Hyvinvointi

Ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen on monelle haastavaa tässä maailman tilanteessa, mutta asioita pitää pyrkiä katsomaan positiivisesti tulevaisuuteen ja vahvistaa itseämme eri tavoin, vaikka välillä voi tuntua asiat vaikeilta. Ehkä yksi väylä hyvinvointiin on luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Tänä päivänä 7.1.2023 on pakkaspäivä, mutta lyhyt reippailu lähiluontoon voi olla hyväksi. Laitetaan tarpeeksi vaatteita päälle ja lähdetään esimerkiksi lähimetsään kävelemään polkuja pitkin.

.

Tässä blogissa tuon osioita minun opinnäytetyöstä Luonto ja työhyvinvointi - Luonnon tarjoamat mahdollisuudet työssä jaksamiseen. Opinnäytetyöni löytyy kokonaisuudessaan  https://www.theseus.fi/handle/10024/748316, jos haluat tutustua opinnäytetyöhöni tarkemmin.

 

Käsitteenä terveys ja hyvinvointi ovat ilmiöinä häilyvät ja moninaiset. Terveyden ja hyvinvoinnin määrittäminen on moniselitteistä, -ulotteista ja -tasoista. Terveyttä pidetään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osatekijänä. Hyvinvointi on subjektiivinen kokemus, mutta siihen liittyy objektiivisia tekijöitä. Terveydellä ja hyvinvoinnilla on vaikutusta toisiinsa. Usein puhutaan kapeasta ja laajasta terveyskäsityksestä. Kapea terveyskäsitys on luonnontieteellis-lääketieteellisestä näkökulmasta sairauden puuttuminen tai hyväkuntoisuus. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Kokonaisvaltainen hyvinvointi sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn. Ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on tärkeää positiivinen vuorovaikutus elinympäristönsä kanssa.  Elinympäristöön kuuluu myös sosiaalinen yhteisö samoin kuin kulttuuri- ja luontoympäristö.  (Honkasalo, Salmi & Launis 2012, 8; Malin & Suvisaari 2010, 136; Mamia 2009, 21; Suontausta & Tyni 2005, 16–17.)

Hyvinvointi on käsitteenä laaja sisältäen paikka-, aika- ja kulttuurisidonnaisuuden. Sitä voidaan tarkastella yksilö- ja väestötasolla. Yksilötasolla se merkitsee eri ihmisille eri asioita ja vaihtelee yksilön elämänkaarivaiheiden ja -tilanteiden mukaan eli hyvinvointitekijät ovat muuttuvia. Hyvinvointia yksilöllisenä tai yhteisöllisenä voidaan määrittää materiaalisena ja abstraktina hyvinvointina, mutta se voi olla myös vain konkreettista tai käsitteellistä, ajatuksellista. Hyvinvointi voidaan mitata koettuna hyvinvointina eli tyytyväisyytenä ja onnellisuutena tai mittarina on joko tyytyväisyys tai onnellisuus. Yksilöllinen hyvinvointi voidaan määritellä yleiseksi tilaksi, jossa ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada tarpeensa tyydytetyksi. Hyvinvoinnin kokonaisuuteen kuuluvat onnellisuuden hetkelliset tuntemukset ja pitkän aikavälin tyytyväisyys. (Malin & Suvisaari 2010, 136; Suontausta & Tyni 2005, 26–29, 45.)

Hyvinvointia voidaan analysoida ”having, loving, being” -hyvinvointimallin mukaan. ”Having” viittaa materiaalisiin ja ei-henkilökohtaisiin resursseihin. ”Loving” sisältää rakkauden, toveruuden ja solidaarisuuden. ”Being” käsittää itsensä toteuttamiseen ja etääntymisen tarkkailuun. (Allardt 1976, 231.)

