Höyryäviä keittoja talven pakkaspäiviin

Pakkanen paukkuu ulkona. Herkullinen keitto lämmittää pakkaspäivänä mieltä ja kehoa. Keitot sopivat monenlaisiin ruokailutilanteisiin. Kiireisenä arkipäivänä on kotona monella halu saada keitto nopeasti valmiiksi ja tarjolle. Kaupassa on tarjolla valmiita keittoja odottaen lämmitystä. Pussikeitostakin syntyy höyryävä ja hyvänmakuinen keitto. Monet keitot syntyvät kotona vaivattomasti, jos ei halua ostaa valmista keittoa kaupasta. Valmiskeitossa voi olla allergisille jokin raaka-aine, joka estää niiden ostamisen ja käytön. Viikonloppuna voi keittää pidemmän kypsymisajan vaativia keittoja, kun on enemmän aikaa. Isolle talkooporukalle tai urheilutapahtumaan keitto on edullinen ja hyvä vaihtoehto. Keitto sopii myös juhla-aterialle. Keittoja on helppo muunnella, jolloin saa eri makuisia makuelämyksiä lisäämällä tai poistamalla tietty raaka-aine.

Keitot on yksi vanhimmista ruoista

Keitto on luultavasti ihmiskunnan vanhimpia ruokia. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa, kuten me nykyään. Heillä ei ollut perunaa keitoissa, mutta naurista kylläkin. Peruna tuli Keski-Eurooppaan vasta löytöretkien myötä. Myös hernekeittoa viikingit söivät. Oletettavasti ensimmäinen muistiinkirjattu keittoresepti on ohrakeitto 1500-luvulta. Keittokulttuuri oli huipussaan Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hallintokaudella. Aikakautta pidetään myös lusikkakulttuurin syntyaikana.

Keitot olivat talonpoikien arkiruokaa 1700-luvulta 1800-luvulle. Tavallisia kala- ja liharuokia olivat keitot, jotka yleensä suurustettiin jauhoilla tai suurimoilla. Tampereelle perustettiin ensimmäinen työpaikkaruokala 1859 puuvillatehtaan lähistölle. Ruokatalon tärkein tarjottava oli soppa eli keitto. 1900-luvun vaihtuessa työläisten tavallisin lämmin ruoka oli mm. tuoreesta naudanlihasta tehty lihakeitto. Vuonna 1948 kouluruokailu muuttui kaikille maksuttomaksi. Aluksi kouluissa tarjottiin keittoja, puuroja ja vellejä. 1960-luvulla rantautui Suomeen valmisruoat ja pakasteet, kuten pussikeitot. Valmisruokia käytettiin 60- ja 70-luvuilla suhteellisen vähän, koska oli totuttu valmistamaan kotona ruoat alusta loppuun. 1980-luvulla pakastekeitot sulattivat suomalaisten sydämet. Samoihin aikoihin kylmästä myytävät eineskeitot löysivät tiensä suomalaisten ruokapöytiin. Myös helpot ja herkulliset kuppikeitot tulivat tutuiksi keittojen ystäville. 2000-luvulla tetrakeitot yleistyivät hyvän makunsa ja vaivattomuutensa ansiosta. Nykyisin kotona valmistettavat keitot ovat taas pop.

Keittojen klassinen jako on kansanomaiset keitot, kuten liha- ja kalakeitot sekä bouillabaisse ja minestrone, velouté- ja crémekeitto, kuten katkarapukeitto ja kukkakaalikeitto, sosekeitot, kuten purjo-perunasosekeitto ja kirkkaat liemet. Kansanomaisille keitoille on tyypillistä sakeus ja runsas raaka-aineiden käyttö, joka myös antaa voimakkaan maun keitolle. Raaka-aineet ovat edullisia ja kypsennysajat ovat melko pitkiä. Veloutékeitoille on tunnusomaista, että ne saostetaan vehnäjauhoilla ja ne sisältävät kermaa. Cremékeitot ovat rakenteeltaan sakeita ja kuohkeita.

Keittojen muuntelu on helppoa

Lisukkeilla parannetaan keittojen ravintoarvoa, makua ja ulkonäköä. Lisukkeet voidaan tarjota erikseen ja syödä joko keiton joukossa tai leipälautaselta. Keittojen jatkaminen, muuntelu ja viimeistely on varsin helppoa kolmen vinkin avulla. Ruokaisuuttaa keittoon saa, kun lisää pieniksi kuutioiksi leikatut ja esivalmistetut vihannes- , kala-, kana- ja lihapalat valmiiseen kiehuvaan keittoon. Lisukkeiden avulla saadaan helposti vaihtelua ja keitosta saadaan ruokaisampi. Keiton kanssa voidaan tarjota erikseen kylmiä ja lämpimiä lisukkeita, kuten juustoleipiä, pasteijoita, juustotankoja tai tuulihattuja. Hyviä lisukkeita ovat myös tummat leivät, sämpylät ja kuitua sisältävät paahtoleivät. Etenkin suurustetut, yksiväriset keitot voidaan koristella juuri ennen tarjoilua tuoreyrteillä, juustoraasteella, leipäkrutongeilla, smetanalla tai vaahdotetulla kermalla. Koristeluun kannattaa kiinnittää myös kotona arkena huomiota. Kauniisti koristeltu ruoka herättää ruokahalua.

