Saunomista

Suomalainen ruokakulttuuri ennen ja tulevaisuudessa

Suomalainen ruoka- ja tapakulttuuri muuttuu hitaasti. Suomalaiset ovat omaksuneet uusia ruokia, mutta ne sopivat tarkasti vanhaan ruokakulttuuriin. Sianlihakastike nousi suosikiksi maailmansotien välissä, ja läskisoosi on muovautunut makkara- ja jauhelihakastikkeen kautta porsaanlihasuikaleista valmistettuun wokkiin.

Hyvin monessa ruokalajissa eksoottista on vain ruuan nimi. Ihmiset ovat vaihtelunhaluisia, ja uutuuksia syödään, mutta ne muistuttavat paljon aiempia tuttuja ruokia.

Monet perinteiset ruokalajit kuten liha-makaronilaatikko, lihakeitot tai jauhelihakastikkeet ovat suosittuja. Näiden ruokalajien suosio ei näytä riippuvan edes ruokailupaikasta. Sen sijaan erilaiset broileriruoat näyttävät yleistyneen eniten pääkaupunkiseudulla. Pääruokien valinta osoittaa perunan korvautuneen osittain pastalla ja riisillä, mutta peruna on edelleen hyvä osa suomalaista ruokavaliota.

Ravitsemussuositusten mukainen aterian lautasmalli esittää lautasen täyttämistä puoliksi vähän energiaa sisältävillä kasviksilla. Aterian koostamisen vaikeus ei olekaan pääruoan valinnassa vaan monipuolisen, tuoreen kasvisannoksen lisäämisessä ja koko aterian keventämisessä. Hyvän ravitsemuksen soveltaminen edellyttää usein perinteisen aterian muuttamista eikä pelkästään uuden tuotteen lisäämistä ruokavalioon.

Tumma leipä on säilyttänyt päivittäisen asemansa suomalaisessa ruokapöydässä hyvin, mutta tumma leipä ei enää ole täysin rukiista. Rukiin kokonaiskäyttö laskee, koska leivän käyttö vähenee. Perinteinen ruisleipä korvautuu vehnä- ja perunapitoisella leivällä tai rukiinen karjanpiirakka korvautuu vehnävaltaisella riisipiirakalla.

Tätä päivää on kotimaisuus, mutta toisaalta myös kansainvälisyys näkyy, erityisesti italialaisuus ja aasialaisuus. Nykyisin paneudutaan ruoan turvallisuuteen, terveellisyyteen, eettisyyteen ja kestävään kehitykseen. Vihreät arvot näkyvät monen ruokapalveluja tuottavan yrityksen markkinoinnissa jo nyt. Suomalaisuuden vahvuuksia ruoassa on maku, valmistustapa ja hyvinvointi.

Kuluttajien mieltymykset ovat vaurastumisen lisäksi muuttuneet matkustamisen, monikulttuurisen kehityksen ja yksilöllisten ratkaisujen myötä entistä erilaisemmaksi. Yksi haluaa vegaaniruokaa, toinen terveellistä kotiruokaa helposti, kolmas proteiinipitoista ruokaa lihasten kasvatukseen, neljäs matalan glygeemisen kuorman omaavaa ruoka, viides huippuraaka-aineista tehtyä gourmentruokaa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokailutottumukset muuttuvat varsin hitaasti. Elintason noustessa syöminen on enemmän muuta kuin vain nälän tyydyttämistä. Mahdollisuus hankkia elintarvikkeet nopeasti ja tehokkaasti on palvelua, jota kuluttajat arvostavat. Parhaimmillaan palvelutuotannon rationalisointi voi siis tuottaa kuluttajalle hyvinvointia. Tehokkuuden nimissä voi myös tapahtua niin, että palvelu heikkenee, ja kuluttajan työ, ajankäyttö ja vaivannäkö lisääntyy. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle kuluttajat etenevät ruokailupalveluiden hankinnassa.

Ruokavalion myönteinen kehitys edellyttää terveyttä edistävien toimien suunnittelua muuttuvaan tarjontaan sovellettuna. Suositeltava ruokavalio on monipuolinen ja perustuu runsaaseen leivän, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöön.

Vaikka hyvästä ruokavaliosta tiedetään paljon, on tieteellisen tiedon soveltaminen kuluttajan arkitiedoksi vaikeaa. Esimerkiksi suositus kovan rasvan välttämisestä on johtanut leivälle levitettävän rasvan karsimiseen, ja vaarana on, että se on tulkittu esteeksi leivän käytön lisäämiselle. Tiedon runsaus, ristiriitaisuus ja vaikeaselkoisuus on vaikeuttanut ravitsemussuositusten noudattamista. Korkeimmin koulutetut ovat parhaiten motivoituneet terveisiin elintapoihin ja omaksuneet elintarvikkeiden ravintosisältöä koskevan tiedon. Useimmilla kuluttajilla on kuitenkin vaikeuksia valita ravitsemussuositusten mukaisesti muuttuvassa ruokakulttuurissa.

Tulevaisuudessa näyttäisi terveysvaikutteisten elintarvikkeiden käytön lisääntyvän, samoin Luomu-tuotteiden.

Tällä viikolla martat suosittelevat ruoaksi jauheliha-makaronilaatikkoa, värikästä kasviswokkia, ananas-currybroileria ja perjantain yllätyspaistosta sekä jälkiruoaksi hedelmäpannaria. Nautinnollisia ruokahetkiä!

Sonjan jauheliha-makaronilaatikko

400  g            tummia makaroneja

1      l             vettä

1      tl           ruususuolaa

250  g            vähärasvaista jauhelihaa

2                    sipulia

2                    valkosipulinkynttä

2                    porkkanaa

2                    tomaattia

¼     tl           mustapippuria

1      tl           ruususuolaa

5      dl           maitoa

1                    kananmuna

½     tl            ruususuolaa

Keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi ja valuta vesi pois. Ruskista jauheliha ja lisää joukkoon hienonnettu sipuli, puristetut valkosipulit, raastetut porkkanat ja pilkotut tomaatit. Hauduta aineksia hetki. Sekoita seos kattilaan makaronien joukkoon. Kaada seos voideltuun vuokaan ja lisää munamaito. Kypsennä laatikkoa 175-asteessa noin tunti.

