden hauduttamiseen ja siellä valmistettiin pellavia langoiksi. Sauna on ollut monikäyttöinen tila. Siellä ei ole vain peseydytty.

Perinteisesti saunan sijoituspaikka on ollut veden äärelle, jotta saatiin helposti peseytymisvettä. Jos saunaa ei ollut mahdollista rakentaa meren, järven, lammen tai joen rannalle, paikalla piti olla vähintään lähde tai kaivo.

Saunan parantavat voimat

Useimmilla suomalaisilla on monenlaisia kokemuksia saunoista, yleensä ne ovat positiivisia. Saunassa on rentoutettu ja paranneltu työn jälkeen lihaksia ja muutenkin oloa. Lämpö tekee monella tavalla hyvää, kun lihakset tuntuvat kireiltä. Ehkä olet huomannut, kun käyt hierojalla tai fysioterapeutilla niin sielläkin saat lämpöpakkauksen päällesi. Esisuomalainen tiesi ja ymmärsi lämmön merkityksen parempaan oloon. Mummoni meni saunan ylimmälle lauteelle selälleen, puutyyny päänalla ja nosti jalat ylös. Siellä hän virvoitti jalkojaan kevyemmiksi. Perinteinen sanonta kuuluu ”jos ei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi”. 

Kuppaus on yksi vanha parannuskeino raskaaseen oloon ja se tehtiin saunassa. Ensin oli tarpeen vähän lämmitellä pintaverenkiertoa. Tämän jälkeen kuppari iski viillot ihoon, jonka jälkeen sarvi siihen. Pahat veret poistettiin, jolloin saatiin kevyempi olo. Kuppaus on veristä työtä, jolloin tarvitaan peseytymismahdollisuus. Sauna oli ja on edelleen siihen paras paikka. Saunomiseen on liitetty parantavia vaikutuksia, esimerkiksi hermosairauksiin ja kaatumatautiin haettiin apua saunasta. Jokainen meistä tietää, että saunasta ei löydy apua näihin tauteihin. Saunasta saadaan kuitenkin apua yleiseen hyvään oloon. Löyly helpottaa monen flunssaisen oloa vielä nykyisinkin. Tarvittaessa löylyveteen voi lisätä männyn, kuusen tai katajan oksan, jolloin saadaan tervehdyttävämpi vaikutus. Tuoksut voivat helpottaa tukkoista oloa. Nykyisin on saatavilla erilaisia eteerisiä öljyjä, joita voi lisätä kiuasveteen. Monen suosikki on perinteinen tervan tuoksu.

Talvella saunottiin yleisesti vain kerran viikossa ja lumen ollessa maassa voitiin käydä pyörähtämässä lumessa. Kuuman ja kylmän vuorottelu voi parantaa verenkiertoa. Kesällä hiottiin töitä tehtäessä enemmän, jolloin peseytyminen oli useammin tarpeen. Heinänteon aikaan lämmitettiin sauna joka ilta.

Saunavasta

Kesäsaunaan kuului oleellisena osana tuore saunavasta eli -vihta. Itä-Suomessa puhutaan saunavastasta, kun Länsi-Suomessa käytetään puolestaan nimitystä saunavihta. Yleisesti vastoja käytettiin lihasten rentouttamiseen ja hyvään tuoksuun. Vastomalla uskottiin parannettavan myös ihosairauksia. Saunavastoja tehtiin kesällä talven varalle. Tärkeää oli tehdä vastat oikeaan aikaa eli 7–9 vuorokautta kuun syntymästä. Silloin koivunlehdet pysyivät paremmin. Aitassa vastat kuivatettiin ja sieltä niitä otettiin talvella mukaan saunaan. Kuivattu vasta pitää ennallistaa eli liuottaa ennen käyttöönottoa. Nykyisin yksi saunavastan säilömismenetelmä on myös pakastaminen. Pakkaseen laitettava vasta kiedotaan tiukaste tuorekelmuun. Pakkasesta otettu vasta sulatetaan huoneenlämmössä pari tuntia. Tämä jälkeen se on tuoreen vastan tapaan käytettävä. Kestosaunavasta saadaan virkkaamalla vihreästä puuvillalangasta.

Ennen vastan käyttöönottoa saunassa, laitetaan vettä isoon sankoon, lehtiosa upotetaan veteen, nostetaan sieltä ja ravistellaan liika vesi pois kevyesti. Voit toistaa kylpemisen aikana tämän muutaman kerran, jos haluat raikastaa vastan. Sanomisen jälkeen vasta huuhdellaan, ravistellaan ylimääräinen vesi pois ja viedään pois lämpimästä saunasta pois. Vasta viedään ilmavaan, pimeään paikkaan roikkumaan, jossa se saa kuivua. Kuiva vasta voidaan ottaa uudelleen käyttöön liottamalla sitä ensin vedessä noin kaksi tuntia. Hyvin tehty ja hoidettu vasta kestää kylpemistä jopa reilut viisi käyttökertaa.

