Taitojen oppimista ja hyvinvointia käsitöistä

KÄSITYÖT MARTTOJEN TOIMINNASSA

Tässä luvussa tuon esille palkattujen marttaneuvojien ja vapaaehtoisten marttajäsenten käsityöneuvontaa. Monien jäsenten ja yhteistyökumppaneiden on vaikea hahmottaa piirien työntekijöiden roolia neuvonnassa. Piireissä työskentelevät neuvojat ovat koulutettuja ja ammattitaitoisia. Heillä on työaika ja heille maksetaan palkkaa tehdystä työstä, kun taas marttajäsenet toimivat harrastusmaisesti ja vapaaehtoistoimijoina.

Marttaneuvojat käsityötaitojen neuvojina

Ensimmäiset marttaneuvojat kulkivat kodeissa neuvomassa. Neuvonta oli pääosin kotitalousneuvontaa, joka kohdistui puutarhaan. Puutarhanhoidon lisäksi neuvottiin ruoanlaittoa, kodinhoitoa ja käsitöitä. Vähitellen siirryttiin henkilökohtaisesta neuvonnasta kurssien pitämiseen. Kurssit olivat tehokkaampi tapa tavoittaa isompi joukko ihmisiä yhdellä kerralla. Se oli myös helpompaa ja nopeampaa neuvojalle. Kotikäyntejä tehtiin kuitenkin vielä 1960-luvulla. (Marttinen 2011, 15.)

Ensimmäiset marttakurssit olivat pitkiä. Pisimmät kurssit saattoivat kestää jopa kymmenen viikkoa, mutta tarjolla oli myös viikon tai kaksi kestäviä kursseja. Erityisesti käsityökurssit olivat viikkoja kestäviä, koska siellä valmistettiin isoja kokonaisuuksia. Ajan kuluessa siirryttiin lyhyempiin kursseihin, kun osallistujamäärät pitkillä kursseilla väheni. Ihmisillä ei ollut enää tarpeeksi vapaa-aikaa pitkäkestoisille kursseille. Kurssien rakennetta muutettiin, jolloin keskityttiin pienempiin osakokonaisuuksiin. Nykyisin kurssit kestävät yleensä muutaman tunnin. (Marttinen 2011, 16.)

Marttatoimintaa Pohjois-Savossa 1899–1976 -kirjassa (ks. 1977, 128, 137–138) tuodaan esille Marttojen tekemää nuorisotyötä. Martat eivät huomioi vain aikuisia neuvonnassa vaan toiminnassa huomioidaan myös lapset ja nuoret. Nykyisin Martoissa tarjotaan pikkukokkitoimintaa ja taitoavainten (pikku-, tietäjä- ja mestariavain) opiskelua lapsille ja nuorille. Marttajäsenten on mahdollista kouluttautua pikkukokkikerhojen ohjaajiksi.

Marttaliitto on vuodesta 1933 alkaen valinnut teemat toiminnalleen. Vuosina 1933–1973 ja vuonna 1982 teemat olivat yksivuotisia. Vuonna 1937 viettiin lämpövuotta, jolloin käsityöneuvonnassa kylmää torjuttiin villavaatteilla. Vaatetusvuosi oli 1944, villavuosi 1947 ja perinteiden vuosi oli 1959. Teemavuodet tulivat 1970-luvun puolivälissä kaksivuotisiksi ja 2000-luvulla on vietetty kolmivuotisia teemavuosia. (Marttinen 2011, 20–23.) Siirtyminen useampivuotisiin teemakausiin helpottaa kaikkien marttatoimijoiden suunnittelua ja konkreettista toimintaa.

Vuosina 2014–2016  Marttojen teemana on ”Martoissa on arjen mahdollisuus” ja vuonna 2014 slogaanina on ”Elämä on parasta itse tehtynä”. Marttaliitto toivoo marttayhdistysten ottavan yhä enemmän vastuuta Martanpäivän yleisistä tapahtumista ja nyt kannustetaan erilaisten käsityötapahtumien järjestämiseen yleisöneuvontana. Pohjois-Savossa esimerkiksi kumihimoiltiin Oravikosken kyläkaupalla Martanpäivänä tänä vuonna. Ohjaajana toimi martta, joka on käsityötieteen opiskelija. Käsityöneuvontaa antavan ohjaajan tulee hallita käsityötekniikka, jota hän neuvoo toisille. Tällainen neuvonta voidaan nähdä vertaisohjaajan roolissa tai oppipoika-kisälli-mestari roolina. Monilla martoilla on hiljaista tietoa, joka on syntynyt kokemuksen kautta, joka olisi hyvä saada asiasta kiinnostuneiden ihmisten käyttöön.