Keittojen annoskooksi suositellaan alkuruokaliemeksi 1,5–2 dl, alkuruokakeitoksi 2,5–3 dl, pääruokakeitoksi 3–5 dl ja väliruoaksi tarjottavat liemet 1–1,5 dl.

Korvaa lihaliemikuutiot liperillä

Tiesitkö, että lihaliemikuution voit korvata liperillä eli lipstikalla, jolloin vältyt lisäaineiden käytöltä. Liperi on vanha maustekasvi, joka tuoksuu ja maistuu selleriltä. Herkkänenäinen aistii mahdollisesti lipstikasta palsternakan, purjon ja persiljan aromia. Kuivattu liperi on huomattavasti miedomman makuista kuin tuore tai pakastettu liperi, joka on hyvä huomioida ruokia maustettaessa.

Kalakeitto

4 dl vettä

10 kokonaista maustepipuria

0,75 tl suolaa

1 sipuli

8 keskikokoista perunaa

500 g kalaa

2 dl kuohukermaa

ruohosipulia koristeluun

Keittokaloista tavallisimmat ovat hauki, siika, muikku, made ja ahven. Hienonmakuista keittoa saa lohesta. Kuoritut, pieniksi lohkotut perunat laitetaan maustettuun veteen, peratut  ja paloitellut kalat ladotaan niiden päälle ja keitto saa kiehua hiljalleen sekoittamatta, kunnes ainekset ovat kypsiä. Lopuksi lisätään kerma ja ruohosipuli. Mikäli keitto halutaan suurustaa, lisätään vehnäjauhoja 1 rkl maitoon sekoitettuna.

Kalakeitto

Minestronekeitto

1 l vettä

1 tl suolaa

100 g juuriselleriä suikaleina

1 purjo viipaleina

2 sipulia pieninä kuutioina

150 g valkokaalia suikaleina

3 porkkanaa suikaleina

2 rkl ohrasuurimoita

25 g spagettia

150 g savulihaa suikaleina

2 tomaattia pieninä paloina

3 rkl tomattisosetta

4 valkosipulin kynttä

½ tl tuoretta liperiä

1 tl meiramia

Joukkoon: juustoraastetta ja persiljaa

Laita kiehuvan veden ja suolan joukkoon kiehumaan juuriselleri, purjo, sipuli, kaali, porkkanat ja ohrasuurimot. Keitä lähes kypsiksi. Lisää sitten spagetti, savuliha, tomaatit, tomattisose ja valkosipulit. Keitä vielä hetki, että spagetit pehmenevät. Lisää liperi ja meirami. Tarkista maku. Ennen tarjoilua voit lisätä vielä keiton päälle juustoraastetta ja persiljaa.

Minestronekeitto

Punajuurikeitto

1 l vettä

1 tl suolaa

3 punajuurta karkeana raasteena

pala juuriselleriä karkeana raasteena

lohko valkokaalia hiennonnettuna

1 sipuli ohuina lohkoina

2 rkl vehnäjauhoja pieneen vesimäärään lietettynä

1 rkl viinietikkaa tai sitruunamehua

1 tl sokeria

½ tl tuoretta liperiä

½ tl mustapippuria

Lisänä: nakkipaloja ja keiton pinnalle smetanaa

Laita kiehuvan veden ja suolan joukkoon punajuuri- ja selleriraaste, hiennonnettu valkokaali ja lohkottu sipuli. Anna kasvisten kiehua pehmeiksi. Lisää vehnäjauho-vesiseos, viinietikka ja mausteet. Tarkista maku. Halutessasi lisää keittoon nakkipaloja ja viimeistele annos ruokalusikallisella smetanaa.

Punajuurikeitto

Kasvissosekeitto

1 l vettä
600 g kasviksia, esim. perunaa, porkkanaa, kukkakaalia
1 tl suolaa
¼ tl  valkopippuria

½ tl tuoretta liperiä
yrttejä oman maun mukaan

Paloittele kasvikset ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Maista ja mausta. Kasvissosekeiton saa nopeasti pakastejuureksista, joukkoon lisätään vain perunaa ja sipulia oman maun mukaan. Näin onnistuu keitto nopeasti myös arki-iltana.

Yrttinen kurpitsakeitto

3 rkl öljyä tai voita
300–400 g  keltaista kurpitsaa

1 pieni purjo

1 sipuli

2–3 valkosipulinkynttä
5 dl vettä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
basilikaa
oreganoa

persiljaa
ripaus minttua

Koristeluun: ranskankermaa

Kuori kurpitsa  ja sipuli, pieni ne. Jätä käyttämättä kurpitsan pehmeä sisus isosta kurpitsasta. Halkaise ja huuhdo purjo sekä pieni myös se. Hauduta kasviksia jonkin aikaa rasvassa kattilassa. Lisää vesi ja tomaattimurska. Keitä hiljalleen noin puoli tuntia. Tuoreet yrtit maustavat keiton houkuttelevaksi. Mausta oman maun mukaan. Valkosipulin ystävät lisäävät keittoon pari kolme murskattua kynttä. Ranskankermasilmä lautasella kruunaa annoksen.

Yrttinen kurpitsakeitto

Nautinnollisia hetkiä keittojen parissa.