Reilua ruokaa

Marttojen teemana oli vuosina 2011–2013 Hidastamalla hyvinvointiin, johon liittyy teesit keskity ja ole läsnä, tee yhdessä, suunnittele, valitse ja nauti. Nykyisessä kvartaaliyhteiskunnan kiireessä emme ehdi keskittymään ja olemaan läsnä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Nyt on aika ottaa rauhallisemmin. Tekemällä yhdessä saamme myös iloa elämään. Monesti yksin ei tule tehtyä, mutta yhdessä saamme ideoita ja sitä kautta opimme uutta, jota voimme tehdä myöhemmin kotona. Ei pidä unohtaa kotona yhdessä arkiaskareiden tekemistä. Pitää aina jättää tilaa myös haaveille ja unelmille. Ne voivat toteutua. Valitse itsellesi, perheellesi ja lahjaksi Vähänkö hyvää -periaatteella.  Marttojen Vähänkö hyvää -periaatteeseen kuuluu myös eettinen kuluttaminen, johon liittyy kiinteästi Reilun kaupan tuotteet. Tekemällä yhdessä ruokaa Reilun kaupan raaka-aineista voimme nauttia yhdessä ruokahetkistä suurella sydämellä.

                      Mitä tarkoitetaan Reilulla kaupalla? Reilu kauppa on sertifiointijärjestelmä, joka parantaa kehitysmaiden tuottajien työ- ja elinoloja. Lapsityövoiman käyttö on myös kielletty. Samalla suomalaiset kuluttajat antaa mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti kehitysmaiden pienviljelijöiden, suurtilojen työntekijöiden ja heidän perheiden elämään. Reilu kauppa ei ole suomalaisten maanviljelijöille kilpailija, koska Suomessa ei kasva esimerkiksi banaania, kahvia tai ruokosokeria.

                      Kansainvälisen Reilun kaupan merkkijärjestelmä sai alkunsa 1980-luvulla meksikolaisten kahvinviljelijöiden aloitteesta.  Valvonnasta vastaa sertifiointiyritys FLO-CERT. Valvonnalle on myönnetty ISO 65-standardi, joka on kansainvälinen takuu valvonnan puolueettomuudesta ja läpinäkyvyydestä. Nykyään Reilun kaupan tuotteita on tuhansia. Niitä tuotetaan 59 kehitysmaassa.

                      Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Tavoite on, että tuotanto kestävää ihmisen ja ympäristön kannalta. Moni viljelijä on havainnut, että eliökanta maassa on palannut ja sitä mukaa linnut ovat palanneet alueelle, kun hän on siirtynyt viljelemään Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti.

                      Kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhinnan, joka kattaa tuotannon kustannukset. Lisäksi viljelijöille, jotka kuuluvat osuuskuntaan saavat Reilun kaupan lisän, joka käytetään koko yhteisön hyväksi, esimerkiksi koulunkäyntiin tai terveydenhoitoon. Käyttämällä Reilun kaupan tuotteita tuet myös koko yhteisöä, et vain kehitysmaan viljelijää.

                      Mainio lahjaidea on koota viemisiksi lahjakori, johon laitetaan erilaisia Reilun kaupan tuotteita, kuten esimerkiksi kahvia, teetä, hunajaa, siirappia, sokeria, suklaata, pikkuleipä, tuoremehuja, hedelmiä tai viinejä. On hyvä huomioida, että kaupoissa vaihtelee Reilun kaupan tuotteet. Tuotteita on Suomessa kuitenkin tarjolla yli 1000 erilaista.

                      Oletko kokeillut Reilun kaupan makeuttamista Reilun kaupan hunajalla? Sitä voisi tarjota kokeeksi myös vieraille. Ei hullumpi yhdistelmä, on moni vieras kommentoinut. Ostamalla Reilun kaupan tuotteita, voit itse valmistaa yhdistelmätuotteita eli osa raaka-aineista on suomalaisia ja osa kehitysmaista. Reseptit ovat tällä kertaa yhdistelmä kotimaisuutta ja kansainvälisyyttä.

Banaaniunelma

4 munaa

1½ dl Reilun kaupan sokeria

1 dl perunajauhoja

1 rkl vehnäjauhoja

2 rkl Reilun kaupan kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Täyte:

Reilun kaupan banaania

kuohukermavaahtoa

Koristeluun:

rouhittua Reilun kaupan suklaata

Peitä uunipelti leivinpaperilla. Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita jauhot keskenään ja lisää ne muna-sokerivaahtoon varovasti siivilän läpi. Sekoita varovasti jauhot taikinaan. Levitä taikina uunipellille ja paista 10 minuuttia uunin keskivälissä. Kumoa kypsä taikina heti leivinpaperin päälle. Leivinpaperin päällä voi olla hieman sokeria tai laita kylmä ja kostea pyyhe leivinpaperin alle, jotta taikina ei tartu paperiin kiinni.

Levitä jäähtyneelle levyn päälle banaaniviipaleet sekä kermavaahtoa. Kääri rullalle. Voit halutessasi koristaa banaaniunelman kermavaahdolla ja Reilun kaupan suklaalla. Raastaa suklaa raastimella tai vuole veitsellä suklaata, jotta saat suklaarouhetta.

Mokkapalat (uunipellillinen)

3 munaa

4,5 dl Reilun kaupan sokeria

2,25 dl maitoa tai mahlaa

6,75 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 tl Reilun kaupan vaniljasokeria

1,5 rkl Reilun kaupan kaakaojauhetta

150 g margariinia

Kuorrutus:   

2 dl tomusokeria

2 tl Reilun kaupan vaniljasokeria

1 rkl Reilun kaupan kaakaojauhetta

4 rkl sulatettua margariinia

5 rkl keitettyä Reilun kaupan kahvia

Pinnalle: kookoshiutaleita

Sulata kattilassa margariini, ja anna jäähtyä Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri, kaakaojauhe ja jauhot keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon maito ja sulatettu margariini vuorotellen jauhojen kanssa, jotka lisätään siivilän läpi. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille ja paista 220-asteessa noin 20 minuuttia. Tee kuorrutus sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää kuorrute paistetun levyn päälle. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Leikkaa levystä neliöitä tai kolmioita.