Martat ovat osallistuneet innolla käsityökilpailuihin. Kilpailut ovat samalla tehokasta neuvontaa ja käsityötaidon kehittämistä. Kaikki kilpailutyöt arvioidaan. Arvioinnissa ohjataan valitsemaan oikea materiaali ja tekotapa sekä tekemään laadukasta jälkeä. (Haltia 1974, 80.) Suostutuimpia kilpailuja ovat olleet nopeasti ratkaistavat kilpailut. Villavuonna (1947) oli kilpailuja langan kehräämisessä ja sukan neulomisessa (Marttinen 2011, 23). Myöhemmin villasukkia on neulottu kilpaa muun muassa Martanpäivänä 26.7. Mikkelissä. Marttapiirit ja -yhdistykset ovat järjestäneet paikallisia käsityökilpailuja jäsenilleen. Pohjois-Savon Martat järjesti esimerkiksi vuonna 2008 käsityökilpailun, jossa painotettiin suunnittelussa ja toteutuksessa kestävää kehitystä ja kierrätystä.

Marttajäsenet käsityötaidon neuvojina

Käsitöiden tekeminen vapaa-ajalla kiinnostaa ja motivoi ihmisiä yhä. Yksilöt haluavat tehdä käsillä jotain vastapainona teknologialle ja tämä korostuu harrastusten parissa (Ihatsu 2006, 20.) Käsityöt koetaan vastapainona työlle, mutta myös kiireisen, stressaavan yhteiskunnan protestiksi. Nykyisin käsitöiden tekemiseen liittyviä teemoja ovat ympäristöystävällisyys, kestävä kehitys ja ekologisuus. Puhutaan paljon myös käsitöiden tekemisen terapeuttisuudesta (Kokko 2007, 7.)  Pölläsen (2012, 1) mukaan käsityön terapeuttisuus perustuu ”taitojen ja tietojen kehittymiseen, oman kehon materiaalin ja välineiden, ajattelun ja tunteiden hallintaan sekä käsityöhön liittyviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin”.

Vuodesta 2012 martoilla on ollut mahdollista aloittaa käsitöiden opiskelu ja suorittaa käsityön osaajapassi. Osaajapassin tavoitteena on lisätä ja syventää käsityötietoja ja antaa valmiuksia jakaa entistä paremmin osaamista omassa tai naapuriyhdistyksen tai piirin erilaisissa tapahtumissa. Marttojen yhdistys- ja käsityötoiminta on harrastustoimintaa, jossa jaetaan omaa osaamista toisille. Harrastustoiminnan tavoite on yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen. Pohjana toiminnalle on jaettu asiantuntijuus. Asiantuntijat ovat kiinnostuneita yhdistystoiminnasta ja haluavat jakaa neuvoja ja antaa ohjausta. Oleellista yhteisön yhteistyössä on jaettu tietämys (ks. Lahti, Seitamaa-Hakkarainen & Hakkarainen 2004). Tiedon jakaminen voi olla kirjallisia ohjeita, visuaalisia luonnoksia ja kuvia sekä kädestä pitäen neuvomista.

Marttajäsenet ovat usein itseoppineita käsityön harrastajia. He ovat hankkineet kokemuksia tekemällä ja oppineet oivaltamaan esimerkiksi materiaalien valinnan merkityksen tiettyyn työtapaan. Harvalla martalla, joka toimii vertaisohjaajana marttayhdistyksissä ja -piirissä, on ammatillista koulutusta taustalla. Toki sellaisiakin marttoja on. Marttapiirit ovat itsenäisesti toimia yksiköitä, joilla on rajalliset resurssit toimia laaja-alaisesti. Jos piirin neuvojilla ei ole käsityökoulutusta, he eivät lähde vetämään käsityökursseja, koska heiltä puuttuu ammattipätevyys. Marttaneuvojat, useimmat nykyisin ravitsemus- ja puutarha-alan ammattilaisia, eivät toimi kuin omalla pätevyysosa-alueellaan. Tällä halutaan varmistaa neuvonnan laatu. Moni uskoo marttaneuvojien toimivan harrastuspohjalla Martoissa. Näin ei kuitenkaan ole, he ovat ammattilaisia omalla sektorillaan ja he saavat siitä palkkaa. Yhdistyksissä toimivien jäsenten, marttojen, toiminta on harrastusta ja perustuu pitkälle vapaaehtoistoimintaan. Heidän toiminta voidaan luokitella puuhasteluksi omaksi ja toisten iloksi. He saavat siitä monenlaisia kokemuksia, tiedot ja taidot karttuvat, sosiaalinen ja kulttuurinen vuorovaikutus antaa hyvinvointia. Terapeuttisuudesta ei voida virallisesti puhua, koska terapialla on tietty tahtotila, jota ammattilaiset johtavat.

Käsityön ohjaus lisää sosiaalista vuorovaikutusta erityisesti yksineläjien arkeen. Monille marttatoiminta on erityisen tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi, jolloin yhdessä opetellaan uusia taitoja sekä tehdään käsitöitä yhdessä. Tämä on yksi syy, miksi kässämarttojen toimintaryhmiä on nykyisin perustettu. Samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tekemään itselle mieluisia asioita. He myös tukevat ja innostavat toisiaan. Monet käsityöpaikat eivät välttämättä ota vastaan yksittäisiä vierailijoita, mutta ryhmiä puolestaan odotetaan.  Yhdessä on mielekkäämpi lähteä käsityöretkille. Pienetkin asiat tukevat psyykkistä hyvinvointia, jolloin mieli voi paremmin. Ilo auttaa jaksamaan. Se myös rentouttaa kiireisen elämän keskellä. Jotkut haluavat myös haastetta eli kokeilevat esimerkiksi uusia menetelmiä neulomisessa. Se voi tukea muistia ja sitä kautta yksilön hyvinvointia.