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL:n (2021a, b) mukaan hyvinvointi koostuu yleensä kolmesta ulottuvuudesta: terveydestä, materiaalisesta hyvinvoinnista ja koetusta hyvinvoinnista, elämänlaadusta. Hyvinvointi-käsite voidaan jakaa yksilölliseen hyvinvointiin, että yhteisötason hyvinvointiin. Yhteisötason hyvinvoinnin ulottuvuuksia ovat muun muassa elinolot, työllisyys ja työolot sekä toimeentulo. Yksilöllisen hyvinvoinnin osatekijöiksi taas luetaan sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen, onnellisuus ja sosiaalinen pääoma. Koettuun hyvinvointiin vaikuttavat terveys, materiaalinen hyvinvointi, odotukset hyvästä elämästä, ihmissuhteet, omanarvontunto ja mielekäs tekeminen.

Suonsivu (2011, 41) määrittelee hyvinvoinnin seuraavasti: ”hyvinvointi on tyytyväisyyttä omaan elämään ja tasapainoa arjen vaatimusten ja mahdollisuuksien välillä eri elämäntilanteissa.” Jabe (2012, 14) muistuttaa, että jokainen yksilö vastaa itse omasta terveydessään ja hyvinvoinnistaan, mutta työantaja voi tukea työntekijän työhyvinvointia.

Strateginen hyvinvointi on se osa työhyvinvointia, joka tukee yrityksen varsinaisen toiminnan tuloksellisuutta eli liiketoiminnan kannattavuutta. Strategisen hyvinvoinnin rinnalle voidaan asettaa työkyvyttömyyden estämiseen kohdistuva yksilöpainotteinen työkykyjohtaminen. (Aura, Ahonen, Hussi & Ilmarinen 2014, 4.)

Terveyteen vaikuttavat terveellinen ravinto, riittävä unen ja levon määrä, sopiva työnteon ja levon tasapaino, sosiaaliset verkostot, perhe ja ystävät sekä sopiva liikunnan määrä. Hyvinvointi koostuu ihmissuhteista, perheestä, ystävistä, riittävästä unesta, harrastuksista ja muusta aktiivisuudesta, liikunnasta, monopuolisesta ravinnosta sekä säännöllisestä elämänrytmistä. Ihminen on kokonaisuus, johon liittyy kiinteästi psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen hyvinvointi. Ei ole väliä mistä näkökulmasta hyvinvoinnin kehittäminen aloitetaan, koska taustalla on jokaisen työntekijän hyvinvoinnin kehittäminen. Tärkeintä on aloittaa kehittämistyö. (Korte & Myllyrinne 2017, 166–167; Nivala 2006, 86.)

Psyykkinen hyvinvointi

Karppasen (2006, 155–156) mukaan on tarpeen miettiä tuottavuustekijöiden painoarvoa kilpailukyvyn osalta ja mikä vaikutus sillä on ihmisen psyykkisen eli henkisen hyvinvoinnin säilymiseen ja paranemiseen. Tutkimukset osoittavat, että psyykkinen hyvinvointi lisää tuottavuutta. Henkisesti huonosti jaksava ei jaksa tehdä hyvin työtään. Toisaalta FinTerveys 2017 -seurantatutkimuksen mukaan on havaittu, että psyykkinen kuormittuneisuus ja positiivinen mielenterveys eivät ole vastakkaisia ulottuvuuksia. Psyykkisesti kuormittunut voi kokea mielen hyvinvointia ja psyykkisiä voimavaroja. (Suvisaari, Appelqvist-Schmidlechner, Solin, Ristiluoma, Pietilä, Koskinen & Koponen 2021, 8.)

Psyykkinen hyvinvointi on tärkeää menestyvälle organisaatiolle, koska henkinen pahoinvointi lisää kustannuksia. Henkinen hyvinvointi lisää tuottavuutta, suorituskykyä ja se näkyy organisaation maineessa (Tamminen & Solin 2014, 14). Eskelinen, Ilmakunnas ja Kuula (2022, 18) toteavat, että työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteyksien tutkiminen on haasteellista, koska mittarit eivät ole tarkkoja vaan laskettuja keskiarvoja yksilötasolla. Työntekijän vaikutusmahdollisuudet työssä vaikuttavat vastauksiin. Jos tutkimuksessa löydetään esimerkiksi työtyytyväisyyden ja tuottavuuden välille yhteys, niin on vaikea sanoa, miten ja millä tavalla tuottavuutta voidaan nostaa halutulla prosenttiyksilöllä, koska yrityksen tuottavuuteen vaikuttavat monet muutkin tekijät.