Mokkapala

Sitruskakku

250 g rasvaa

2 dl Reilun kaupan sokeria

4 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 Reilun kaupan applesiinin kuori ja mehu

1 Reilun kaupan sitruunan kuori ja mehu

Kuorrutus:

2 dl tomusokeria

1,5 rkl Reilun kaupan appelsiinimehua

Rasva pehmitetään ja vatkataan sokerin kanssa vaahdoksi. Munat lisätään yksitellen seosta voimakkaasti vatkaten. Jauhot, mausteet ja kohotusaine lisätään. Pese appelsiini ja sitruuna hyvin ennen käyttöä. Raasta hedelmien kuori kevyesti pinnalta (ei valkeaa osaa) ja purista mehu niistä. Voitele 2 litran vuoka ja laita pettujauhoja korppujauhojen sijaan, kun ripottelet vuokaan jauhoa. Paista 175 °C:ssa noin 50 minuuttia. Kakun kypsyyttä kokeillaan puutikulla kakun keskeltä. Kypsä kakku irtoaa myös reunoista. Anna kakun vähän jäähtyä vuoassa ennen sen kumoamista lautaselle.

Sitruskakku

Hedelmäsmoothie (2 annosta)

2 dl rasvatonta piimää

1 Reilun kaupan appelsiini

1 Reilun kaupan banaani

1 tl Reilun kaupan hunajaa

1 tl Reilun kaupan vaniljasokeria

Kuori appelsiini ja banaani. Sekoita sitten kaikki aineet keskenään tehosekoittimella. Kaada laseihin, koristele jollakin hedelmällä ja nauti.

 

Hedelmäsmoothie

Uuniomena reilulla sydämellä

omenoita, joista omenaporalla otetaan siemenet pois

Kahdelle uuniomenalle sisus:

0,25 dl           Reilun kaupan siirappia

1 tl                tattarihiutaleita

4 tl                Reilun kaupan pähkinöitä

Laita omenat paistonkestävään vuokaan. Sekoita sisus ja laita se omenan sydämeksi. Paista 200-asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Uuniomenat

Höyryäviä keittoja talven pakkaspäiviin

Pakkanen paukkuu ulkona. Herkullinen keitto lämmittää pakkaspäivänä mieltä ja kehoa. Keitot sopivat monenlaisiin ruokailutilanteisiin. Kiireisenä arkipäivänä on kotona monella halu saada keitto nopeasti valmiiksi ja tarjolle. Kaupassa on tarjolla valmiita keittoja odottaen lämmitystä. Pussikeitostakin syntyy höyryävä ja hyvänmakuinen keitto. Monet keitot syntyvät kotona vaivattomasti, jos ei halua ostaa valmista keittoa kaupasta. Valmiskeitossa voi olla allergisille jokin raaka-aine, joka estää niiden ostamisen ja käytön. Viikonloppuna voi keittää pidemmän kypsymisajan vaativia keittoja, kun on enemmän aikaa. Isolle talkooporukalle tai urheilutapahtumaan keitto on edullinen ja hyvä vaihtoehto. Keitto sopii myös juhla-aterialle. Keittoja on helppo muunnella, jolloin saa eri makuisia makuelämyksiä lisäämällä tai poistamalla tietty raaka-aine.

Keitot on yksi vanhimmista ruoista

Keitto on luultavasti ihmiskunnan vanhimpia ruokia. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa, kuten me nykyään. Heillä ei ollut perunaa keitoissa, mutta naurista kylläkin. Peruna tuli Keski-Eurooppaan vasta löytöretkien myötä. Myös hernekeittoa viikingit söivät. Oletettavasti ensimmäinen muistiinkirjattu keittoresepti on ohrakeitto 1500-luvulta. Keittokulttuuri oli huipussaan Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hallintokaudella. Aikakautta pidetään myös lusikkakulttuurin syntyaikana.

Keitot olivat talonpoikien arkiruokaa 1700-luvulta 1800-luvulle. Tavallisia kala- ja liharuokia olivat keitot, jotka yleensä suurustettiin jauhoilla tai suurimoilla. Tampereelle perustettiin ensimmäinen työpaikkaruokala 1859 puuvillatehtaan lähistölle. Ruokatalon tärkein tarjottava oli soppa eli keitto. 1900-luvun vaihtuessa työläisten tavallisin lämmin ruoka oli mm. tuoreesta naudanlihasta tehty lihakeitto. Vuonna 1948 kouluruokailu muuttui kaikille maksuttomaksi. Aluksi kouluissa tarjottiin keittoja, puuroja ja vellejä. 1960-luvulla rantautui Suomeen valmisruoat ja pakasteet, kuten pussikeitot. Valmisruokia käytettiin 60- ja 70-luvuilla suhteellisen vähän, koska oli totuttu valmistamaan kotona ruoat alusta loppuun. 1980-luvulla pakastekeitot sulattivat suomalaisten sydämet. Samoihin aikoihin kylmästä myytävät eineskeitot löysivät tiensä suomalaisten ruokapöytiin. Myös helpot ja herkulliset kuppikeitot tulivat tutuiksi keittojen ystäville. 2000-luvulla tetrakeitot yleistyivät hyvän makunsa ja vaivattomuutensa ansiosta. Nykyisin kotona valmistettavat keitot ovat taas pop.

Keittojen klassinen jako on kansanomaiset keitot, kuten liha- ja kalakeitot sekä bouillabaisse ja minestrone, velouté- ja crémekeitto, kuten katkarapukeitto ja kukkakaalikeitto, sosekeitot, kuten purjo-perunasosekeitto ja kirkkaat liemet. Kansanomaisille keitoille on tyypillistä sakeus ja runsas raaka-aineiden käyttö, joka myös antaa voimakkaan maun keitolle. Raaka-aineet ovat edullisia ja kypsennysajat ovat melko pitkiä. Veloutékeitoille on tunnusomaista, että ne saostetaan vehnäjauhoilla ja ne sisältävät kermaa. Cremékeitot ovat rakenteeltaan sakeita ja kuohkeita.

