Savolaiset perinneruoat syksyllä

“Pyy Pirkkona, kana Kaesana, koppelo köyrinä, apposet adventtina, lohko loppiaisena, pässinpotka Puavalina, siankynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaissa”. Tällaisen ruokakalenterin mukaan savolaisemännät ovat perinteisesti ruokia valmistaneet ympäri vuoden. Luonto on muovannut savolaista ruokakalenteria enemmän kuin ihmisten mielihalut. Pyrittäessä välttämään yksitoikkoisuutta ravinnossa oli vaihtelu vakioitu ja sovitettu viikkorytmiin, arjen ja pyhän vaihteluun, juhliin ja juhlakiertoon sekä lopulta vuodenaikojen vaihteluun. Vuodenajat aiheuttivat vaihtelua sekä ruoka-ajoissa että aterian sisällössä ja ruoan laadussa.

Syksy alkoi Pärttylistä (24.8.), jolloin elonkorjuukausi oli menossa. Se tiesi uutisviljan saantia ruokapöytään. Tyypillisiä savolaisia syksyn ruokia olivat uutisviljasta keitetut puurot ja hutut. Puuro keitettiin maitoon tai kurriin eli rasvattomaan maitoon ja huttu keitettiin veteen. Muuten ne keitettiin, tarjottiin ja syötiin samalla tavalla eli voisilmän kanssa. Huttu ja puuro oli aterian ainoat ruokalajit, joiden kanssa syötiin leipää. Uutisviljasta leivottiin myös uutisleipää ja tehtiin talkkunaa.

Kesällä ja syksyllä on käytetty luonnosta saatavia antimia. Marjat olivat ennen puutarhaviljelyn alkamista luonnontuotteita, joita yritettiin käyttää mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Marjat kypsyivät yksi laji kerrallaan, joten koko kesän ja sykyn ajan sai uusia marjoja säilöttäväksi ja sellaisenaan syötäväksi. Savossa ei sieniä alkuksi käyetty missään muodossa, mutta sen käyttö leivisi idästä ajan kuluessa Savoon. Varhaisperunoiden kanssa syötiin sienistä valmistettua sienipaistia ja suolasieniä. Juuri kypsyneistä puolukoista tehtiin puolukkahilloa ja -puuroa sekä karpaloista karpalokiisseliä.

Mikonpäivä (29.9.) oli tärkein syksyinen merkkipäivä. Sadonkorjuukauden piti olla päätepisteessä. Naiset joutuivat ulkotöiltä sisätöille, mitä kuvaavia sanontoja tunnetaan useita, kuten ”Mikkeliltä ämmät pirtiin, nauriit kuoppaan”.

Mikkelinpäivän ruokia kaikkialla Savossa on ollut mikkelsoppa, joka keitettiin kesän yli juosseesta pässinvuonasta tai lampaasta. Mikkelsoppa oli siis lampaasta keitetty tappaiskeitto tappaisineen eli sydämen, maksan ja munuaisten kanssa, mykyineen ja makkaroineen. Sitä syömään kutsuttiin myös naapureita ja sukulaisia. Tämä juhlakausi jatkui pitkin syksyä, sillä teurastukset pyrittiin ajoittamaan eri taloissa eri aikoihin. Tappaiskeittoa kutsutaan myös mykykeitoksi tai -rokaksi. Ruokien nimitykset vaihtelevat paikkakunnittain.

Lampaan verestä paistettiin leppärieskaa eli veripalttua. Nilsiässä leivottiin mikkelinpäiväksi myös nyrkkirieskoja. Etelä-Savossa paistettiin kualinlehtirieskoo. Kaalilehtirieska oli kaalin uloimpien lehtien päälle leivottu ja uunissa paistettu litteä ohrarieska.

Juureksissa korostui syksyllä nauriin osuus, ja savolaisista syksyn ruoista ei voida puhua ilman naurista. Silloin keitettiin nauriista ja myös perunasta lohkokeittoa sekä lanttupuuroa. Uunin arinalla paistettin naurispaistikkaita, jotka syötin herkkupaloina kastamalla niitä apposjauhoihin.

Savolaiset ovat tunnetusti ahkeria uunin käyttäjiä, ja niinpä monet savolaisten perinneherkuista ovatkin uuniruokia. Jokapäiväisiä uuniruokia ovat esimerkiksi laatikot, patakukko ja potaattipaestikkaat eli tuhnijaiset. Sitä sanottiin jossakin kouruksi, Tervossa, Suonenjoella ja Pielavedellä kynäksi ja Etelä-Savossa säräksi.