Värikäs kasviswokki

2  rkl             öljyä

1                    puna- tai keltasipuli
1                    purjo
2                    porkkanaa
1                    pieni kesäkurpitsa
1                    parsakaalin kukintoa
1                    paprika
2                    valkosipulinkynttä
1  rkl             soijaa
1  rkl             raastettua tuoretta inkivääriä

100 g             leipäjuustoa

Halkaise purjo ja huuhtele se hyvin. Leikkaa se noin sentin paloiksi, porkkanat melko ohuiksi ja kurpitsa reiluin kokoisiksi suikaleiksi ja sipuli renkaiksi. Halkaise paprika ja poista siemenet. Leikkaa puolikkaista suikaleita. Pilko parsakaalin kukinto pieniksi kukinnoiksi.

Kuumenna wokkipannu, lorauta siihen öljyä ja raastettu inkivääri ja paista kasviksia muutama minuutti. Nostele ja kääntele kasviksia parilla puulastalla tai -haarukalla paistamisen aikana. Hienonna valkosipulit ja lisää ruokaan. Mausta seos soijalla ja tarvittaessa suolalla sekä lisää lopuksi pieneksi kuutioitu leipäjuusto.

 

Värikäs kasviswokki

Ananas-currybroileri

1                    pieni purjo
3     rkl          öljyä
1     rkl          currya
400 g             broilerin rintafileitä suikaleina
3     rkl          soijakastiketta
4     dl            vettä
1                    kanaliemikuutio
1 tlk (227 g)  ananasta paloiteltuna

Puhdista purjo ja suikaloi se. Kuumenna öljy ja lisää curry öljyyn hyvin sekoittaen, jotta sen maku irtoaa. Lisää ja ruskista broilerisuikaleet ja purjo kevyesti. Lisää soijakastike, vesi ja liemikuutio. Anna hautua pari minuuttia ja tarkista maku. Lisää ananaspalat ja kuumenna. Tarjoa riisin kanssa.

Perjantain yllätyspaistos

500 g             kypsiä kasviksia (perunaa, porkkanaa, parsakaalia)

200-400 g     tähteeksi jäänyttä keitettyä tai paistettua kalaa, lihaa, makkaraa tai broileria

(juustoraastetta)

Kuorrutuskastike:

4    dl             nestettä (maitoa, kasvisten tai kalan keitinlientä)

4    rkl           vehnäjauhoja

1    dl             kylmää nestettä

mausteita oman maun mukaan

1-2 dl             juustoraastetta

1                    muna

Lado kuoritut viipaloidut tai paloitellut kasvikset ja peratut kalan, lihan, makkaran tai broilerin tähteet voideltuun uunivuokaan. Voit lisätä myös juustoraastetta joukkoon. Mittaa neste kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita kylmä neste ja vehnäjauhot tasaiseksi suurukseksi esimerkiksi tiiviskantisessa lasitölkissä. Lisää suurus koko ajan sekoittaen nesteeseen. Kypsennä muutaman minuutin ajan. Lisää juustoraaste, mausteet ja muna vähän jäähtyneeseen kastikkeeseen. Kaada kuorrutuskastike vuokaan, ripottele pinnalle juustoraastetta ja kuorruta paistos uunissa 250-asteessa.

Muunnoksia:

Tähteeksi jääneestä spagetista voit valmistaa paistosta sekoittamalla siihen kastikkeen tähteen tai kasviksia, kalaa, lihaa tai broileria ja kuorruttamalla sen kuorrutuskastikkeella.

Hedelmäpannari

½    l              maitoa
2                    munaa
1    dl             grahamjauhoja
2    dl             vehnäjauhoja

1    rkl           pellavansiemenrouhetta

½   tl             suolaa
1                    päärynä
1                    banaania
1    rkl           margariinia
1    rkl           intiaani- eli täysruokosokeria
                      kanelia

Sekoita munat ja maitoa vatkaimella. Sekoita jauhot, pellavansiemenrouhe ja suola koko ajan sekoittaen. Anna taikinan turvota ainakin 30 minuuttia. Laita uuni lämpiämään 200- asteeseen. Kuori hedelmät, paloittele banaan ja raasta tai pilko päärynä. Voitele pyöreä uunivuoka (halkaisija 27 cm). Kaada taikina vuokaan ja kypsennä sitä uunissa kunnes se on hiukan hyytynyt (n. 10 min.). Levitä päärynäraaste ja banaaniviipaleet pannukakun päälle. Tupsuttele pannarin pintaan kanelia ja sokeria. Paista pannukakku kypsäksi (n. 20 minuuttia).

Päärynän sijaista voit käyttää esimerkiksi omenaa. Jos haluat tehdä uunipellillisen, tee kaksinkertainen annos.

Hedelmäpannari

Puuro oli viikinkien tärkein keittoruoka

Pohjoismaisen keittiön perustana on viikinkien ruokavalio. Viikinkien aika alkaa hieman ennen vuotta 800 ja jatkuu 1100-luvulle saakka. Samaan aikaan muodostuivat nykyinen Tanska, Norja ja Ruotsi sekä Grönlanti liitettiin Pohjoismaihin. Viikingit asuttivat myös Islannin.

Viikingeillä on hurja maine. Mielikuva viikingeistä on, että he ovat laivoissaan ja miekka kädessä tekemässä veritöitä: ryöstämässä kirkkoja, kiristämässä rahaa, taistelemassa, surmaamassa ihmisiä ja viemässä heitä mukanaan. Useimmat skandinaavit viettivät kuitenkin rauhallista elämää. He hoitivat työnsä, hankkivat toimeentulon itselleen ja perheelleen ja kuulivat vuodesta toiseen jännittäviä tarinoita valloituksista, matkoista ja haaksirikoista. Monilla oli myös suuresta maailmasta hankittuja esineitä – ehkä myllynkivi, jolla jauhettiin viljaa. Viikinkilaivojen ruokavarustukseen kuuluivat pääasiassa jauhot ja voi, koska tärkein keittoruoka oli puuro.