Paras vasta tulee rauduskoivusta. Jos ei ole riittävästi hyviä rauduskoivun oksia, keskelle voi laittaa ns. sydämen hieskoivusta, jonka päälle laitetaan napakampaa rauduskoivua. Hyvä saunavasta on tuuhea ja oksat ovat sopivan lyhyitä. Hyviä koivunoksia ovat monihaaraiset oksat. Vasta on pyöreähkö ja tehdään kuin kukkakimppu, näin neuvottiin meitä lapsia aikoinaan Nilsiässä. Vihta ladotaan puolestaan molemmilta puolita viuhkamaiseksi ja litteäksi eikä sitä pyöritellä. Vasta sidotaan koivunoksalla. Koivunoksasta tehdään panta. Perinteistä vastaa ei kuulu sitoa yhteen kuminauhalla. Ennen lapsille tehtiin omat pienet vastat, heidän omalle koolle sopivat. Lapsen sormien tuli ylettää pitää kiinni kunnolla vastasta. Pienestä pitäen lapset totuteltiin kylpemään vastalla. Lapset oppivat aikuisilta matkimalla. Parantaviin vastoihin voitiin laittaa oksiksi kuusen tai männyn oksia tai erilaisia yrttejä ja kukkia. Morsiamen saunavastaan laitettiin yleensä kukkia. Nykyisin on mahdollista toteuttaa kukkaissauna mieltä virkistämään ja uuden kokemuksen saamiseksi.

Vastaa ei tule laittaa kiukaalle muuta kuin jos halutaan voimakkaampi koivun tuoksu saunaan. Saunavasta kärsii kuumasta kiukaasta. Sitä ei myöskään kannata enää kiuaskäsittelyn jälkeen kuivattaa tuleville saunomiskerroille. Parantajat eivät käytä vastaa kahteen kertaan, koska parantavien vaikutusten uskotaan katoavan ensimmäisellä kylpemiskerralla.

Saunamytologiaa

Sauna on ollut ennen pyhä paikka. Se oli rentoutumisen, hiljentymisen ja puhdistumisen paikka. Kalevalaisessa saunassa kylvettäessä saunavasta tehdään kolmen tien risteyksessä kasvaneista lehtipuun oksista. Lisäksi vastaan laitetaan kuuden eri kukan oksat. Tällä vastalla voi kylvettää vanhoja piikoja, mutta se voi uuden elämänvaiheen alkuun antaa myös hyviä mahdollisuuksia ja kykyä tehdä oikeita valintoja. Jos ei kylve kalevalaisessa hengessä saunottajan kanssa, niin voi kokeilla erilaisia tuoksuja laittamalla löylyveteen erilaisia kasvien oksia, jotka tuoksuvat. Kasveja liotetaan noin puoli tuntia, jonka jälkeen ne siivilöidään pois. Talvella oman tunnelman antaa myös kynttilöiden polttaminen pimeässä saunassa.

Mytologiassa saunahaltijat olivat saunojen suojelijoita. Saunahaltija tuli pitää hyvällä tuulella, jotta saatiin hyvät löylyt. Ei ollut toivottavaa kylpeä liian myöhään, jotta haltija saisi nukkua rauhassa. Tarinoissa kerrottaan saunatointuistakin. Tänä päivänä on saatavilla muun muassa tervattavia saunatonttuja, jotka luovat tuoksullaan oman perinteisen saunan tuoksun.

Joulusaunassa tulee viimeisen kylpijän heittää lopuksi hyvät löylyt saunatontulle ja toivottaa hyvää joulua ja kiittää kuluneesta vuodesta. Kalevalaisen (45. runo) loitsun mukaan voitiin lämmittää sauna.

Saattoi saunan lämpimäksi,
Kivet löylyn lyötäväksi
Puuhu'illa puhtahilla
Ve'en tuomilla haloilla.
Vei on vettä verhossansa
Kantoi vastat varjossansa
Hauteli haluiset vastat,
Satalatvat lauhutteli.

Sauna nykyisin

Suomessa on tällä hetkellä noin 3,2 miljoonaa saunaa. Nykyisin me suomalaiset saamme nauttia erilaisista saunoista: savusaunasta, maalattiasaunasta, puulämmitteisestä saunasta, sähkölämmitteisestä saunasta, kivisaunasta, höyrysaunasta, kalevalaisesta saunasta, yrttisaunasta, turvesaunasta, havusaunasta, jääsaunasta, infrapunasaunasta, telttasaunasta, gondolisaunasta... Saunoilla on eri muotoja. Niitä on erikokoisia. Moni on kuitenkin edelleen ihastunut erityisesti perinteiseen savusaunaan. Savusaunan lämmittäminen ei sovi kiireiselle, eikä sitä voi hetken mielijohteesta päättää lämmittää, koska lämmitys on pitempi prosessi kuin sähkökiukaan laittaminen päälle. Savusaunan lämmitykseen menee useita tunteja. Siintyminen vaatii myös vähintään tunnin, jota saunassa ei olisi ”kitkua”.