Loka-marraskuun vaihteeseen sijoittuva köyri oli vuoden huomattavimpia juhlia savolaisessa keittiössä. Oli lihaa, riistaa, kalaa, nauriita, perunoita, voita, maitoa ja viljaa. Pieksämäen seudulla sanottiin ” jokkainen joulukseen , köyhäkii köyrikseen”. Sanonta kuvaa köyrinjuhlan tärkeyttä ja merkittävyyttä eli köyriä arvostettiin jopa enemmän kuin joulua. Joroisissa sanotiin: ” Joka köyrin köyrittää, se häränkin tappaa”. Köyri saattoi olla härän hengen veroinen merkkipäivä. Lapinlahtelaiset olivat vaatimattomampia: ”Köyrinä köyhäkii keppisä piätä nuolasoo”. Köyrinä syötiin linturuokia, sillä miehillä oli ollut aikaa metsästykseen. Köyriaamuksi tehtiin köyrsoppaa metsälinnusta ja sianlihasta. Soppa syötiin aamiaisella. Köyrinä piti aamiaisen olla varhain, muuten ei talo menestynyt. Köyrpaistia tehtiin yleensä koppelosta, joka tarjottiin usein puolisruokana eli vataa nykyisin lounasta. Köyrinä leivottiin myös piianpullat.

”Marttina makkarat valetiin.” Martinpäivänä (10.11.) syötiin makkaroita ja tehtiin makkarat myös jouluksi. Muutenkin syötiin rasvaisempia ruokia, esimerkiksi rasvatalkkunaa ja kapapaistia.


Tohraperu

1 kg perunoita

1 sipuli

200 g siankylkeä

1 tl suolaa

0,25 tl valkopippuria


Kuori perunat, pilko ne pieniksi paloiksi ja keitä vähässä vedessä kypsäksi. Viipaloi siankylki ja paista paistinpannulla rapeaksi. Lisää välillä paloiteltu sipuli lihan kanssa kypsenemään. Kaada osa perunoiden keitinvedestä erilliseen kuppiin. Lisää kypsä liha-sipuliseos perunoiden joukkoon sekoittaen. Lisää suola ja valkopippuri. Tarksita maksu ja lisää tarvittaessa myös lisää perunoiden keitinlientä kostukkeeksi. Nauti puolukkahillon kanssa.

Tohraperu

Patakukko

Kuori:

5 dl vettä

0,5 rkl suolaa

100 g rasvaa

noin 9 dl ruisjauhoja

noin 3 dl vehnäjauhoja


Täyte:

2 kg lanttua

250 g kylkisilavaa

2 tl suolaa

Kuoriaineet vaivataan tiiviiksi ja sitkeäksi taikinaksi. Taikina taputellaan pataan pohjalle ja reunoille. Voit myös jättää taikinan kokonaan vain kanneksi. Kuori ja viipaloi lanttu. Lanttuviipaleet ladotaan kerroksittain silavaviipaleiden kanssa taikinalevyn keskelle. Suolaa ripotellaan väliin. Pintaan ripotellaan ruisjauhoja. Alkulämpötila on puoli tuntia 250–275 °C:ssa, jonka aikana kukko saa väriä. Tämän jälkeen lämpöä alennetaan asteittain niin, että se on ensimmäisen paistotunnin lopussa 200°C. Tämän jälkeen kukonkuori voidellaan kamaralla ja kannen päälle laitetaan alumiinifolioon. Jos padassa on kansi, sen voi laittaa päälle. Täytteen pehmenemiseksi kukkoa haudutetaan 100–150°C:ssa noin 4 tuntia tuntia. Aloita kukon syöminen keskeltä.

Vaihtoehtoja: lanttuviipaleiden sijasta voi käyttää perunaviipaleita, kaloja, sieniä tai naudanlihaa.

Hernetuuvinki

1 l herneitä

0,5 dl vettä

1 tl suolaa

2 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

2,5 dl vettä

sokeria tai siirappia

maitoa tai kermaa

Herneet keitetään suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Suurustetaan vehnäjauhoilla sekä maustetaan maidolla, sokerilla ja voilla.


Perunapuuro

5 suurta perunaa

1 l vettä

1,5–2 dl ohrajauhoja

1,5 rkl suolaa

3 kkp maitoa

Kuoritut ja lohkotut perunat keitetään vedessä. Kun ne ovat pehmenneet, survotaan ne keitinliemessä. Lisätään maito ja ohrajauhot. Anna kiehua 40–50 minuuttia. Viimeisenä lisätään suola. Tarjoa voisilmän kanssa.