Viikinkien avoimessa tulisijassa paloi nuotio koko päivän. Talot olivat täynnä savua, koska savuaukko ei ollut tehokas ilmanvaihtokanava. Rikkaissa taloissa leivinuuni oli toisessa huoneessa. Se lämmitettiin latomalla siihen kuumennettuja kiviä. Työt lopetettiin illan pimetessä, jolloin väki kokoontui syömään. Yleensä viikingit söivät kaksi ateriaa päivässä, ensimmäisen kerran aamulla kahdeksan aikoihin ja viimeisen kerran illalla seitsemän aikoihin. Viikinkien vuorokausi vaihtui auringon laskiessa, joten ilta-ateria oli ensimmäinen ateria ja aamuateria vuorokauden viimeinen ateria.

Rikkaiden ruoka ja ateriointivälineet olivat toisenlaisia kuin köyhien. Ruoka tarjoiltiin puu-, savi tai tina-astioista tai -lautasilta. Heillä oli käytössä lusikat ja veitset, mutta ei haarukoita. Tärkeimmät aterimet olivat omat kädet. Köyhät joivat oluensa puutuopeista, mutta rikkaat juomasarvista tai hopeakupeista, jotka oli koristeltu metallivöin ja -reunuksin. Viikinkien juomasarvet eivät pysyneet pystyssä pöydällä kuin lasit, joten juoma oli juotava kerralla, kun siihen oli oli kaadettu viikinkien suosikkijuomaa olutta. Olut oli usein myös maustettu yrteillä. Viiniä tuotiin ulkomailta, mutta se kuului vain vauraiden viikinkien pöytäjuomiin.

Viikinkinaisen päivittäinen tehtävä oli leivän leipominen. Leipätaikina alustettiin puisissa kaukaloissa. Viikinkien aikaan leivät paistettiin yleensä litteinä kakkuina hiilloksella kivilaattojen päällä tai ns. paistinpannulla, jossa oli pitkä varsi. Paistinpannua pidettiin hiilloksen päällä. Oli myös yksittäisiä kaariuuneja isommille hiivaleiville. Mitä koreampi asema henkilöllä oli yhteiskunnassa, sitä parempaa leipää hän söi. Litteitä leipiä käytettiin myös lautasina, joilta syötiin. Jos ruokailun jälkeen oli vielä nälkä, myös leipälautanen syötiin. Leipälautanen oli valmistettu karkeammista jauhoista. Viikingit käyttivät  leivässä mm. kauraa, ruista, ohraa, vehnää, spelttivehnää, hernejauhoa, pettua, virnaa, pellavansiemeniä, papujauhoa, jauhosavikkoa, pähkinöitä, juuria ja rikkaruohoa. Ohraleipä oli yleisin, mutta rikkaat söivät myös vehnäleipää. Happamaton litteä ohraleipä täytyi syödä lämpimänä, koska se kovettui nopeasti ja muuttui kovaksi, syötäväksi kelpaamattomaksi.

Viikingeille pidot olivat tärkeitä. Pidoissa tarjottiin parasta. Tavallisesti lihaa paistettiin vartaassa tai keitettiin. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa, kuten nykyajan ihmiset, samoin kuin hernekeittoa. Tapahtui niinkin, että miehet lämmittivät lihaa puseronsa sisällä ja sitten söivät sen raakaana. Kalaa syötiin paljon sekä raakana, kuivattuna, graavattuna, savustettuna että suolattuna. Makkarat valmistettiin rasvasta, verestä ja lihasta. Ruoka maustettiin mm. valkosipulilla, sinapilla, piparijuurella, luonnonyrteillä tai mausteilla, joita saatiin itäisiltä mailta.  

Kaikenkaikkiaan viikinkien ruokapöytään kuuluvia raaka-aineita leimasi luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Tämän vuoksi maantieteellisellä sijainnilla oli merkitystä, mitä eri puolilla Skandinaviaa syötiin. Viikingit hyödynsivät luonnosta saatavia marjoja, hedelmiä ja yrttejä. Vihanneksista syötiin mm. kaalia, papuja, herneitä ja sipulia, mutta ne olivat harvinaisia. Perunoita ei ollut, joten perunoiden sijaan he söivät nauriita. Hunajasta valmistettiin makeaa simaa. Sima oli jumalten juomaa. Juomalla simaa viikingit pääsivät suoraan yhteyteen jumalten kanssa. Tämän vuoksi simaa juotiin paljon uskonnollisissa juhlissa. Metsästämällä saatiin erilaista lihaa pöytään, mutta heillä oli myös kotieläiminä lampaita, vuohia, hevosia, sikoja ja vasikoita, joita teurastettiin. Viikingit käyttivät ruoanlaitossa juustoa, voita ja kermaa, joka antoi ruoalle makua. Koska jääkaappeja ei ollut, ruoka säilöttiin kuivaamalla tai hapattamalla. Suolaa saatiin merivedestä. Yhtään varsinaista viikinkireseptiä ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka. Seuraavaksi kokeiltavaksi muutama resepti nykyajalta.

Pajalanpuuro

1 l vettä

10 kuivattua luumua

5 kuivattua aprikoosia

0,5 dl pellavansiemeniä

2 dl ruishiutaleita

1 dl vehnäleseitä

(ripaus suolaa)

Laita luumut, aprikoosit ja pellavansiemenet edellisenä iltana veteen likoamaan. Lisää aamulla hiutaleet ja leseet, keitä hiljalleen 10–12 minuuttia. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

 

Pajalanpuuro

Herkkupuuro

1 l laimennettua omenamehua

2,5 dl ohrasuurimoita

250 g raastettua omenaa

2,5 dl puolukkasurvosta

(sokeria, vaniljasokeria)

Mittaa mehu kattilaan, lisää ohrasuurimot ja keitä hetki. Lisää omenaraaste ja puolukkasurvos. Keitä vielä noin 45 minuuttia. Mausta halutessasi sokerilla.