LOPUKSI

Kouluaikaiset kokemukset voivat vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti myöhemmin käsityöharrastukseen. Negatiiviset koulumuistot on mahdollista kääntää onnistuneen vapaa-ajan ryhmän tukemana antoisaksi vuorovaikutukseksi ja uuden miellyttävän tunteen saamiseksi itselle. Yhteisön tuki voi laukaista flow-tunteen käsitöitä tehtäessä. Henkilö, jolla on miellyttäviä koulumuistoja käsitöiden tunneilta, on mahdollisesti jatkanut käsityöharrastustaan, jolloin hänen tieto- ja taitomäärä on vuosien saatossa kasvanut. Tällaisella henkilöllä on hiljaista tietoa, jota monet eri tahot arvostavat. He ovat myös harrastuspiireissä kysyntää. Elämysten saaminen käsitöistä on yksi tapa saada hyvinvointia itselle. Hyvinvointi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Monelle käsitöistä saatava hyvinvointi liittyy onnistumisen tunteisiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen tai hyvän tekemiseen muille. Käsityöt voi toimia auttamisen välineenä, kuten esimerkiksi Marttojen vauvansukka- tai peittoprojektit.

Tulevaisuuden käsityöt seuraavat yhteiskunnallista muutosta ja trendit vaikuttavat käsitöihin. Yksilölliset tuotteet kiinnostavat tekijöitä, joten käsityöt antavat mahdollisuuden toteuttaa itseään. Kun tulos vastaa suunnitelmaa, siitä saa iloa ja onnistumisen riemua. Vaikka tulos ei vastaisi omaa mielikuvaa, siitä voi oppia materiaalitietoutta ja tekniikan sopivuutta. Positiivinen oppiminen ja vire auttavat meitä jaksamaan koko elämän saralla, niin vapaa-ajalla kuin työelämässä. Hyvinvointi on lopulta pienistä asioista kiinni, ja kaikkien meidän on mahdollista kokeilla, jos vain haluamme esimerkiksi käsitöiden tuomia vaikutuksia. Sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyys toteutuvat Martoissa ketjukoulutuksen kautta. Kaverilta tai ystävältä oppiminen tukee molempien osapuolien hyvinvoinnin kehitystä ja tasoa. Marttojen toteuttamat käsityötempaukset ovat yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Käsityötaidot siirtyivät ennen sukupolvelta toiselle perheen, kyläyhteisön tai kouluopetuksen kautta. Marttojen 115-vuoden aikana käsityön tekeminen on muuttunut. Martat ottivat informaalina kasvattajana oman roolin käsityötaitojen opettamisessa jo varhaisessa vaiheessa. Marttaneuvojien työnkuvaan kuuluu enää harvoin käsityötaitojen opettaminen, kuten esimerkiksi ”tallukoiden” tai patjan tekeminen. Nykyään pääpaino on marttajäsenten tiedon jakamisessa toisilleen tukien ja kannustaen sekä aikuisille että lapsille ja nuorille. Kuuluminen aikakansaseuraavaan yhteisöön ja osallistumalla yhteisölliseen tekemiseen ovat merkittäviä niin yksilön jaksamien ja hyvinvoinnin kannalta, mutta tärkeänä osana on yhteiskunnallinen aspekti ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta.

Marttaorganisaatiolla on omat järjestöasut, jota neuvojat (ammattilaiset tai vapaaehtoistoimijat) pyrkivät käyttämään yleisötilaisuukisissa. Tapahtuman luonne ja sää vaikuttavat asun valintaan, onko sen nykyaikainen marttailuun viittaava t-paita vai järjestön tunnuksena tunnettu ruutupaita vai -mekko neuvojilla päällä. Yhtenäisen asun tavoitteena on kertoa myös ryhmästä yhteisönä. Neuvontatilaisuuteen osallistujat huomaavat heti vaatetuksesta, kuka ohjaa tai neuvoo. Marttavaate on samalla käyntikortti.

Marttojen slogan ”Elämä on parasta itse tehtynä” kannustaa kokeilemiseen ja itsensä toteuttamiseen. Se voi olla avain elämyksiin. Elämysten kauttaa oppii uusia asioita. Elämykset voivat tuoda parempaa hyvinvointia meille jokaiselle, kun uskalletaan suhtautua positiivisesti ja ennakkoluulottomasti arjessa tapahtuviin toimintoihin ja opetella uusia työtapoja, tekniikoita tai materiaalien käyttöä. Yhdessä tekeminen on usein virikkeellisempää kuin yksin puurtaminen. Yhdessä syntyy sosiaalinen vuorovaikutus, jossa tiedot ja taidot vaihtuvat luonnollisesti ihmisten kesken. 

(Tämä teksti on osa minun käsityötieteen syventävän kirjallisuuden esseestä.)