Keittojen muuntelu on helppoa

Lisukkeilla parannetaan keittojen ravintoarvoa, makua ja ulkonäköä. Lisukkeet voidaan tarjota erikseen ja syödä joko keiton joukossa tai leipälautaselta. Keittojen jatkaminen, muuntelu ja viimeistely on varsin helppoa kolmen vinkin avulla. Ruokaisuuttaa keittoon saa, kun lisää pieniksi kuutioiksi leikatut ja esivalmistetut vihannes- , kala-, kana- ja lihapalat valmiiseen kiehuvaan keittoon. Lisukkeiden avulla saadaan helposti vaihtelua ja keitosta saadaan ruokaisampi. Keiton kanssa voidaan tarjota erikseen kylmiä ja lämpimiä lisukkeita, kuten juustoleipiä, pasteijoita, juustotankoja tai tuulihattuja. Hyviä lisukkeita ovat myös tummat leivät, sämpylät ja kuitua sisältävät paahtoleivät. Etenkin suurustetut, yksiväriset keitot voidaan koristella juuri ennen tarjoilua tuoreyrteillä, juustoraasteella, leipäkrutongeilla, smetanalla tai vaahdotetulla kermalla. Koristeluun kannattaa kiinnittää myös kotona arkena huomiota. Kauniisti koristeltu ruoka herättää ruokahalua.

Keittojen annoskooksi suositellaan alkuruokaliemeksi 1,5–2 dl, alkuruokakeitoksi 2,5–3 dl, pääruokakeitoksi 3–5 dl ja väliruoaksi tarjottavat liemet 1–1,5 dl.

Korvaa lihaliemikuutiot liperillä

Tiesitkö, että lihaliemikuution voit korvata liperillä eli lipstikalla, jolloin vältyt lisäaineiden käytöltä. Liperi on vanha maustekasvi, joka tuoksuu ja maistuu selleriltä. Herkkänenäinen aistii mahdollisesti lipstikasta palsternakan, purjon ja persiljan aromia. Kuivattu liperi on huomattavasti miedomman makuista kuin tuore tai pakastettu liperi, joka on hyvä huomioida ruokia maustettaessa.

Kalakeitto

4 dl vettä

10 kokonaista maustepipuria

0,75 tl suolaa

1 sipuli

8 keskikokoista perunaa

500 g kalaa

2 dl kuohukermaa

ruohosipulia koristeluun

Keittokaloista tavallisimmat ovat hauki, siika, muikku, made ja ahven. Hienonmakuista keittoa saa lohesta. Kuoritut, pieniksi lohkotut perunat laitetaan maustettuun veteen, peratut  ja paloitellut kalat ladotaan niiden päälle ja keitto saa kiehua hiljalleen sekoittamatta, kunnes ainekset ovat kypsiä. Lopuksi lisätään kerma ja ruohosipuli. Mikäli keitto halutaan suurustaa, lisätään vehnäjauhoja 1 rkl maitoon sekoitettuna.

Kalakeitto

Minestronekeitto

1 l vettä

1 tl suolaa

100 g juuriselleriä suikaleina

1 purjo viipaleina

2 sipulia pieninä kuutioina

150 g valkokaalia suikaleina

3 porkkanaa suikaleina

2 rkl ohrasuurimoita

25 g spagettia

150 g savulihaa suikaleina

2 tomaattia pieninä paloina

3 rkl tomattisosetta

4 valkosipulin kynttä

½ tl tuoretta liperiä

1 tl meiramia

Joukkoon: juustoraastetta ja persiljaa

Laita kiehuvan veden ja suolan joukkoon kiehumaan juuriselleri, purjo, sipuli, kaali, porkkanat ja ohrasuurimot. Keitä lähes kypsiksi. Lisää sitten spagetti, savuliha, tomaatit, tomattisose ja valkosipulit. Keitä vielä hetki, että spagetit pehmenevät. Lisää liperi ja meirami. Tarkista maku. Ennen tarjoilua voit lisätä vielä keiton päälle juustoraastetta ja persiljaa.

Minestronekeitto

Punajuurikeitto

1 l vettä

1 tl suolaa

3 punajuurta karkeana raasteena

pala juuriselleriä karkeana raasteena

lohko valkokaalia hiennonnettuna

1 sipuli ohuina lohkoina

2 rkl vehnäjauhoja pieneen vesimäärään lietettynä

1 rkl viinietikkaa tai sitruunamehua

1 tl sokeria

½ tl tuoretta liperiä

½ tl mustapippuria

Lisänä: nakkipaloja ja keiton pinnalle smetanaa

Laita kiehuvan veden ja suolan joukkoon punajuuri- ja selleriraaste, hiennonnettu valkokaali ja lohkottu sipuli. Anna kasvisten kiehua pehmeiksi. Lisää vehnäjauho-vesiseos, viinietikka ja mausteet. Tarkista maku. Halutessasi lisää keittoon nakkipaloja ja viimeistele annos ruokalusikallisella smetanaa.

Punajuurikeitto

Kasvissosekeitto

1 l vettä
600 g kasviksia, esim. perunaa, porkkanaa, kukkakaalia
1 tl suolaa
¼ tl  valkopippuria

½ tl tuoretta liperiä
yrttejä oman maun mukaan

Paloittele kasvikset ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Maista ja mausta. Kasvissosekeiton saa nopeasti pakastejuureksista, joukkoon lisätään vain perunaa ja sipulia oman maun mukaan. Näin onnistuu keitto nopeasti myös arki-iltana.

Yrttinen kurpitsakeitto

3 rkl öljyä tai voita
300–400 g  keltaista kurpitsaa

1 pieni purjo

1 sipuli

2–3 valkosipulinkynttä
5 dl vettä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
basilikaa
oreganoa

persiljaa
ripaus minttua

Koristeluun: ranskankermaa

Kuori kurpitsa  ja sipuli, pieni ne. Jätä käyttämättä kurpitsan pehmeä sisus isosta kurpitsasta. Halkaise ja huuhdo purjo sekä pieni myös se. Hauduta kasviksia jonkin aikaa rasvassa kattilassa. Lisää vesi ja tomaattimurska. Keitä hiljalleen noin puoli tuntia. Tuoreet yrtit maustavat keiton houkuttelevaksi. Mausta oman maun mukaan. Valkosipulin ystävät lisäävät keittoon pari kolme murskattua kynttä. Ranskankermasilmä lautasella kruunaa annoksen.