Vihreä puuro

4 dl kesäkurpitsasosetta
6 dl vettä
0,5 tl suolaa
reilu 2 dl karkeaksi jauhettua puurojauhoa

Kuumenna kurpitsasose ja vesi kiehuvaksi, suurusta jauhoilla ja mausta suolalla. Hauduta miedolla lämmöllä 20–30 minuuttia. Voisilmä tai punaherukkahillo maistuu hyvältä puuron kanssa.

Kesäkurpitsasoseen valmistat helposti seuraavasti: Lohko kesäkurpitsat kuorineen kattilaan, lorauta joukkoon tilkka vettä, etteivät kurpitsat pala pohjaan ennen kuin niistä alkaa neste irrota. Hauduta miedolla lämmöllä pehmeiksi noin 20–30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella.

Kurpitsasoseen voi pakastaa ja se on hyvin monikäyttöistä. Voit käyttää sitä nesteenä esim. ohukais- ja pannukakkutaikinoihin, leipä- ja rieskataikinoihin sekä keittopohjiin.

Paistinpannuleipä (6–7 kpl)

2,5 dl mahlaa tai vettä

0,5 tl merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl ohrajauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

Sekoita nesteeseen suola ja jauhot, loppuvaiheessa öljy. Vaivaa taikinaksi. Leivo taikina tangoksi, jonka jaat 6–7 osaan. Paistinpannun koko vaikuttaa siihen, kuinka isoja leipäsiä voit tehdä. Taputtele tai kauli aina yksi osa litteäksi leiväksi, jonka paistat paistinpannulla kypsäksi. Leipäset voi toimia myös aluslautasena, jos tarjoat ruokaa viikinki- tai keskiajan tapaan. Lopuksi alustanen syödään tai annetaan esimerkiksi koiralle.

 

Paistinpannuleipä

Saviruukkuleipä

5 dl vettä

50 g hiivaa

1 dl siirappia

1 rkl suolaa

6 dl ruisjauhoja

6 dl sihtiruisjauhoja

2 dl hakattuja vehnänjyviä

Liota saviruukkua 15 minuuttia kylmässä vedessä. Kaada vesi pois ja voitele ruukku sulatetulla voilla. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen (noin 37 astetta), lisää siirappi, suola ja jauhot sekoittaen. Vaivaa taikinaksi. Laita leipä saviruukkuun kohoamaan 15 minuutiksi, kansi päälle. Laita sen jälkeen saviruukku kylmään uuniin, käännä virta 200-asteeseen. Anna paistua 1,5 tuntia, jonka jälkeen katkaise virta ja anna olla leivän uunissa vielä 0,5 tuntia. Ala katso kannen alla olevaa leipää paiston aikana.

Saviruukkuleipä

Kesäinen raekuuro

1 dl vaniljajogurttia

0,5 dl raejuustoa

0,5 dl puolukoita

0,5 dl vadelmia

0,5 dl juolukoita tai mustikoita

1 tl nokkosensiemeniä (tai kuivattuja, jauhettuja nokkosenlehtiä)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nauti helposta sekä nopeasta välipalasta. Nokkosensiemenet ovat oikea energiapommi.

Kesäinen raekuuro

Pettua männystä

Pettupuun kaataminen

Pettuliinan irrotus

Pettuliinan silpiminen

Pettuliinoja kuivumassa

Kuivattuja ja paahdetuja pettuliinoja

Pettujauhoja

Pettutyönäytös Korttelimuseolla

Tattari on hyvän olon ruokaa

Tattari on yksivuotinen kasvi, jonka kirkkaanpunaisiin kukkiin kasvaa tummanruskeita, kolmikulmaisia siemeniä. Tattari eli viljatatar on tatarkasveihin kuuluva kasvi, jonka kuorittuja siemeniä käytetään ruoaksi. Tattari lasketaan viljakasveihin, vaikka se ei ole heinäkasvi, mutta puidaan kuin viljakasvit. Tattari on lähtöisin Aasiasta. Tattaria on viljelty Suomessa erityisesti Savossa ja Karjalassa 1700–1800-luvuilla. Sitä viljellään nykyäänkin jonkin verran Suomessa.

                      Keittiössä tattaria käytetään viljan tavoin. Tattarijauho on huomattavasti tummempaa kuin vehnäjauho. Nykyiset myllyt jauhavat myös vaaleaa tattarijauhoa. Ranskalaiset kutsuvat tattaria mustaksi vehnäksi. Venäjällä tattarin voi sanoa olevan kansallisruokaa, ja eniten sitä käytetään pääruokien lisukkeena riisin tapaan.

Tattarin valkuaisainepitoisuus on hyvä ja erityisesti aminohappokoostumus on verrattavissa maitoon. Tattarissa on kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja. Lysiiniä, asparagiinihappoa ja arginiinia siinä on enemmän kuin muissa viljoissa. Tattari sopii gluteenittomaan ruokavalioon, koska siitä puuttuu gluteiinin gliadiiniosa, jota on suomalaisissa viljoissa. Oluen panossa tattaria käytetään gluteiinittoman oluen panemiseen, jolloin olut sopii keliakiasta kärsivälle.

                      Tattarin hiilihydraattipitoisuus on hyvä ja vastaa kotimaisia viljoja. Se pitää veren sokeripitoisuuden tasaisena ja pitkään korkealla. Kuituja tattarihiutaleissa ja -jauhoissa on noin 5 grammaa 100 grammassa. Tattari on myös helposti sulavaa.

                      Tattarin B-vitamiinipitoisuudet ovat parempia kuin vehnässä tai rukiissa. Kalsiumia ja magnesiumia on enemmän kuin vehnässä tai rukiissa. Lisäksi tattari sisältää flavonoideja, mm. harvinaista rutiinia. Flavonoidit ovat suuri joukko kasvikunnan fenoliyhdisteitä, joita on tutkittu paljon. Ne ovat hapettumisen estoaineita eli antioksidantteja.