Ulkomaalaisille suomalainen saunakulttuuri voi tuntua vieraalle. Ruotsalaiset kylpevät lähes kuin suomalaiset. Ruotsalaiselle saunalle on tunnusomaista alhaisempi lämpötila. Suomalainen heittää itselleen kunnon löylyt, kun ruotsalainen istuu pitkään saunassa nauttien saunan lämmöstä. Yhdysvaltalaisessa saunassa ei heitetä kiukaalle vettä. Siellä istutaan lämmössä.

Muistatko myös ns. yleiset saunat? Muutama yleinen sauna löytyy vielä Suomesta. Kuuluisin lienee Helsingin Kalliossa edelleen toimia yleinen sauna. Yleisissä saunoissa oli kylvettäjiä. 

Nykyisin kylvettäjän voi tavata esimerkiksi kalevalaisessa saunassa kylvettämässä yrttien ja saunavastan kanssa sekä loitsuja lausumassa tuoden hyvää oloa ja onnea saunojalle. Kylvettäjänä voit myös kysellä arvoituksia saunottavilta, esimerkiksi

"Kivinen pelloksi,
kiukka housuksi,
vuotava veneeksi,
äksy akaksi", mikä se on?

Nautitaan erilaisista saunoista ja kokeillaan erilaisia saunavastoja. Niillä voi saada uusia ihania saunaelämyksiä itselle ja muille. Ei ole yhtä oikeaa saunaa eikä yhtä oikeaa tapaa kylpeä saunassa ja paras puhdistava saunajuoma on raikas lähdevesi.

Lisätietoja saunoista ja saunatavoista

www.sauna.fi, www.saunaan.com, www.visitsauna.fi, www.saarisauna.fi, www.saunasampo.fi, www.saunahermanni.fi, www.kotiharjunsauna.fi, www.saunalahti.fi,
www.ay-historia.fi -> Raivaajasukupolvi -> Helsingin kylvettäjien ammattiosasto,
www.yrttitarha.fi -> Parantajan polku

Arvoituksen vastaus: kiuas.

Martoille uutta käsityönäyttelyihin

Sutkaus 3.11.2014

3.11.2014 00:01

Veikko kotiutui sairaalasta ja kaverit kyselivät kokemuksista.
– Hoetajatytöt olj kun missikisan vinalistit ja niin näppärijä, kun minut parsivat kokkoon, että ristpistot kelepas marttojen käsj´työnäättelyynnii.

V. L. (Kuopio)

Onko sinulla kotivara?

Edustin Pohjois-Savon Marttoja 5.–6.11.2014 Itä-Suomen alueellisen maanpuolustuksen erikoiskurssilla, nro 12, Pelastusopistolla Kuopiossa. Martat saivat erittäin hyvää palautta toiminnastaan. Muun muassa ylitarkastaja Minna Karppinen (ISAVI) nosti Martat järjestönä esille. Hän totesi Marttojen oleva kullanarvoinen järjestö. Kuntien tulisi olla yhteydessä alueellisiin Marttoihin (piireihin), koska Marttojen yhteistyöverkosto on vaikuttava!

Kuuluin ryhmään kolme, joka pohti ja esitteli muille osallistujille järjestöjä ja yhdistyksiä, jotka voivat olla erityistilanteissa kunnan tukena. Pohdimme asioita monista näkökulmista päivittäisruokahuollon järjestelyjä kriisitilanteissa. Mietimme myös toimenpiteitä omatoimisen varautumisen edistämiseen.  Ennaltaehkäisevänä työnä nousi esille neuvonta ja ohjaus. Tässä Martoilla on todella pitkä kokemus. Se on meille luonnollinen tapa toimia viestin viejinä kansalaisille, eri-ikäisille ihmisille ja eri kohderyhmille.

Avainsanat päivittäisruokahuolloin toimivuudessa poikkeustilanteissa on paikallinen asiantuntemus ja yhteistyö. Järjestöjen ja elinkeinoelämän tulisi kuntien kanssa tehdä yhteistyötä keskustellen ja harjoitellen poikkeustilanteisiin.