Perunapuuro

Puolukkapuuro

1,5 l vettä

5 dl puolukoita

2 dl sokeria

2,5 dl mannaryynejä


Kuumenna vesi. Lisää puolukat, sokeri ja mannaryynit. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Puuron hieman jäähdyttyä, voit sen vatkata kuohkeaksi. Tarjoa maidon kanssa.

Puolukkapuuro

Terveellisiä Välimeren kesäherkkuja

Välimeren alueen ruokia on pidetty aina terveyttä edistävinä. Niin espanjalaiset, italialaiset kuin kreikkalaiset ovat tienneet, että oliiviöljy, valkosipuli ja kaikki tuoreet vihannekset ovat terveydelle arvokkaita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että asia on todella näin. Tiedostamattaan Välimeren kansat ovat noudattaneet ruokavaliota, jota meidän kaikkien tulisi maailman terveysjärjestön suositusten mukaan noudattaa.

Monet seikat yhdistävät Välimeren keittiöitä. Ainekset ovat usein samoja kaikissa maissa, mutta itse valmistukseen liittyvät perinteet vaihtelevat. Välimeren ruoka on erityisesti monien naisten, usein äitien, omaa ruokakulttuuria. Välimeren ateria voi alkaa yksinkertaisella salaatilla tai muilla pienillä ruokalajeilla. Sitten voi olla vuorossa keitto, kalaruoka tai pata. Mausteina on usein valkosipulia, yrttejä ja tietysti oliiviöljyä.

Yrtit ovat Välimeren keittiön sydän. Jos sinulla on puutarha tai parveke, harkitse yrttitarhan perustamista, sillä useimpia yrttejä on varsin helppo kasvattaa. Voit kasvattaa yrttejä myös ikkunalaudallasi. Monissa ruokakaupoissa on myynnissä tuoreita ruukkuyrttejä. On helppo istuttaa ruukkkuyrtti hieman suurempaan ruukkuun, josta sitten on kätevä käydä poimimassa lehtiä tai oksia ruokaan makua ja näköä antamaan. Lehtipersiljasta on kaksi muotoa: kähärälehtinen ja sileälehtinen persilja. Etelä-Euroopassa käytetään yleisemmin sileälehtistä persiljaa, kun Suomessa olemme tottuneet käyttämään kähärälehtistä persiljaa.

Valkosipuli – ah, niin ihana tai kauhea löyhkä. Jokainen meistä suhtautuu yksilöllisesti valkosipuliin. Toiset rakastavat, toiset inhoavat! Valkosipuli kasvaa luonnonvaraisena Välimeren maissa, ja sillä on todettu tutkimuksissa mm. antiseptinen vaikutus. Valkosipulia käytetään Välimeren alueella esimerkiksi alkuruokiin, patoihin ja salaatteihin. Ainut ateria, johon valkosipuli ei varsinaisesti kuulu on aamupala. Hyvin monien klassisiin ruokiin se tulee lisätä, jotta ruoka on aito.

Oliiviöljy kuuluu tärkeänä osana Välimeren ruoanvalmistukseen. Oliiviöljy sopii erinomaisesti kaikkeen ruoanlaittoon. Oliiviöljyjä on erilaisia, ja niillä kaikilla on oma erityinen luonteensa. Vaikka oliiviöljyjen väri ja maku vaihtelevat maan, oliivilajin ja vuosikerran mukaan, neitsytöljyt ovat yleensä vihreämpiä tai kullankeltaisempia ja maultaan voimakkaampia. Ne ovat ihanteellisia salaattien kastikkeena tai käytettäväksi sellaisenaan pastan tai leivän kanssa. Se kuuluu olennaisena osana vihannesten, palkokasvien sekä liha- ja kalaruokien valmistukseen. Oliiviöljyssä on runsaasti monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka vähentävät vahingollista kolestrolia.

Välimeren maissa juodaan ruoan kanssa viiniä. Rypäleitä kasvaa runsaasti ja viiniä on helppo valmistaaa. Aterian yhteydessä nautitusta viinistä on myös hyötyä ruoansulatukselle, sillä se kiihottaa ruoansulatusprosessiin liittyvien hormonien toimintaa ja vaikuttaa laksatiivisesti.