Tattarin on todettu alentavan veren kolesterolia. Japanilaiset ovat olleet nostamassa tattaria funktionaaliseksi elintarvikkeeksi tattarin sisältämän rutiinin vuoksi. Käsitteelle funktionaalinen eli terveysvaikutteinen elintarvike ei ole toistaiseksi määritelmää Euroopan Unionin lainsäädännössä. International Life Sciences Institute (ILSI) Europe:n mukaan elintarvike on funktionaalinen, jos se on tavanomaisten ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi osoitettu vaikuttavan myönteisesti yhteen tai useampaan tavoitetoimintoon elimistössä siten edistäen tai ylläpitäen terveyttä ja hyvinvointia ja/tai vähentäen sairauden riskiä.

Tattarisuurimot ja -rouhe sopivat lisäkkeeksi, patoihin, puuroihin ja laatikoihin. Tattarihiutaleista ja -jahoista valmistuu puurot. Lisäämällä joukkoon marjoja ja hedelmiä saadaan puuroihin vaihtelua. Tattarihiutaleita voi käyttää suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa sekä jälkiruoissa. Hiutaleet sopivat myös myslin aineosaksi tai nautittavaksi sellaisenaan jogurtin tai viilin kanssa. Tattarijahoilla voi mainiosti sakeuttaa kastikkeet ja kiisselit. Blinit on perinteisesti tehty tattarijauhoista, mutta sitä voi käyttää myös lettuihin, vohveleihin ja pannukakkuihin. Tattarissa ei ole sitkoa, joten tattarijauhoja voi käyttää kaikkeen leivontaan, mihin ei tarvita sitkoa eli esimerkiksi rieskoihin, leipäsiin, kakkuihin, piirakoihin, torttuihin, muffinsseihin, täytekakkupohjiin ja kääretorttuihin. Tattarihiutaleita ja -jauhoja voidaan yhdistää myös muiden jauhojen kanssa, jolloin saadaan muunneltua hieman makua. Tattarin maku jakaa mielipiteet, mutta käyttämällä osittain esimerkiksi vehnäjauhoja tai kaurahiutaleita saadaan voimakasta makua miedommaksi, jos halutaan.

Idätyksen ystävät syövät nuoria tattarin ituja (noin 4–5 päivän kasvu) niiden hienon, pähkinäisen aromin ja suuren ravintoarvon tähden. Idut ovat vitamiinipitoinen lisä etenkin talviseen ruokavalioon ja idätys parantaa siementen tai papujen vitamiinipitoisuutta

Tattarissa olisi potentiaalia paljon laajempaankin käyttöön. Mallia näyttää jo paluun keittiöön tehnyt ohra. Tässä kokeiltavaksi muutama nopea resepti tattarihiutaleista ja -jauhoista.

Marjapuuro

6 dl vettä

4 dl marjoja (esim. herukoita, vadelmia)

1 dl sokeria

3 dl tattarihiutaleita

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää muut aineet ja kypsennä 5 minuuttia. Nauti sellaisenaan kuumana tai kylmänä maidon kanssa.

Marjapuuro

Suklaalehtiset (noin 40 kpl)

100 g voita

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

0,5 dl tattarijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

3 dl tattarihiutaleita

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna vatkaten joukkoon. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakao tattarijahoihin ja lisää seos vaahtoon. Sekoita taikinaan lopuksi tattarihiutaleet. Ota taikinasta teelusikalla nokareita leivinpaperille uunipellille. Paista 200-asteessa uunin keskitasolla noin 5 minuuttia.

Suklaalehtiset

Juustokeksit

100 g juustoraastetta

100 g voita

4 dl tattarihiutaleita

0,5 tl yrttisuolaa

0,5 tl soodaa

1 dl piimää

Sekoita pehmeään juusto-voiseokseen tattarihiutaleet ja yrttisuola. Sekoita sooda piimään ja lisää seos taikinaan. Ota taikinasta pieniä nokareita leivinpaperille uunipellille, tasoita ne mataliksi ja paista keksejä kauniin kullanruskeiksi 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 8 minuuttia.

Piimärieska

8 dl piimää

8 dl tattarihiutaleita

2 kananmunaa

1t suolaa

50 g voita

Kuumenna uuni 250-asteeseen. Sekoita munat, suola ja sulatettu rasva taikinaan. Voitele uunipellillä oleva leivinpaperi voilla. Levitä taikina pellille ja paista noin 15–20 minuuttia. Tarjoa lämpimänä voin tai munavoin kanssa.

Blinit (noin 15 kpl)

2 dl maustamatonta jogurttia

15 g hiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 tl sokeria

1 dl kuumaa maitoa

1 tl suolaa

1 rkl voisulaa

1 kananmunan keltuainen

1 kananmunan valkuainen

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä. Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeisenä vaahdoksi vatkattu valkuainen. Paista taikinasta blini- tai ohukaispannulla voissa miedolla lämmöllä blinejä. Tarjoa kuumana mädin, smetanan ja sipulin kanssa. Myös graavista tai kylmäsavustetusta lohesta tehdyt täytteet sopivat hyvin. Kannattaa nauttia blineistä muulloinkin kuin laskiaisena.

Blinit

Reilua ruokaa

Marttojen teemana oli vuosina 2011–2013 Hidastamalla hyvinvointiin, johon liittyy teesit keskity ja ole läsnä, tee yhdessä, suunnittele, valitse ja nauti. Nykyisessä kvartaaliyhteiskunnan kiireessä emme ehdi keskittymään ja olemaan läsnä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Nyt on aika ottaa rauhallisemmin. Tekemällä yhdessä saamme myös iloa elämään. Monesti yksin ei tule tehtyä, mutta yhdessä saamme ideoita ja sitä kautta opimme uutta, jota voimme tehdä myöhemmin kotona. Ei pidä unohtaa kotona yhdessä arkiaskareiden tekemistä. Pitää aina jättää tilaa myös haaveille ja unelmille. Ne voivat toteutua. Valitse itsellesi, perheellesi ja lahjaksi Vähänkö hyvää -periaatteella.  Marttojen Vähänkö hyvää -periaatteeseen kuuluu myös eettinen kuluttaminen, johon liittyy kiinteästi Reilun kaupan tuotteet. Tekemällä yhdessä ruokaa Reilun kaupan raaka-aineista voimme nauttia yhdessä ruokahetkistä suurella sydämellä.