Martoilla ja SPEKillä (Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö) alkaa vuonna 2015 yhteistyö. SPEK kouluttaa piirien henkilökunnan. Kunnilla olisi tämän jälkeen mahdollisuus tilata marttapiiriltä koulutuksia. Keskusteluissa kuulimme todettavan, että Marttoja kannattaa hyödyntää kouluttajina. Heillä on asiantuntemusta. Koulutuksen myötä kotivara ja varautuminen nostetaan paremmin taas esille niin marttajäsenille kuin muillekin. Edellisestä kotivaran nostosta on jo muutama vuosi, jos muistan oikein.

Martta, millainen on sinun varautumistasosi? Luuletko vai tiedätkö pärjääväsi päivän, kolme päivää vai viikon ilman kaupassa käyntiä? Tarkista ruoan määrä, lääkkeet, lemmikkien ruoat… Lukekaa lisää kotivarasta ja omatoimisesta varautumisesta www.spek.fi/turvatieoa , www.huoltovarmuus.fi  ja http://huoltovarmuus.fi/kotivarax.

Hienoa, kun Anne Matilainen Pohjois-Savon Martoista kuuluu Päivittäistavarahuollon aluepoolin kokoonpanoon. Aluepooliin kuuluvat tuotiin esille. Tulevaisuudessa tulee miettiä Marttojen (piirin) toimintaa laaja-alaisesti. Verkostoituminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa ovat tärkeitä. Anne ei ole suotta painottanut tätä useissa kokouksissa. Tämä tuli minulle erityisen konkreettisesti esille näinä kahtena päivänä.

KOVA-toimikunnassa on mukana yhteensä 17 järjestöä, mm. Marttaliitto ja Kotitalousopettajaliitto. KOVA kehittää järjestöyhteistyön kautta omatoimista varautumista. Eli  esim. mitä pitää tehdä, että kotona selviydytään muutama päivä poikkeus- tai häiriötilanteissa, kun ei pääse tai voi lähteä kotoaan ulos.

Tuntui todella hyvälle olla koulutuksessa, jossa tuotiin esiin Marttojen ammattitaitoinen osaaminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa yhteiskunnassa. Olen ylpeä meidän piirin ammattitaitoisesta henkilöstöstä. 

Matkailu taiteen poluilla

Taidematka

Turistikohteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Ne voivat olla romanttisia tai ryhmäkohteita, historiallisia tai nykyaikaisia sekä autenttisia ja ei-autenttisia. (Urry 1990, 104.) Taidematka voi sisältää yhden osan kustakin luokasta. Kohde määrittelee sen itse sisällön ja toiminnan mukaan.

Monet erilaiset asiat ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat matkailijoita heidän tehdessä valintoja matkakohteesta. Matkailijalla on yleensä mielikuva unelmamatkasta ja odotuksella on iso merkitys mielikuvan muodostumisessa. Ihmisten tarve tietää ennakkoon suunnittelemastaan matkasta vaihtelee. Etukäteistieto auttaa ohjaamaan ja valitsemaan kohteen ja mitä kohteessa haluaa nähdä. Matkailijat voidaan jakaa eri tyyppeihin, joista yksi matkailijatyyppi on kulttuurimatkailija.

Kulttuurimatkailijaa kiinnostaa muun muassa taide. Visuaalisuus ilmentää eniten kaikkia aisteja; asento ja sijainti vaikuttavat, mitä nähdään (Jokinen & Veijola 2003, 260). Markkinoijan voi olla vaikea visualisoida kulttuurista vetovoimaa. Golf- tai luontomatkan markkinointi voi olla joskus helpompaa kuin saada kuvista mielenkiintoa herättävä kuvakollaasi taidematkailijalle.  Leila Koivunen (17.10.2014) kertoi, että matkakokemus ”kehystetään” ennakkotiedon mukaan ja usein matkailijat metsästävät kohteita, joissa on otettu paljon kuvia.

Miettiessäni edellisen tutkinnon suorittamisen jälkeen ”palkintomatkaa” itselleni ja pojalleni, tutkin hieman ennakkoon erilaisia vaihtoehtoja pidennetylle viikonloppumatkalle Eurooppaan. Päädyimme Pariisiin, kun tätini ja serkkuni olivat myös samana ajankohtana siellä. Tädilleni ei ollut ollenkaan tärkeitä maailmankuulut nähtävyydet, kun minun oli nähtävä Mona Lisa Louvressa, Riemukaari ja Eiffel-torni. Jotta Mona Lisan näkeminen onnistuisi helpoimmin ilman pitkiä jonoja, päätin mennä poikani kanssa sinne sunnuntaina heti aamusta jonottamaan. Päästyämme sisälle Louvreen suuntasimme välittömästi ensin näkemään ja kuvaamaan minut Mona Lisan kanssa. Kuvan ottaminen tuntui välttämättömälle. Ehkä se voidaan kuvailla myös pakkomielteeksi, kuten niin monella muullakin turistilla on vastaava tarve.