Yrttinen kurpitsakeitto

Nautinnollisia hetkiä keittojen parissa.

Ohiolaisia reseptejä

OHIOLAINEN ILTA

 by Jean and John Pirinen

 1 kuppi = 2,25 dl

Vanhanaikaiset mustikkamuffinssit 10 kpl (Old Fashioned Blueberry Muffins)

½ kpp          pehmeää marg. tai voita

1 kpp          sokeria   

-> 1. vatkaa rasva ja sokeri

¼ kpp          hunajaa

2                kananmunaa 

-> 2. lisää yksitellen munat

2 kpp          vehnäjauhoja (all-purpose flour = vehnä + ohra)

2 tl             leivinjauhetta                                                                    

¾ tl             suolaa                                                                                

1 tl             vaniljasokeria

-> 3. lisää taikinaan yllä olevat kuivat aineet sekoitettuna

½ kpp          maitoa   

-> 4. lisää maito taikinaan

1 kpp          mustikoita                                                                           

-> 5. lisää lopuksi ja sekoita mustikat taikinaan

Laita taikinaa muffinssivuokiin ja paista 10 min./175 °C  (350 °F).

Tonnikalalla täytety kuoret 6 hengelle (Tuna Stuffed Shells)

18               isoa pastakuoriloa -> keitä, lisää keitinveteen ruokaöljyä

Täyte:

1 prk          tonnikalaa öljyssä -> purista öljy pois

1 kpp          tuoreita vaaleita leivänmuruja                                                                 

¼ kpp          hienonnettua sipulia                                                                                 sekoita

1                 kananmuna

¼ kpp          hakattua tuoretta persiljaa -> sekoita puolet persiljasta täytteeseen

1 tl             tuoretta sitruunanmehua

Täytä kuorilot. Laita 1 rkl täytettä kuoriloon ja täytetty kuorilo paistovatiin.

Kuorrutus:

1 prk          lehtisellerikeittoa (condensed cream of celery soup)

½ kpp          maitoa

-> sekoita kattilassa kunnes kuumaa

lisää loppu hienonnettu pesilja                                                              

Kaada kuorrutus täytettyjen kuoriloiden päälle. Pinnalle ripottele 2 rkl parmesaanijuustoa ja paprikamaustetta. Laita folio paistoastian päälle ja anna olla uunissa 20–25 min./175 °C .

Isoäidin maissivanukas 9 hengelle (Granmother´s Corn Pudding on pyhäpäivien ja      sukujuhlien ruoka)

4                kananmunaa 

1 kpp          maitoa   

-> 1. vatkaa munat ja maito                                                                  

1 prk          hakattua maissia kermassa (cream-style corn)

½ kpp          sokeria    

-> 2. sekoita hyvinja lisää edelliseen                                                                           

5 viip.         vaaleaa leipää (kuori reunat pois) pieninä kuutioina voideltuun vuokaan

1 tl             pehmeää voita

Kaada muna-maissiseos leipäkuutioiden päällee, sirottele voi seoksen päälle.

Paista 50-60 min./175 °C.

Nopea ja helppo etelän banaanivanukas 8 henglle (Quick & Easy Southern Banana Pudding)

1 pkt           vaniljalla maustettua vanukas- ja piirakkatäytejauhetta

                  (vanilla flavor instant pudding & piefilling)                         

1½ kpp        maitoa                                                                               

½ tl             vaniljasokeria

-> 1. sekoita vatkaimella kunnes paksua

1½ kpp        kermavaahtoa

(whipped topping, divided = vedestä ja maissisiirapista)

                  -> jätä ½ kuppia erilleen  

-> 2. sekoita edelliseen

40              vaniljakeksiä

2                banaania siivuina

2 rkl           suklaakuorrutusta

Laita kerroksittain keksit, banaanit, vanukas ja sirottele suklaakuorrutusta. Toista kerrokset. Pinnalle loput ½ kuppia kermavaahtoa ja 3 murskattua pikkuleipää. Laita kylmään.

Omenamurut 15 hengelle (Apple Crisp)

5                isoa omenaa viipaloidaan

¾ kpp          sokeria                                                                 

¼ kpp          vehnäjauhoja (all-purpose flour = vehnä + ohra)                

1-2 tl          raastettua appelsiinin kuorta 

 ->   sekoita kulhossa ja  laita voideltuun  paistoastiaan                                            

½ kpp          ruskeaa sokeria

1/3 kpp       vehnäjauhoja

1/3 kpp       maitojauhetta 

1 tl             kanelia

¼-½ tl         neilikkaa

-> sekoita kulhossa jauhot ja mausteet

5 rkl           voita  

1/3 kpp       kaurahiutaleita (esim. 1 minuutin)

-> 2. sekoita voi ja hiuteleet muruiksi  ja lisää edelliseen

Ripottele murut omenoiden päälle. Laita uuniin paistumaan 40-45 min./ 175 °C -> kullanruskea

Nuppupeitto

                                          

Pohjois-Savon Marttojen ja KYSin vuoden 2016 käsityökampanja on nuppupeitot. Nuppupeitto on tarkoitettu keskosille, ja perhe saa halutessaan peiton mukaansa kotiin. Nuppupeitto voi olla virkattu, neulottu tai ommeltu.

Nuppupeiton ohje

- koko noin 40 cm x 50 cm
- mallin, tekniikan ja värityksen saa peiton tekijä päättää
- peitto valmistetaan joko tyttö- tai poikavauvalle
- materiaalien tulee kestää vähintään +40 oC:n pesun
- peiton tulee tuntua vauvan iholla pehmeältä ja lämpimältä
- virkatessa tai neuloessa käytä lankana pehmeää baby-lankaa (villa tai puuvilla)
- ommellessa käytä pehmeitä kangasmateriaaleja (esim. flanelli tai fleece), kankaat pestään ja      silitetään ennen ompelua
- peiton toinen puoli voi olla virkattu tai neulottu ja toinen puoli pehmeää kangasta
- jos peitto tehdään ompelemalla ohuista puuvillakankaista, peiton väliin laitetaan puuvillavanu tai  ohut tekokuituvanu, joka tikataan, jotta se pysyy pesussa hyvin paikoillaan
- jos peiton toinen puoli on fleece-kangasta, silloin ei tarvita kankaiden väliin vanua
- peiton reunoja ei kantata koviksi
- peittoon ei lisätä irto-osia, esim. nappeja ja rusetteja
- peiton tekijä voi signeerata kirjomalla tai kangastussilla tuotteen ja lisätä siihen myös vuosiluvun.