Nykyisin monille työntekijöille työ aiheuttaa lähinnä henkisiä ja tunneperäisiä vaatimuksia kuin fyysisiä. Henkiseen hyvinvointiin työssä vaikuttavat positiivinen arvostus, onnistuminen, välittäminen ja huolenpito sekä hauskuus ja huumori.  Henkistä hyvinvointia uhkaavat ongelmista keskusteleminen, kritiikin antaminen ja sen vastaanottaminen, loukkaaminen ja loukkaantuminen sekä erilaiset epäonnistumiset ja muut vastoinkäymiset. Työyhteisöjä voidaan kehittää, ja edistää niiden henkistä hyvinvointia, kun perehdytään yhdessä yllä mainittuihin aiheeseen yksi kerrallaan. (Le Blanc, de Jonge & Schaufeli 2008, 120; Furman & Ahola 2012, 16–17, 137.)

Furmanin ja Aholan (2012, 39–40) mukaan huumorilla, nauramisella, hymyilemisellä, leikinlaskulla ja hassuttelulla on myönteinen vaikutus yksilön henkiseen hyvinvointiin. Psyykkistä hyvinvointia edistävät muun muassa ruokailuympäristön viihtyvyys, valinnan mahdollisuudet ja ruoan tuottama mielihyvä (Martat 2016).

Psyykkinen hyvinvointi mahdollistaa yksilön selviytymisen arjesta ja sen tuomista vastoinkäymisistä ja haasteista. Elämänhallintaa voi harjoitella. Hyvinvoiva yksilö tuntee tyytyväisyyttä elämään ja vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Psyykkisen hyvinvoinnin vastakohtia ovat stressi, masennus, ahdistus ja vihamielisyys. Stressiä voi oppia torjumaan esimerkiksi säännöllisellä liikunnalla tai mielekkäällä harrastuksella. (Korte & Myllyrinne 2017, 166.)

 Sosiaalinen hyvinvointi

Sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat kokonaistyöaika, työskentelyn vuorokaudenaika ja työajan säännöllisyys. Liian pitkät työajat ja ylityöt vähentävät aikaa perheeltä, ystäviltä ja harrastuksilta, jossa tulee erilaista sosiaalista kanssakäymistä muiden kuin työkavereiden kanssa. Työyhteisössä tietyt pelisäännöt, kuten esimerkiksi poissaoloista ilmoittaminen työkavereille, on sosiaalista vastuuta. Hyvät suhteet työkavereihin ei ole vain mukava asia vaan hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden perusta. (Työterveyslaitos 2021a; Saarinen 2001, 124–125; Åhman 2012, 70.)

Furmainin ja Aholan (2012, 42, 44) mukaan tiimityö ja sujuva yhteistyö ovat välttämättömiä toimivassa organisaatiossa. Huumori ja leikinlasku ovat välineitä, joilla voidaan saada yhteistyö sujumaan paremmin työyhteisössä. Huumorilla voidaan saada innostunut työilmapiiri aikaan. Sosiaalista hyvinvointia luovat muun muassa yhteiset ruokailuhetket (Martat 2021).

Fyysinen hyvinvointi

Sosiaali- ja terveysministeriö painottaa koko elämän mittaista liikunnallista elämäntapaa. Liikunnalla on merkittävä rooli terveyden edistämisessä, ja se vaikuttaa psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vähäinen liikkuminen aiheuttaa kustannuksia niin terveydenhuollolle kuin työnantajille. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013, 10, 13.) Sydänmaalakan (2007, 104) mukaan ”älykäs liikunta on hauskaa, monipuolista, tehokasta ja kokonaisvaltaista, joka mahdollistaa hyvän fyysisen kunnon”.