Susan Sontag on todennut kuvan luoneesta, että monella turistilla on pakkomielle kuvata itsensä maailmankuuluisissa paikoissa (Koivunen 17.10.2014). Se osoittaa ja todistaa matkailijan käyneensä kohteessa. Valokuva on konkreettinen jälki. Voin todeta itse toimineeni myös näin. Käydessämme opintomatkalla Turun taidemuseolla otin kuvia merkittävien suomalaisten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Pekka Halosen ja Viktor Westerholmin tauluista. Nykyaikaisen tapaan otin lisäksi selfien Gallen-Kallelan Akka ja kissa sekä Sammon puolustuksen -taulujen edessä. Tämä on hyvin luonteva tapa toimia, jos asia kiinnostaa ja saa ottaa museossa tai taidenäyttelyssä valokuvia. Jos kuvia ei saa ottaa, kuten islantilaisen nykytaitelija Erró on kieltänyt, ei voi syntyä merkittävää elämystäkään. Valokuva voisi toimia apuna kerrottaessa, koska muuten on vaikea verbalisoida tunnelmaa ja tuntemuksia. Valokuva on myös muisto. Jos ei jää mitään konkreettista, ei välttämättä muista lyhyen ajan jälkeen käyneensä paikassa tai sitä tunnelmaa ja niitä ajatuksia, jotka sillä hetkellä olivat mielessä. Monet taitelijat ja turistikohteet, kuten museot, ovat ratkaisseet valokuvaamisen kieltämisen myymällä postikortteja, julisteita ja muita oheistuotteita jostakin taulusta tai figuurista. Se on heille bisnestä.

                                         

Turukulaisen taiteilijan Viktor Westerholmin Syksy

 Hugo Simbergin Perunatyttö

                                          

Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus

Akseli Gallen-Kallelan Joukahaisen kosto

Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa

 Pekka Halosen Erämaa

Laura Boxbergin (17.10.2014) mukaan taiteen ja matkailun yhdistämisessä matkailukohteet saavat enemmän kävijöitä taidekohteisiin ja parempaa sekä laadukkaampaa taidetta, kun taas matkailijat saavat enemmän hyviä kokemuksia. Kokemusten vuoksi pitäisi sallia valokuvaaminen taidekohteissa. Kokemukset luovat muistoja, joilla on tärkeä osaa elämässämme ja kerrottaessa kokemuksiamme muille. Myönteiset kokemukset puolestaan toimivat muille osaltaan innostuksena lähteä matkalle katsomaan esimerkiksi merkittävää taidenäyttelyä.

Miten käytännössä saadaan taidekohteista kiinnostavampia? Monet vakiintuneet kansalliset ja kansainväliset kohteet menestyvät maailmankuulujen taideteosten turvin. Kulttuurimatkailijat haluavat nähdä ne, koska niille on vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana muodostunut tietty status. Haasteellisempaa on saada uusille tai kotimaisille nykytaiteen museoille vetovoimatekijää, joka houkuttelee kulttuurimatkailijaa poikkeamaan museoon. Nykyisin on pyritty vaihtuvilla näyttelyillä ja niiden sisällöillä saamaan kiinnostus heräämään. Taidemuseoiden oheisohjelmaa on kehitetty yhdeksi vetovoimatekijäksi. Taidemuseoissa on nykyisin erityisesti lomien aikaan lapsille suunnattua ohjelmaa, joka kannustaa lapsiperheitä katsomaan taidetta uudesta näkökulmasta. Usein taidenäyttelyihin voidaan yhdistää myös musiikkikonsertti tai runonlausuntaa. Taidemuseoiden on ollut pakko löytää uusia tapoja toimia houkutellakseen asiakkaita ja matkailijoita.

Ruotsissa on jälleen mahdollista mennä museoihin maksutta. Miten paljon se lisää todellisuudessa taidemuseoiden kävijöitä? Suomessa pääsymaksut kokoelmanäyttelyihin ovat pienet. Maksun suuruus ei luulisi olevan este mennä katsomaan näyttelyitä, jos taide ja kulttuuri kiinnostavat. Erikoisnäyttelyihin, joissa on maailmankuulua taidetta, ihmiset ovat valmiit maksamaan suurenkin sisäänpääsymaksun.  

Lähteet

Kohde

Turun taidemuseo 17.10.2014

Luennot

Boxberg Laura, Nykytaide matkailukohteen vetonaulana, 17.10.2014

Koivunen Leila, Matkan odotus, kokemus ja muisto, 17.10.2014

Kirjat

Jokinen, E. & Veijola, S. 2003 Mountains and Landscapes: Towards Embodied Visualities kirjassa Crouch, D. & Lübbren, N.  (toim.) Visual culture and tourism. 2003. Oxford: Berg.