                      Mitä tarkoitetaan Reilulla kaupalla? Reilu kauppa on sertifiointijärjestelmä, joka parantaa kehitysmaiden tuottajien työ- ja elinoloja. Lapsityövoiman käyttö on myös kielletty. Samalla suomalaiset kuluttajat antaa mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti kehitysmaiden pienviljelijöiden, suurtilojen työntekijöiden ja heidän perheiden elämään. Reilu kauppa ei ole suomalaisten maanviljelijöille kilpailija, koska Suomessa ei kasva esimerkiksi banaania, kahvia tai ruokosokeria.

                      Kansainvälisen Reilun kaupan merkkijärjestelmä sai alkunsa 1980-luvulla meksikolaisten kahvinviljelijöiden aloitteesta.  Valvonnasta vastaa sertifiointiyritys FLO-CERT. Valvonnalle on myönnetty ISO 65-standardi, joka on kansainvälinen takuu valvonnan puolueettomuudesta ja läpinäkyvyydestä. Nykyään Reilun kaupan tuotteita on tuhansia. Niitä tuotetaan 59 kehitysmaassa.

                      Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Tavoite on, että tuotanto kestävää ihmisen ja ympäristön kannalta. Moni viljelijä on havainnut, että eliökanta maassa on palannut ja sitä mukaa linnut ovat palanneet alueelle, kun hän on siirtynyt viljelemään Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti.

                      Kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhinnan, joka kattaa tuotannon kustannukset. Lisäksi viljelijöille, jotka kuuluvat osuuskuntaan saavat Reilun kaupan lisän, joka käytetään koko yhteisön hyväksi, esimerkiksi koulunkäyntiin tai terveydenhoitoon. Käyttämällä Reilun kaupan tuotteita tuet myös koko yhteisöä, et vain kehitysmaan viljelijää.

                      Mainio lahjaidea on koota viemisiksi lahjakori, johon laitetaan erilaisia Reilun kaupan tuotteita, kuten esimerkiksi kahvia, teetä, hunajaa, siirappia, sokeria, suklaata, pikkuleipä, tuoremehuja, hedelmiä tai viinejä. On hyvä huomioida, että kaupoissa vaihtelee Reilun kaupan tuotteet. Tuotteita on Suomessa kuitenkin tarjolla yli 1000 erilaista.

                      Oletko kokeillut Reilun kaupan makeuttamista Reilun kaupan hunajalla? Sitä voisi tarjota kokeeksi myös vieraille. Ei hullumpi yhdistelmä, on moni vieras kommentoinut. Ostamalla Reilun kaupan tuotteita, voit itse valmistaa yhdistelmätuotteita eli osa raaka-aineista on suomalaisia ja osa kehitysmaista. Reseptit ovat tällä kertaa yhdistelmä kotimaisuutta ja kansainvälisyyttä.

Banaaniunelma

4 munaa

1½ dl Reilun kaupan sokeria

1 dl perunajauhoja

1 rkl vehnäjauhoja

2 rkl Reilun kaupan kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Täyte:

Reilun kaupan banaania

kuohukermavaahtoa

Koristeluun:

rouhittua Reilun kaupan suklaata

Peitä uunipelti leivinpaperilla. Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita jauhot keskenään ja lisää ne muna-sokerivaahtoon varovasti siivilän läpi. Sekoita varovasti jauhot taikinaan. Levitä taikina uunipellille ja paista 10 minuuttia uunin keskivälissä. Kumoa kypsä taikina heti leivinpaperin päälle. Leivinpaperin päällä voi olla hieman sokeria tai laita kylmä ja kostea pyyhe leivinpaperin alle, jotta taikina ei tartu paperiin kiinni.

Levitä jäähtyneelle levyn päälle banaaniviipaleet sekä kermavaahtoa. Kääri rullalle. Voit halutessasi koristaa banaaniunelman kermavaahdolla ja Reilun kaupan suklaalla. Raastaa suklaa raastimella tai vuole veitsellä suklaata, jotta saat suklaarouhetta.

Mokkapalat (uunipellillinen)

3 munaa

4,5 dl Reilun kaupan sokeria

2,25 dl maitoa tai mahlaa

6,75 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 tl Reilun kaupan vaniljasokeria

1,5 rkl Reilun kaupan kaakaojauhetta

150 g margariinia

Kuorrutus:   

2 dl tomusokeria

2 tl Reilun kaupan vaniljasokeria

1 rkl Reilun kaupan kaakaojauhetta

4 rkl sulatettua margariinia

5 rkl keitettyä Reilun kaupan kahvia

Pinnalle: kookoshiutaleita

Sulata kattilassa margariini, ja anna jäähtyä Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri, kaakaojauhe ja jauhot keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon maito ja sulatettu margariini vuorotellen jauhojen kanssa, jotka lisätään siivilän läpi. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille ja paista 220-asteessa noin 20 minuuttia. Tee kuorrutus sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää kuorrute paistetun levyn päälle. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Leikkaa levystä neliöitä tai kolmioita.