Tehdään yhdessä miellyttävä ja lämmin tunne pienille vauvoille! Jokainen peitto on tärkeä niin vauvalle kuin perheelle.

Alennuksia langoista pohjoissavolaisille martoille (Marttojen jäsenkortti esitettävä):

- Varkaudessa Käsityöliike Lankasetissä 10 %:n alennus
- Kuopiossa Napissa ja Nauhassa 10 %:n alennus

Peittojen palautusosoite:

Pohjois-Savon Martat ry
Marttakirppari
Haapaniemenkatu 21
70100 Kuopio

Lisätietoja kampanjasta antaa

Sonja Haapakoski
Pohjois-Savon Marttojen hallituksen puheenjohtaja
sonja.haapakoski@edu.savonia.fi
Puh. 040 867 2258

Tynnyrit ja muut tynnyrintekijän tuotteet

Perinteisesti tynnyrin valmistuksen taito on siirtynyt isältä pojalle tai se on hankittu oppisopimuskoulutuksessa. Koulutus sisälsi puun hankinnan, aihioinnin ja valmistuksen. Tynnyrin valmistus oli vaativaa ja pätevyys osoitettiin kisällikokeessa. Jotta tynnyrintekijä pystyi toimimaan itsenäisenä ammatinharjoittajana, hänen oli läpäistävä koe.

Ammattitaitoiseksi tynnyrintekijäksi kehittyminen on pitkä prosessi. Ranskassa Cognacin maakunnassa tynnyrintekijän koulutus kestää kaksi vuotta, jonka jälkeen tynnyrintekijät voivat työskennellä tynnyreitä valmistavassa yrityksessä. Jotta tynnyrintekijä hallitsee kaikki tynnyrinteon vaiheet, ammattitaidon kehittymiseen menee kymmenen vuotta. Nykyisin Cognacissa tynnyreiden valmistus työllistää vajaa tuhat henkilöä.

Nykyaikaiset säilytys- ja kuljetusmuodot ovat vähitellen korvanneet tynnyrien laajemman käytön, mutta niiden käyttöä erilaisten juomien valmistuksessa ja varastoinnissa ei ole pystytty korvaamaan. Tammitynnyreille ei ole löytynyt korvaavaa vaihtoehtoa juomateollisuudessa, joissa juoman kypsytys vaatii tammen ominaisuuksia juomaprosessin valmistuksen aikana.

Kuva 1. Tervatynnyreitä

Tynnyreitä käytettiin ennen tuoreiden elintarvikkeiden, kuivatarvikkeiden, pikitervan (kuva 1) ja tärpätin säilyttämiseen ja juomien kypsennykseen sekä elintarvikkeiden ja erilaisten tavaroiden kuljettamiseen. 1900-luvulle saakka tynnyreitä käytettiin pääasiassa varastointi- ja kuljetusastioina. Tynnyrit olivat tiiviitä, kestäviä ja helposti siirrettäviä sekä varastotilan hyvin täyttäviä. Nykyisin monet hyödyntävät vanhoja tynnyreitä osana sisustusta.

Tervatynnyrit

Suomen ensimmäinen maailmankauppatuote oli terva. Se oli välttämätön aine purjelaivoihin laivanrakennusteollisuudessa. Tervatynnyrille oli standardimitoitus niin malliltaan, kooltaan (125 litraa) kuin vahvuudeltaan. Terva oli raskasta kuljettaa. Kesällä hevoskuormaan lastattiin kaksi tynnyriä ja talvella rekeen kolme tynnyriä. Myytäessä tervaa käytettiin standardikokoisia tervatynnyreitä, mutta tervan ottamisessa talteen ja käyttöön, oli myös muun kokoisia tervatynnyreitä (kuva 2).

Kuva 2. Uusia ja käytettyjä tervatynnyreitä

Tervatynnyrit valmistettiin lohkotuista kuusi- tai mäntylaudoista, jotka höylättiin kaareviksi ja päistään kapeammiksi. Tynnyrilautoja oli yleensä 13 kappaletta ja tynnyrin päätylautoja oli kolme kappaletta. Päätylautojen oli oltava pystysuorassa tapin ollessa pysyasennossa. Tällä tavalla valmistettu tynnyri kesti laivoissa päälläkkäisen lastauksen. Kuusen näreestä tehtyjä vanteita oli aina kahdeksan kappaletta. Yksi tynnyrintekijä valmisti noin kolmekymmentä tynnyriä päivässä. Kun tynnyrit olivat valmiit, kutsuttiin nimismies paikalle tarkastamaan tynnyrit. Jos tynnyri täytti sandardimitat, hän leimasi tynnyrin polttoraudalla.

Juomatynnyrit

Viinejä kuljetettiin palmupuisissa tynnyreissä jo Herodeksen aikana. 350 vuotta eKr. käytettiin jo tynnyrin muotoisia astioita, jotka kestivät rasitusta, kuljetuksia ja varastointia. Tynnyrintekijän työkaluja ja sinetöityjä tynnyrin kappaleita on löydetty ja niiden arvioidaan olevan ajalta 100 vuotta eKr. Roomalaiset käyttivät tynnyreitä 300 vuotta jKr., kun Välimeren kauppa lisääntyi.

Tynnyreiden puun taivutustekniikka kuumentamalla ja kostuttamalla on mahdollisesti kopioitu veneenrakentajilta. Nykyaikainen viinitynnyri on todennäköisesti kelttiläinen keksintö. Lähdes 2000 vuoden ajan malli on pysynyt lähes samanlaisena. Alkujaan tynnyreissä oli rautavaneteet, mutta roomalaisten ajalla tilalle tulivat puiset sidokset. 1600-luvulla otettiin uudelleen käyttöön metallivanteet.