Urry, J. 1990.The Tourist Gaze. Leisure and Travel in Contemporary Societies. London: Saga Publications.

Terveellinen pihlajanmarja

Vuoden 2014 yrtti on pihlaja. Pihlaja on monikäyttöinen. Keväällä voi hyödyntää lehtiä ja kukintoja ruoissa ja juomissa. Syksyn tulleessa pihlaja tarjoaa terveellisä marjoja. Kuitenkin harvat hyödyntävät pihlajanmarjoja niiden karvaan maun vuoksi. On hyvä muistaa, että pihlajanmarjat ovat vitamiinipitoisia. Niissä on mm. betakaroteenia, A-vitamiinin esiastetta, melko paljon. C-vitamiinia pihlajanmarjoissa on 98 mg/100 grammassa eli enemmän kuin sitrushedelmissä. Tunnetusti marjoissa on runsaasti flavonoideja, niin myös pihlajanmarjoissa. Marjoista saadaan myös kuituja. Tämän vuoksi marjoja ei kannattaisi siilata esimerkiksi puurosta pois.

Poimiessasi pihlajanmarjoja eri puista, kannattaa maistaa niitä jo poimintavaiheessa. Eri puiden marjoissa on makueroja. Erikseen on viljelty makea pihlajanmarja.

Parina edellisenä yönä on ollut monin paikoin pakkasta. Se on tehnyt hyvää pihlajanmarjoille, jolloin niiden karvas ja hapan maku hieman vähenee. Karvas maku johtuu marjojen sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Jos pakkasia ei ole vielä ollut, voit laittaa marjat vuorokaudeksi pakastimeen ja käyttää sen jälkeen. Tämä on keino vaikuttaa myönteisesti marjojen makuun. Tänä vuonna pihlajissa on runsaasti marjoja. Oletko kokeillut valmistaa pihlajanmarjoista vatkattua pihlajanmarjapuuroa? Valmistus tapahtuu samalla tavalla kuin puolukkapuurossa, mutta korvaat puolukat pihlajanmarjoilla. Herkullista!

Vatkattu pihlajanmarjapuuro

1,5 l vettä
5 dl pihlajanmarjoja
2 dl sokeria
2,5 dl kauramannaa

Keitä ensin pihlajanmarjoja muutama minuutti. Siilaa halutessasi marjat pois. Näin saat miedomman makuista puuroa, mutta menetät myös marjojen kuidut. Lisää sokeri ja kauramanna. Keitä noin 15 minuuttia. Jäähdytä puuroa, jonka jälkeen vatkaa puuro kuohkeaksi. 

Kokeile myös pihlajanmarjahillon tekemistä, www.martat.fi.

Pihlajanmarjahillo

1 l pihlajanmarjoja
1,5 dl tummaa siirappia
3 dl hillosokeria

Soseuta pihlajanmarjat. Lisää siirappi. Kuumenna kunnes alkaa muodostua vesihöyryä. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä hilloa 10 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä 20 minuuttia. Tölkitä puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Tarjoa esimerkiksi suolaisten keksien ja juuton kanssa. Sopii myös liharuokien lisääkkeeksi.

Ei aliarivoida pihlajanmarjoja, vaan hyödynnetään myös tätä marjaa monipuolisesti säilykkeinä, jälkiruokina ja leivonnaisissa. Itse olen lisännyt pihlajanmarjoja pullataikinaan samalla tavalla kuin rusinoita. Pihlajanmarjojan kanssa sopii hyvin omenaja kesäkurpitsa. Ole luova ja tee kokeiluja. Näin me opimme, mihin se sopii mainiosti ja missä se ei tule oikeuksiin.

Leivotaan marjaisasti

Mansikoista marjamaito, puolukoista punainen puuro, mustikoista paras pöperö, karpaloista kiisseliä.

Suomalaisesta luonnosta ja puutarhasta saa monenlaisia marjoja ruoanlaittoon ja leivontaan. Nyt on marja-aika, jolloin kannattaa hyödyntää ja käyttää marjoja monipuolisesti, koska ne ovat ravintorikkaita. Kaikki marjat ovat hyviä. Toisista marjoista löytyy tiettyjä yhdisteitä enemmän kuin toisista, mutta marjojen monipuolisella käytöllä yhdisteiden määrä tasaantuu kokonaisuudessa.

Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjaa, joista 37 lajia on syötäviä. Yli kolmannes näistä on harvinaisia. Kerättäväksi soveltuvia marjalajeja on parikymmentä. Suosituin viljelty marja on mansikka, toiseksi suosituin mustaherukka ja sitten tulevat punaherukka ja vadelma. Myös karviaismarjaa, viher- ja valkoherukkaa, pensasmustikkaa, tyrniä, saskatoonia, marja-aroniaa, ruusunmarjaa ja makeaa pihlajanmarjaa viljellään.