Mokkapala

Sitruskakku

250 g rasvaa

2 dl Reilun kaupan sokeria

4 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 Reilun kaupan applesiinin kuori ja mehu

1 Reilun kaupan sitruunan kuori ja mehu

Kuorrutus:

2 dl tomusokeria

1,5 rkl Reilun kaupan appelsiinimehua

Rasva pehmitetään ja vatkataan sokerin kanssa vaahdoksi. Munat lisätään yksitellen seosta voimakkaasti vatkaten. Jauhot, mausteet ja kohotusaine lisätään. Pese appelsiini ja sitruuna hyvin ennen käyttöä. Raasta hedelmien kuori kevyesti pinnalta (ei valkeaa osaa) ja purista mehu niistä. Voitele 2 litran vuoka ja laita pettujauhoja korppujauhojen sijaan, kun ripottelet vuokaan jauhoa. Paista 175 °C:ssa noin 50 minuuttia. Kakun kypsyyttä kokeillaan puutikulla kakun keskeltä. Kypsä kakku irtoaa myös reunoista. Anna kakun vähän jäähtyä vuoassa ennen sen kumoamista lautaselle.

Sitruskakku

Hedelmäsmoothie (2 annosta)

2 dl rasvatonta piimää

1 Reilun kaupan appelsiini

1 Reilun kaupan banaani

1 tl Reilun kaupan hunajaa

1 tl Reilun kaupan vaniljasokeria

Kuori appelsiini ja banaani. Sekoita sitten kaikki aineet keskenään tehosekoittimella. Kaada laseihin, koristele jollakin hedelmällä ja nauti.

 

Hedelmäsmoothie

Uuniomena reilulla sydämellä

omenoita, joista omenaporalla otetaan siemenet pois

Kahdelle uuniomenalle sisus:

0,25 dl           Reilun kaupan siirappia

1 tl                tattarihiutaleita

4 tl                Reilun kaupan pähkinöitä

Laita omenat paistonkestävään vuokaan. Sekoita sisus ja laita se omenan sydämeksi. Paista 200-asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Uuniomenat

Höyryäviä keittoja talven pakkaspäiviin

Pakkanen paukkuu ulkona. Herkullinen keitto lämmittää pakkaspäivänä mieltä ja kehoa. Keitot sopivat monenlaisiin ruokailutilanteisiin. Kiireisenä arkipäivänä on kotona monella halu saada keitto nopeasti valmiiksi ja tarjolle. Kaupassa on tarjolla valmiita keittoja odottaen lämmitystä. Pussikeitostakin syntyy höyryävä ja hyvänmakuinen keitto. Monet keitot syntyvät kotona vaivattomasti, jos ei halua ostaa valmista keittoa kaupasta. Valmiskeitossa voi olla allergisille jokin raaka-aine, joka estää niiden ostamisen ja käytön. Viikonloppuna voi keittää pidemmän kypsymisajan vaativia keittoja, kun on enemmän aikaa. Isolle talkooporukalle tai urheilutapahtumaan keitto on edullinen ja hyvä vaihtoehto. Keitto sopii myös juhla-aterialle. Keittoja on helppo muunnella, jolloin saa eri makuisia makuelämyksiä lisäämällä tai poistamalla tietty raaka-aine.

Keitot on yksi vanhimmista ruoista

Keitto on luultavasti ihmiskunnan vanhimpia ruokia. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa, kuten me nykyään. Heillä ei ollut perunaa keitoissa, mutta naurista kylläkin. Peruna tuli Keski-Eurooppaan vasta löytöretkien myötä. Myös hernekeittoa viikingit söivät. Oletettavasti ensimmäinen muistiinkirjattu keittoresepti on ohrakeitto 1500-luvulta. Keittokulttuuri oli huipussaan Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hallintokaudella. Aikakautta pidetään myös lusikkakulttuurin syntyaikana.

Keitot olivat talonpoikien arkiruokaa 1700-luvulta 1800-luvulle. Tavallisia kala- ja liharuokia olivat keitot, jotka yleensä suurustettiin jauhoilla tai suurimoilla. Tampereelle perustettiin ensimmäinen työpaikkaruokala 1859 puuvillatehtaan lähistölle. Ruokatalon tärkein tarjottava oli soppa eli keitto. 1900-luvun vaihtuessa työläisten tavallisin lämmin ruoka oli mm. tuoreesta naudanlihasta tehty lihakeitto. Vuonna 1948 kouluruokailu muuttui kaikille maksuttomaksi. Aluksi kouluissa tarjottiin keittoja, puuroja ja vellejä. 1960-luvulla rantautui Suomeen valmisruoat ja pakasteet, kuten pussikeitot. Valmisruokia käytettiin 60- ja 70-luvuilla suhteellisen vähän, koska oli totuttu valmistamaan kotona ruoat alusta loppuun. 1980-luvulla pakastekeitot sulattivat suomalaisten sydämet. Samoihin aikoihin kylmästä myytävät eineskeitot löysivät tiensä suomalaisten ruokapöytiin. Myös helpot ja herkulliset kuppikeitot tulivat tutuiksi keittojen ystäville. 2000-luvulla tetrakeitot yleistyivät hyvän makunsa ja vaivattomuutensa ansiosta. Nykyisin kotona valmistettavat keitot ovat taas pop.

Keittojen klassinen jako on kansanomaiset keitot, kuten liha- ja kalakeitot sekä bouillabaisse ja minestrone, velouté- ja crémekeitto, kuten katkarapukeitto ja kukkakaalikeitto, sosekeitot, kuten purjo-perunasosekeitto ja kirkkaat liemet. Kansanomaisille keitoille on tyypillistä sakeus ja runsas raaka-aineiden käyttö, joka myös antaa voimakkaan maun keitolle. Raaka-aineet ovat edullisia ja kypsennysajat ovat melko pitkiä. Veloutékeitoille on tunnusomaista, että ne saostetaan vehnäjauhoilla ja ne sisältävät kermaa. Cremékeitot ovat rakenteeltaan sakeita ja kuohkeita.