Viski, sherry ja konjakki/brandy edellyttävät kypsennyksen tammitynnyreissä. Kuvassa 3 on Allary-tynnyritehtaassa Cognacin maakunnassa Ranskassa valmistettu 400 litran konjakkitynnyri, joka on ollut 20 vuotta konjakkikäytössä. Tynnyri siirtyi vuonna 2009 Hollalaan, jossa siinä kypsytettiin juhlaolut Ranksan Hirvi. Joitakin happamia oluita säilytetään tynnyrissä lyhyen ajan ennen tarjoilua, jotta olut saa oman erityismaun. Viinietikka, kuten balsamiviinietikka, ikäännytetään ja säilytetään puutynnyreissä. Edelleen Tabasco-kastikkeen valmistuksessa käytetään kolmen vuoden ajan viskin valmistuksessa käytettyjä tynnyreitä.

Tammikypsytyksellä viinistä tai väkevistä alkoholeista tulee syvempi, monimutkaisempi ja jälkimaultaan pidempi. Tynnyrin paahdon voimakkuus vaikuttaa aromin määrään. Tammikypsytyksen kesto vaikuttaa viinin tyyliin. Mitä pidempään viini kypsyy, sitä voimakkaammat tammen tuomat vaikutukset ovat. Kolmen vuoden jälkeen suurin osa tammen aromiyhdisteistä on laimentunut lähes neutraaliksi. Viinintekijä voi vaikuttaa viinin makuun valitsemalla viinitynnyreiksi uusia, käytettyjä tai uusien ja vanhojen tynnyreiden yhdistelmiä, jolloin saadaan viiniin toivottu tammen vaikutus. Tynnyri voidaan vaihtaa uuteen jopa kesken viinin ikääntymisprosessin. Viinejä voidaan ikäännyttää myös isoissa avonaisissa puusäiliöissä. Kypsytettäessä juomia tynnyreissä, tammi antaa aromeja ja toisaalta päästää happea sinne, jolloin maku pehmenee. Happi pääsee tynnyriin lankkujen solukäytävien kautta. Myös sitä kautta haihtuu vettä ja alkoholia. Viinin kypsyessä uuttoaineet ja sameudet laskeutuvat pohjalle, jolloin viini on helppo lappoa toiseen tynnyriin.

Kuva 3. Konjakkitynnyri

Juomatynnyrin valmistus

Tammi on yleisin puutynnyreiden valmistusmateriaali, mutta niitä valmistetaan myös akasiasta, kastanjasta, kirsikkapuusta, mahongista, pyökistä ja saksanpähkinästä. Suomessa tynnyrin valmistuksessa on käytetty pääasiassa kuusta ja mäntyä. Aasiassa käytetään japanilaista setriä, joka antaa sakelle ominaisen minttumaisen ja havupuisen aromin. Tynnyrit valmistetaan pääasiallisesti iäkkäästä ranskalaisesta tai amerikkalaisesta tammesta, mutta valmistuksessa käytetään vähän myös eurooppalaista tammea. Eri alueella kasvavilla tammilla on eri maku. Ranskalaisen tammen aromi on hento, kun vastaavasti amerkkilainen tammi antaa voimakkaamman makulisän juomiin.

Tynnyrintekijälle kelpaa vain parhaat puut ja puun tyviosasta muutama metri ennen oksia. Noin tynnyrin korkuiset tukinpätkät halkaistaan ja pilkotaan pienemmiksi paloiksi. Sauvoja eli tynnyrin lautoja ei voida ottaa suoraan käyttöön vaan niitä täytyy ennen valmistusta varastoida ulkona tapuleissa vähintään kaksi vuotta. Jos osat ovat paksuja, niitä täytyy varastoida pitempään. Varastoinnin aikana happi, auringonvalo ja sadevesi liuottavat pois sauvoista kitkeriä makuaineita, joita ei haluta alkoholijuomiin. Pitkään varastoiduissa sauvoissa tammen aromit ovat hienostuneempia kuin nopeasti käyttöönotetun tynnyrin sauvoissa.

Tynnyri muodostuu sauvoista, kannesta, vanteista ja tapista (kuva 4). Tynnyrin sauvat sahataan tai jyrsitään muotoonsa, päästä kapeammiksi ja keskeltä leveämmiksi ja reunoilta viistetyiksi lankuiksi. Lankut laitetaan vieri viereen paksun rautavanteen sisälle. Eri kokoisilla vanteilla puristetaan kehässä olevat lankut yhteen. Tynnyrit valmistetaan ilman nauloja tai liimaa. Sen paksumahainen muoto mahdollistaa sen. Lämmittämisen aikana tynnyriä kastellaan sisäpuolelta, jotta lankut nostkistuvat. Toisesta päästä harittavat lankut vedetään vaijerilenkillä muotoonsa ja kiinnitetään vanteella. Taivuttamisen jälkeen tynnyri paahdetaan haluttuun asteeseen.

Kuva 4. Tynnyrin osat

Tynnyriaihio nostetaan paahdettavaksi tuliastian ympärille, jossa poltetaan sauhausjätteitä. Jos kyse on tammitynnyristä, niin tuliastioissa poltetaan vain tammipuun palasia. Tällä tavoin paahtamalla saadaan tammesta parhaat aromit esiin. Perinteisen paahtomenetelmän vaiheet ovat esilämmitys, lämmitys ja aromisoituminen. Esilämmityksellä pehmennetään puun kuituja, lämmityksen aikana puuta voidaan taivuttaa ja tynnyri saa muodon ja viimeisessä vaiheessa saadaan tynnyriin haluttu aromi. Paahtamisen voimakkuus vaikuttaa aromeihin. Miedossa paahdossa korostuu makeiden mausteiden, vaniljan, kookoksen ja tuoreen puun aromit. Voimakkaassa paahdossa saadaan tummien mausteiden ja savun aromit. Bourbonin valmistamisessa käytettävät amerikkalaisesta tammesta valmistettavat tynnyrit hillostetaan sisäpuolta. Kun tynnyri on saanut muotonsa, se jäähdytetään ja kansi sekä pohja kiinnitetään lankkujen päihin uurrettuihin loviin. Paksut rautavanteet vaihdetaan ohuihin peltivanteisiin. Edellisen vanteen jättämät ruosteiset jäljet hiotaan pois ja kylkeen porataan täyttöreikä. Tynnyrin tiiviyttä testataan moneen kertaan. Lopullinen tiiviys saadaan täyttämällä tynnyri kuumalla vedellä, joka turvottaa lankut. Valmiiseen ja tiiviiseen tynnyriin poltetaan laserilla valmistajan logo ja tynnyrin tiedot.