Jabe (2012, 20) muistuttaa, että fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa yksilön oma aktiivisuus. 92 prosenttia työnantajista tukee työntekijöiden liikunnallisia harrastuksia, mutta vain 41 prosenttia heistä osallistuu säännöllisesti työpaikkaliikuntaan. Liikkumalla oikein on mahdollista parantaa omaa toiminta- ja työkykyä (Firstbeat 2021). Aivot voivat hyvin liikunnan seurauksena. Säännöllisestä liikunnasta on hyötyä, mutta on hyvä tietää, että ikä laskee suorituskykyä. Naisen fyysinen suorituskyky on noin yksi neljäsosa pienempi kuin miehen. Fyysisen kunnon osa-alueet ovat kestävyys- ja lihaskunto (voima ja elastisuus), liikkuvuus, notkeus, koordinaatio, taito ja luuston lujuus. (Otala 2011, 156; Rauramo 2008, 62.)

Terveysliikunta on liikuntaa, joka mahdollistaa terveyden paranemisen hyvällä hyötysuhteella ja vähäisin vaaroin. Terveysliikunta vaatii myös tehoa, ei kuitenkaan rehkimistä. Myös arjen askareet tarjoavat mahdollisuuden terveysliikuntaan. Arki- ja hyötyliikunta auttavat jaksamaan työssä ja vapaa-ajalla. Työntekijä voi huolehtia fyysisestä toimintakyvystään liikkumalla työssä ja vapaa-aikana mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Liikunnaksi riittää hyvin kävelykin. Fyysisen toimintakyvyn on todettu parantavan myös psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. (Rauramo 2008, 63; Korte & Myllyrinne 2017, 169: Otala 2011, 157; Työterveyslaitos 2021b)

Nykyään harvat meistä saavat tarpeeksi liikuntaa. Ruumiillinen rasitus on vähentynyt työssä, kotona, vapaa-ajalla ja siirryttäessä paikasta toiseen. Ihminen on luotu liikkumaan ja liikunnan puute aiheuttaa erilaisia ongelmia. Liikkumisesta on hyötyä verenkierrolle, sydämelle ja kudoksille. Liikunta alentaa verenpainetta, vahvistaa luustoa, rustoja ja niveliä sekä parantaa veren rasvatasapainoa. Lihasten käyttö vaikuttaa myös sokeriaineenvaihduntaan. Liikkumisella on positiivinen vaikutus mielialaan ja liikunta vähentää stressihormoneiden tuotantoa, rentouttaa ja parantaa unen laatua. Liikunta ehkäisee monia kansansairauksia. (Korte & Myllyrinne 2017, 169.)

Hyvinvoinnin kokonaisuus

Yhteenvetona voidaan todeta hyvinvointiin kuuluvan psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen hyvinvointi. Hyvinvointi on yksilöllinen kokemus ja merkitsee eri-ikäisille ihmisille erilaisia asioita. Lopulta yksilö itse on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Eri tahot, kuten työnantaja tai ammattiliitto voi tukea hyvinvoinnin ylläpitämistä ja kehittämistä, jos työntekijä on motivoitunut ja sitoutunut esimerkiksi oman ruumiillisen kunnon parantamiseen. Hyväkuntoinen työntekijä voi usein henkisesti ja sosiaalisesti paremmin kuin huonokuntoinen työntekijä. Hänellä on myös vähemmän sairauspoissaoloja kuin huonosti voivalla työntekijällä. Hyväkuntoinen, hyvinvoiva työntekijä jaksaa tehdä töitä ja on siten taloudellisesti kannattava yritykselle.

Hyvinvointi on yksilöllinen tila, mutta työyhteisön näkökulmasta hyvinvointia tulisi tarkastella myös yhteisötason hyvinvointina. Ei ole samantekevää minkälaisissa työoloissa ja millaisilla työvälineillä työntekijät työskentelevät ja minkälaiset sosiaaliset suhteet työntekijöillä on työpaikalla. Hyvällä me-hengellä jaksaa työskennellä vaikeissakin tilanteissa. Avoin vuorovaikutus ja itsensä kehittäminen vertaisoppimisen kautta tukee hyvinvoivassa työyhteisössä hiljaisen tiedon siirtymistä ja vahvistaa yrityksen tulevaisuutta.