Marjat ovat kasvien hedelmiä

Puhekielessä marjat ovat kaikki pienehköt mehevät marjat. Marjoiksi sanotaan marjoja (mm. puolukka, karpalo, juolukka ja mustikka), luumarjoja (mm. variksenmarja ja sianpuolukka), kerrannaisluumarjoja (mm. lakka, vadelma, mesimarja ja lillukka), eräitä lisähedelmiä (mm. ahomansikka), hedelmystöjä ja marjamaisia käpyjä (mm. katajanmarja). Kaikki marjat ovat oikeastaan hedelmiä. Hedelmä syntyy yleensä kukan sikiämisestä ja hedelmöittyneistä siemenaiheista. Epähedelmä syntyy kukkapohjuksesta. Hedelmät jaetaan meheviin ja kuiviin hedelmiin, joista kuivat edelleen avautuneisiin ja avautumattomiin hedelmiin.

Marjojen satomäärät vaihtelevat vuosittain. Tähän vaikuttaa ympäristötekijät, kuten valo, lämpö, kosteus, ravinteet ja kilpailutekijät. Jokaisella marjalajilla on oma ekologinen lokeronsa, jossa se viihtyy. Esimerkiksi toiset lajit viihtyvät auringossa aukeilla paikoilla, kun toiset taas vain soilla. Hyvä marjasato ehkäisee myös seuraavan ja mahdollisesti sitä seuraavan sadon muodostumista, sillä kukka-aiheet syntyvät useimpiin syötäviin marjakasveihin satoa edeltävän vuoden alkukesänä. Myös paikalliset metsän, suon ja niityn hoitotoimenpiteet vaikuttavat marjasatoon.

Hyödynnä erilaisia marjoja

Marjoja kannattaa käyttää monipuolisesti, koska marjat sisältävät vitamiineja, kuituja, kivennäis- ja hivenaineita, vähän energiaa ja natriumia, terveellisiä siemenöljyjä ja paljon polyfenoleja. Viimeaikaisissa tutkimuksissa luonnonmarjat on todettu erityisen hyviksi flavonoidien lähteeksi. Parhaat ravintoarvot ovat tuoreissa marjoissa.

Mustikka on puolukan ohella tärkeimpiä luonnonmarjojamme. Siitä valmistuvat herkulliset mehut, keitot, piirakat ja puurot. Tuore mustikkapiirakka on yksi rakastetuimpia herkkuja syksyllä. Nykyisin viljellään myös pensasmustikkaa. Mustikan tummansininen väri on peräisin flavonoideihin kuuluvista antosyaaniyhdisteistä, joita mustikassa on luonnonmarjoista eniten. Antosyaaneja on metsämustikassa huomattavasti enemmän kuin viljellyssä pensasmustikassa.

Mustikkapiirakka

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1 dl maitoa

1 dl sulatettua margariinia

2 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Päälle laitetaan 5 dl mustikoita ja hieman sokeria.

Munat ja sokeri vaahdotetaan, lisää maito ja sulatettu rasva varovasti sekoittaen. Yhdistä jauhot ja lisää ne taikinaan siivilän läpi sekoittaen. Taikina kaadetaan pellille leivinpaperista valmistettuun ”laatikkoon”, jonka koko noin 25 x 25 cm tai pyöreään piirakkavuokaan (halkaisija noin 28 cm). Mustikat ja sokeri ripotellaan päälle ja piirakkaa paistetaan 200-asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoa mustikkapiirakan kanssa vaniljakastiketta.

Punaherukka (ennen käytettiin nimeä punaviinimarja) on ollut alun perin luonnonmarja, mutta nykyisin yksi viljellyimmistä marjoista. Viljellyt punaherukat ovat yleensä pohjanpunaherukan ja keskieurooppalaisten lajien risteymiä. Valkoherukka on punaherukan jalostettu muoto, josta puuttuu punainen väri. Näin myös linnut jättävät valkoherukat paremmin rauhaan. Punaherukan marjat ovat maultaan voimakkaan happamia ja hiukan makeita. Raikkaan makunsa ansiosta se on suosittu erityisesti mehumarjana, mutta soveltuu myös leivontaan.

Punaherukkamuffinssit

1,75 dl sokeria

2 kananmunaa

75 g sulatettua voita

1 dl auringonkukan siemenrouhetta

2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 dl punaherukoita

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, siemenrouhe, vaniljasokeri sekä leivinjauhe, yhdistä ne muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu, jäähtynyt voi sekä marjat. Sekoita taikina tasaiseksi ja lusikoi muffinssivuokiin. Paistaa 200-asteessa noin 12 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Puolukka on Suomen poimituin luonnonmarja. Siinä on hieno, hapan aromi. Puolukka säilyy survottuna omassa mehussaan sisältämiensä hedelmähappojen, erityisesti bentsoehapon, ansiosta. Puolukka sopii juomiin, ruokiin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin.