Tynnyrissä on tapinreikä ja tappi, mutta niissä käytettiin myös erilaisia hanoja (kuva 5), jotta eri raaka-aineet saatiin tynnyriin ja tynnyristä pois.

Kuva 5. Tynnyrin hana

Tynnyreitä voidaan käyttää uudelleen. Tynnyreiden kierrättäminen edellyttää kuitenkin huoltoa ja korjausta säännöllisesti, jotta tynnyri pysyy tiiviinä. Tarvittaessa tynnyri puretaan ja saumataan uudelleen, jolloin se on taas käyttökunnossa.

Käytöstä poistettu tynnyri on keräilijöiden mielenkiinnon kohde. Monet ravintola-alanyrittäjät hankkivat vanhoja tynnyreitä rekvisiitaksi ja tuomaan tunnelmaa ravintolaan, kun se sopii ravintolan teemaan ja yleisilmeeseen.

Muut tynnyrintekijän tuotteet

Tynnyrin valmistajien muita astioita ovat muun muassa haarikat, kirnut, saavit ja sangot. Ne olivat pitkään kotitalouksien yleiskäytössä kunnes nykyaikaiset materiaalit korvasivat ne. Suomalaiset naiset olivat tuttu näky ennen vanhaan rannalla pyykkipäivänä (kuva 6) korvoineen, saaveineen karttuineen ja patoineen. Lehmien lypsämisessä käytettiin kiuluja ja voin valmistamisessa kirnua (kuva 7). Nykyisin vanhoja kirnuja käytetään usein esimerkiksi sateenvarjotelineenä.

Kuva 6. Pyykkärin saavi

Kuva 7. Kirnu

Lähteet: Luston metsämuseon tynnyrinäyttely 2015 ja Savonlinnan maakuntamuseo 2015

Savolaiset perinneruoat talvella

Ohrarieska

Serinakakut

”Matti päivällisen tuo, Matti päivällisen vie”. Sananlasku tarkoittaa tapaa, kun talvella syötiin kolme, mutta kesällä neljä kertaa päivässä. Lisäateria otettiin käyttöön Kevät-Matista (24.2.), ja siitä luovutiin Syys-Mattina (21.9.). Ruoka-ajat vaihtelivat paikkakunnittain samoin kuin aterian nimityksetkin. Savossa perhe kokoontui talvisin aterioimaan kolmesti: aamiainen syötiin 7. tunnilla, murkina noin klo 14 ja iltanen klo 20 aikoihin.

Vuodenaikojen vaihtelu ei aiheuttanut muutoksia aterian määrään, mutta kylläkin laatuun. Keskitalvella olivat pääruokina suolaliha, kapakalat, leipä ja kalja. Talvella syötiin enemmän liha- ja perunaruokia sekä laatikkoruokia, koska talvella uunia lämmitettiin joka päivä.

Annanpäivä (9.12.) oli merkkinä lipeäkalan valmistuksen aloittamiselle. Se tehtiin keväällä pyydetystä, suolatusta ja kuivatetusta kalasta tai kaupasta ostetusta kalasta.

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Tuomaasta (21.12.) katsottiin joulun alkavan. ”Joulu juhlista jaloin ” (24.12.). Jouluherkut tarjottiin jouluaaton puolis- ja iltasaterioilla. Puolisruokana eli lounaana jouluaattona oli yleinen kesällä pyydetyistä ja kuivatuista kaloista tehty kapakalakeitto. Kaikkialla Savossa tunnetut jouluaaton iltasruoat eli päivällinen tai illallinen oli talkkuna ja sen kanssa tarjottu tirripaisti tai karjalanpaistin tapaan valmistettu uunipaisti sekä ohraryynipuuro, joka myöhemmin muuttui riisipuuroksi. Ohra- ja riisipuron kanssa tarjottiin rusina- tai sekahedelmäkiisseliä, joka tunnettiin paremmin nimellä veskunasoppa. Yleisesti joulupöydässä tarjottiin makkaroita: joko uunipannulla kuumennettuja, ihanasti rasvassa tiriseviä ryynimakkaroita tai leikkelemakkaroiden tapaan lihamakkaroita. Laatikkoruoat kuuluivat yleisesti myös jouluun. Sen sijaan kinkkua ei savolaisessa joulupöydässä alun perin tunnettu. Kinkun korvasivat paistettu sianpää, sian alaleuka tai palvipaisti, joka oli usein naudan takapaistista uunissa lepänoksien päällä kypsennetty paisti, joka tarjottiin kylmänä. Lampaankäpälä uunissa kypsennettynä oli paistin vaihtoehto. Pohjoisimmassa Savossa korvattiin paisteja aattona sianselkäkeitolla. Etelä-Savossa keitettiin omaa erikoisuutta uattokeittoo, johon laitettiin matikoita ja sianlihaa. Matikat oli varta vasten pyydetty jouluaaton keittoon. Lipeäkala tarjottiin joulupöydässä maitokastikkeen ja hienonnetun maustepippurin kanssa.

Varhaiseksi aamupalaksi ennen kirkkoon lähtöä syötiin yöksi uuniin jätettyjä nauriita. Talkkuna ja paisti kuuluivat myös jouluaamun varhaisaterialle. Kirkosta palattua syötiin taas lipeäkalaa, paisteja ja naurislaatikkoa. Joulupäivänä oltiin kotona, tapaninpäivänä alkoivat vierailut. Vieraille tarjottiin jouluksi valmistettuja ruokia: lanttu- ja naurislaatikkoa, lipeäkalaa, uunipaistia, lihapullia, makkaroita sekä talkkunaa. Kahvileipänä oli pullaa, sokerikakkua ja pikkuleipinä ässiä, hannatädin- ja serinakakkuja.