Keittojen muuntelu on helppoa

Lisukkeilla parannetaan keittojen ravintoarvoa, makua ja ulkonäköä. Lisukkeet voidaan tarjota erikseen ja syödä joko keiton joukossa tai leipälautaselta. Keittojen jatkaminen, muuntelu ja viimeistely on varsin helppoa kolmen vinkin avulla. Ruokaisuuttaa keittoon saa, kun lisää pieniksi kuutioiksi leikatut ja esivalmistetut vihannes- , kala-, kana- ja lihapalat valmiiseen kiehuvaan keittoon. Lisukkeiden avulla saadaan helposti vaihtelua ja keitosta saadaan ruokaisampi. Keiton kanssa voidaan tarjota erikseen kylmiä ja lämpimiä lisukkeita, kuten juustoleipiä, pasteijoita, juustotankoja tai tuulihattuja. Hyviä lisukkeita ovat myös tummat leivät, sämpylät ja kuitua sisältävät paahtoleivät. Etenkin suurustetut, yksiväriset keitot voidaan koristella juuri ennen tarjoilua tuoreyrteillä, juustoraasteella, leipäkrutongeilla, smetanalla tai vaahdotetulla kermalla. Koristeluun kannattaa kiinnittää myös kotona arkena huomiota. Kauniisti koristeltu ruoka herättää ruokahalua.

Keittojen annoskooksi suositellaan alkuruokaliemeksi 1,5–2 dl, alkuruokakeitoksi 2,5–3 dl, pääruokakeitoksi 3–5 dl ja väliruoaksi tarjottavat liemet 1–1,5 dl.

Korvaa lihaliemikuutiot liperillä

Tiesitkö, että lihaliemikuution voit korvata liperillä eli lipstikalla, jolloin vältyt lisäaineiden käytöltä. Liperi on vanha maustekasvi, joka tuoksuu ja maistuu selleriltä. Herkkänenäinen aistii mahdollisesti lipstikasta palsternakan, purjon ja persiljan aromia. Kuivattu liperi on huomattavasti miedomman makuista kuin tuore tai pakastettu liperi, joka on hyvä huomioida ruokia maustettaessa.

Kalakeitto

4 dl vettä

10 kokonaista maustepipuria

0,75 tl suolaa

1 sipuli

8 keskikokoista perunaa

500 g kalaa

2 dl kuohukermaa

ruohosipulia koristeluun

Keittokaloista tavallisimmat ovat hauki, siika, muikku, made ja ahven. Hienonmakuista keittoa saa lohesta. Kuoritut, pieniksi lohkotut perunat laitetaan maustettuun veteen, peratut  ja paloitellut kalat ladotaan niiden päälle ja keitto saa kiehua hiljalleen sekoittamatta, kunnes ainekset ovat kypsiä. Lopuksi lisätään kerma ja ruohosipuli. Mikäli keitto halutaan suurustaa, lisätään vehnäjauhoja 1 rkl maitoon sekoitettuna.

Kalakeitto

Minestronekeitto

1 l vettä

1 tl suolaa

100 g juuriselleriä suikaleina

1 purjo viipaleina

2 sipulia pieninä kuutioina

150 g valkokaalia suikaleina

3 porkkanaa suikaleina

2 rkl ohrasuurimoita

25 g spagettia

150 g savulihaa suikaleina

2 tomaattia pieninä paloina

3 rkl tomattisosetta

4 valkosipulin kynttä

½ tl tuoretta liperiä

1 tl meiramia

Joukkoon: juustoraastetta ja persiljaa

Laita kiehuvan veden ja suolan joukkoon kiehumaan juuriselleri, purjo, sipuli, kaali, porkkanat ja ohrasuurimot. Keitä lähes kypsiksi. Lisää sitten spagetti, savuliha, tomaatit, tomattisose ja valkosipulit. Keitä vielä hetki, että spagetit pehmenevät. Lisää liperi ja meirami. Tarkista maku. Ennen tarjoilua voit lisätä vielä keiton päälle juustoraastetta ja persiljaa.

Minestronekeitto

Punajuurikeitto

1 l vettä

1 tl suolaa

3 punajuurta karkeana raasteena

pala juuriselleriä karkeana raasteena

lohko valkokaalia hiennonnettuna

1 sipuli ohuina lohkoina

2 rkl vehnäjauhoja pieneen vesimäärään lietettynä

1 rkl viinietikkaa tai sitruunamehua

1 tl sokeria

½ tl tuoretta liperiä

½ tl mustapippuria

Lisänä: nakkipaloja ja keiton pinnalle smetanaa

Laita kiehuvan veden ja suolan joukkoon punajuuri- ja selleriraaste, hiennonnettu valkokaali ja lohkottu sipuli. Anna kasvisten kiehua pehmeiksi. Lisää vehnäjauho-vesiseos, viinietikka ja mausteet. Tarkista maku. Halutessasi lisää keittoon nakkipaloja ja viimeistele annos ruokalusikallisella smetanaa.

Punajuurikeitto

Kasvissosekeitto

1 l vettä
600 g kasviksia, esim. perunaa, porkkanaa, kukkakaalia
1 tl suolaa
¼ tl  valkopippuria

½ tl tuoretta liperiä
yrttejä oman maun mukaan

Paloittele kasvikset ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Maista ja mausta. Kasvissosekeiton saa nopeasti pakastejuureksista, joukkoon lisätään vain perunaa ja sipulia oman maun mukaan. Näin onnistuu keitto nopeasti myös arki-iltana.

Yrttinen kurpitsakeitto

3 rkl öljyä tai voita
300–400 g  keltaista kurpitsaa

1 pieni purjo

1 sipuli

2–3 valkosipulinkynttä
5 dl vettä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
basilikaa
oreganoa

persiljaa
ripaus minttua

Koristeluun: ranskankermaa

Kuori kurpitsa  ja sipuli, pieni ne. Jätä käyttämättä kurpitsan pehmeä sisus isosta kurpitsasta. Halkaise ja huuhdo purjo sekä pieni myös se. Hauduta kasviksia jonkin aikaa rasvassa kattilassa. Lisää vesi ja tomaattimurska. Keitä hiljalleen noin puoli tuntia. Tuoreet yrtit maustavat keiton houkuttelevaksi. Mausta oman maun mukaan. Valkosipulin ystävät lisäävät keittoon pari kolme murskattua kynttä. Ranskankermasilmä lautasella kruunaa annoksen.

Yrttinen kurpitsakeitto

Nautinnollisia hetkiä keittojen parissa.