Puolukkahyytelökakku

Pohja:

8 isoa piparia

50 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä

Täyte:

3 dl kuohukermaa vaahdotettuna

250 g rahkaa

4 dl puolukkasurvosta

1,5 dl sokeria

1,5 rkl vaniljasokeria

1 dl puolukkamehua

8 kpl liivatelehteä

Kiile:

1 dl puolukkamehua

0,25 dl puolukkalikööriä

2 kpl liivatelehteä

Teen ensin pohja. Murenna piparit muruksi ja sekoita sulatetun ja jäähdytetyn voin kanssa massaksi. Laita irtoreunavuokaan leivinpaperia, jonka päälle laitat pohjan tasaiseksi massaksi. Tee täyte. Yhdistä vaahdotettu kuohukerma, rahka, puolukkasurvos ja sokerit, sekoita. Kuumenna puolukkamehu, johon sekoitat vähintään viisi minuuttia kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet. Lisää jäähtynyt mehu liivatteen kera täytteeseen. Kaada täyte pohjan päälle tasaisesti. Laita vuoka jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi. Tee kiille kuumentamalla mehu, lisää likööri ja kylmässä vedessä olleet liivatelehdet. Liivatelehdet liukenevat kuumaan mehuun. Kaada kiille täytteen päälle varovasti. Laita vuoka jääkaappiin, jossa kiille myös hyytyy. Koristele kakku ennen tarjoilua.

Puolukkaleipä

5 dl vettä

50 g hiivaa

1 tl hienoa merisuolaa

2 rkl hunajaa

5 dl puolukoita

16 dl hiivaleipäjauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, lisää sekoittaen hiiva, suola, hunaja, puolukat ja jauhot. Lisää taikinaan lopussa rypsiöljy. Alusta taikina tasaiseksi. Anna kohota lämpimässä liinalla peitettynä noin kaksinkertaiseksi, jonka jälkeen leivot yhden ison leivän tai kaksi pientä. Kohta leivät. Pistele leivät ennen paistamista. Paista 200-asteessa uunin alatasossa noin 35 minuuttia.

Vadelma kasvaa luonnossa lehdoissa sekä lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla. Se on yksi satoisimmista marjoista Etelä-Suomessa. Vadelmapensaita voi löytää myös puron- ja joenrannoilta, kivikoista, hakkuuaukeilta ja tienvarsilta. Vadelmaa myös viljellään. Aromikas vadelma soveltuu marjakeittoihin ja leivonnaisiin.

Suomessa kasvaa pohjanvariksen- ja etelänvariksenmarjaa. Pohjanvariksenmarja on kookkaampi kuin etelävariksenmarja. Lapissa variksenmarjaa kutsutaan yleisesti kaarnikaksi. Ylitalvisia marjoja voi poimia vielä keväälläkin. Variksenmarja on hyvä mehumarja, mutta soveltuu myös piirakoihin, hyytelöihin ja kiisseleihin. Variksenmarjaa voi hyvin yhdistää muiden marjojen kanssa.

Pohjois-Savon maakuntakukka on pihlajan kukka. Kukista syntyy myöhemmin pihlajanmarjoja. Sadusta on lähtöisin ilmaisu ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”. Marjojen maku johtuu niiden sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Parhaimmillaan marjat ovat ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Eri puissa marjojen maku vaihtelee, joten kannattaa ennen poimintaa maistaa marjoja. Makeamarjaista pihlajaa viljellään. Yhdistelemällä pihlajan kanssa muita marjoja ja hedelmiä karvas maku vähenee.

Marjainen kääretorttu 

 

Pohja:

2 hanhenmunaa (= 4 sorsanmunaa tai kananmunaa)

1,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta                                     

                                                                                                                           

Täyte:

2 dl kuohukermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl vadelmia

1 dl pihlajanmarjoja

1 dl variksenmarjoja

0,75 dl sokeria

0,5 rkl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahdon joukkoon. Sekoita varovasti. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteessa 10 minuuttia. Kumoa leivinpaperille, johon on ripoteltu sokeria. Jäähdytä. Notkista tuorejuusto ja lisää siihen vaahdotettu kerma sekä muut aineet. Kääri rullalle. Koristele halutessasi marjoilla.

Nautitaan terveellisistä marjoista eri muodossa niin tuoreena kuin leivonnaisissa ja ruoanvalmistuksessa. Nyt on hyvä aika lähteä poimimaan tai ostamaan marjoja!