Vuodenvaihde oli savolaisessa elämässä nimensä mukaisesti joulun jälkijuhla, uusijoulu (31.12.). Sitä vietettiin hartaasti. Aattona syötiin puuroa niin kuin oli syöty jouluaattonakin. Uunipaisti kuului myös aaton iltaruokiin. Uuniin laitettiin päivällä tavallinen sekalihapaisti naudan- ja sianlihoista. Jotkut valmistivat talkkunaakin. Varkauden seudulla oli myös tapana tehdä patakukko.

Loppiaiseen (6.1.) ei sisältynyt merkittäviä ruokaperinteitä. Mäntyharjulla oli ”lohko loppiaisena”. Silloin oli lihalohko kiehumassa, ja sitä syötiin loppiaisen kunniaksi. Siihen käytettiin luista lihaa, sillä parhaat palat oli syöty jouluna.

Joulunajan päätyttyä alkoivat härkäviikot, tasaiset arkiviikot, jolloin ei herkuteltu. Aamiaisella oli esimerkiksi piimävelliä. Se oli sekä ruoka että juoma. Puolisella eli lounaalla syötiin sianlihasoossia ja perunoita, laatikkoruokia tai lihakeittoa. Iltaseksi eli päivälliseksi laitettiin ruoan tähteitä tai kypsennettiin uunipuuroa.

”Puavalj” (25.1.) oli puolitalvessa. Puavalinpäivänä syötiin pässinpotkaa ja rasvapuuroa, joka valmistettiin ohraryyneistä, vedestä, ruskistetusta sianlihasta ja muusta eläinrasvasta. Rasvapuuro kypsennettiin uunissa. Joissakin paikoissa juhlistettiin Puavalia imellytetyllä puolukkapuurolla.

Kynttelinpäivä on ollut liikkuva päivä helmikuun alussa. ”Kynttel on kevättä.” Ruoatkin alkoi muuttua keväisemmiksi. Lehmän poikimisen jälkeen oli tarjolla juustomaitoa, josta paistettiin kynttelrieskoja, pannurieskoja, jotka olivat yleinen kynttilänpäivän ruoka. ”Siankynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaissa”. Siankynsiä, lampaan- ja lehmänsorkkia saattoi olla vielä lihasammiossa, josta keitettiin kynsikeittoa, sorkkavelliä ja kynttilänpäivänrokkaa.

Matinpäivänä (24.2.) oli matikkakeiton aika. Matikkakeittoa syötiin sekä arki- että juhlaruokana näinä viikkoina. Pielavetisillä oli oma erikoisherkkunsa, matikkamykykeitto.

Laskiaisena ei saanut syödä perunoita, muuten tuli ihoon kesällä ajoksia. Näin uskottiin Savossa, joten ruoat valmistettiin sen mukaisesti. Yleisiä laskiaisruokia olivat sianlavasta keitetty laskiaiskeitto ja rasvarieska. Rieskojen päälle laitettiin munavoita ja juotavana oli yleensä piimää.


Talkkunaa

2 dl talkkunaa

0,5 dl vettä

1 rkl suolaa

150 g sianlihaa

Kopratalkkunaa tehtäessä sekoitetaan talkkunaa kiehuvaan suolalla maustettuun veteen sakeaksi puuroksi. Se on valmista heti kiehumisen alkaessa. Rasvatalkkunaa saadaan, kun sulatetaan sianlihaa ja siihen sekoitetaan vettä ja talkkunaa. Kopratalkkunaa syödään voin tai tirripaistin kanssa.

Piimävelli

1 l rasvatonta maitoa

0,25–0,5 dl ohra- tai ruisjauhoja

1 dl kirnu- tai kokkelipiimää

1 tl suolaa

Veteen, maitoon tai vesi-maitoseokseen (½ vettä, ½ maitoa) keitetään ruis- tai ohrajauhoista velli, johon lopuksi lisätään tilkka täysmaitoa. Syödään kuumana.

Ohrarieska (uunipellillinen)

1 l piimää

4 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 tl suolaa

1 kananmuna

1,5 dl sämpyläjauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

Laita rikotut ohrasuurimot yön yli turpamaan piimän joukkoon. Lisää sekoittaen sitten suola, muna, jauhot ja öljy. Kaada rieskataikina leivinpaperin päälle korkeareunaiselle uunipellille. Paista 250 °C:ssa noin 25 minuuttia, kunnes on kauniin ruskea. Tarjoa munavoin tai yrttilevitteen kanssa.

Serinakakut

370 g voita tai margariinia

150 g sokeria

1 kananmuna

3 rkl siirappia

1,5 tl leivinjauhetta

600 g vehnäjauhoja

Voiteluun kananmuna sekä koristeluun sokeria ja mantelilastuja.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna ja siirappi sekoittaen. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin, lisää taikinaan. Taikina saa hetken kovettua jääkaapissa. Leivotaan pyöryköitä, jotka nostetaan uunipellille leivinpaperin päälle. Pyöryköitä painetaan haarukalla, voidellaan munalla sekä koristellaan sokerilla ja mantelilastuilla. Paistetaan kellertävän ruskeiksi 175 °C:ssa noin 15 minuuttia.


Hanna-tädin kakut

150 g margariinia

2,5 dl sokeria

1 kanan- tai sorsanmuna

1 dl kermaa

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl vehnäjauhoja

3 dl perunajauhoja

Vaahdota margariini ja sokeri, jonka jälkeen lisäät munan ja kerman. Lopuksi lisää siivilän läpi jauhot, jotka on sekoitettu keskenään. Pyöritä taikinasta palloja, jotka laitetaan leivinpaperin päälle uunipellille. Jätä leviämisvara. Paista 200°C:ssa noin 15 minuuttia.

Hanna-tädin kakut

Lähde: Räsänen Bertta. Hyvvee ja hyvän parasta, savolainen keittokirja