Tällä kertaa tutustumme tarkemmin kreikkalaisiin ruokiin. Kreikkalainen keittiö on pohjimmiltaan yksinkertainen. Ruokalajit saattavat olla vaatimattomia, mutta ne ovat aina erinomaisesti maustettuja. Kreikkalainen ateria on usein vapaamuotoinen, ja ruokalajien määrä ja ruokailuaika voivat vaihdella. Lounas tarjoillaan välimerelliseen tapaan myöhään, ja päivän pääateria on päivällinen, joka syödään myös myöhään.

Nauttikaamme Välimeren ruokaherkuista kesäisessä päivässä myös täällä Suomessa! Oheiset reseptit ovat neljälle hengelle.

Peruna-fetasalaatti

500 g pieniä uusia perunoita
5 kevätsipulia, vihreät ja valkoiset osat hienoksi silputtuna
1 rkl huuhdeltuja säilykekapriksia
8–10 mustia oliiveja
120 g fetajuustoa pieninä kuutioina
3 rkl hienoksi silputtua tuotetta persiljaa
2 rkl hienoksi silputtua tuoretta minttua
rouhittua mustapippuria
(suolaa)

Kastike:
6–8 rkl neitsytoliiviöljyä
1 sitruunan mehu
2 suolattua tai säilöttyä anjovista huuhdeltuna ja hienoksi pilkottuna
3 rkl maustamatonta jogurttia
3 rkl hienoksi silputtua tuoretta tilliä
1tl dijoninsinappia

1.     Kiehauta perunat kuorineen vedessä, kunnes ovat pehmenneet.

2.     Kuori keitetyt perunat ja leikkaa isoiksi kuutioiksi. Lisää kevätsipuli, kaprikset, oliivit, fetajuusto, tuoreet yrtit sekä pippuri ja ravistele niitä varovasti, että sekoittuvat. Lisää tarvittaessa suola.

3.     Tee kastike. Kaada kulhoon öljyä ja sitruunamehu sekä lisää anjovikset. Vispaa voimakkaasti, kunnes kastike muuttuu sakeammaksi ja paksummaksi. Vispaa mukaan jogurtti, tilli ja sinappi.

4.     Kaada kastike salaatin päälle, kun perunat ovat vielä lämpimiä. Ravistele, jotta kaikki peittyy herkulliseen anjoviskastikkeeseen.           

Ohje on helppotekoinen, kun on kiireinen päivä. Voit syödä sen lounaana tai päivällisenä. Tarjoile sellaisenaan tai jonkin keiton kera.      

Peruna-fetasalaatti          

Keitetty pinaatti riisin ja tillin kera

700 g tuoretta pinaattia, josta on poistettu kovat varret
7 rkl neitsytoliiviöljyä
1 iso silputtu sipuli
½ sitruunan mehu
1,5 dl vettä
3 rkl pitkäjyväistä riisiä
3 rkl silputtua tuoretta tilliä ja muutamia varsia koristeeksi
rouhittua mustapippuria
suolaa

1.     Pese pinaatti, ravistele ylimääräinen vesi pois ja tee pinaatista karkeaa silppua.

2.     Kuumenna oliiviöljy isossa kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää pinaatti ja sekoita sitä muutama minuutti, jotta se peittyy öljyyn.

3.     Heti, kun pinaatti näyttää menevän kokoon, lisää sitruunamehu ja vesi ja kiehauta. Lisää sitten riisi ja puolet tillistä, laita kansi päälle ja keitä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes riisi on mielestäsi kypsää. Jos seos näyttää liian kuivalta, lisää vähän kuumaa vettä.  Lisää pippuri ja suola.

4.     Nostele seos tarjoiluvadille ja ripottele sen päälle pieniä tillinvarsia. Tarjoile kuumana tai jäähtyneenä paistetun kalan kanssa.

                                           

Munakokkeli tomaattien kera

4 rkl neitsytoliiviöljyä
2–3 hienoksi silputtua salottisipulia
700 g karkeaksi silpuksi pilkottuja tomaatteja
hyppysellinen kuivattua oreganoa tai 1 tl silputtua tuoretta timjamia
½ tl sokeria
6 kevyesti vatkattua munaa
rouhittua mustapippuria
suolaa

1.     Kuumenna oliiviöljy isossa paistinpannussa ja kypsennä salottisipuleita välillä sekoittaen, kunnes ne ovat kiiltäviä ja läpikuultavia.

2.     Sekoita mukaan tomaatit, yrtit ja sokeri sekä suola ja pippuri. Kypsennä matalalla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä on höyrystynyt ja kastike on paksua.

3.     Lisää vatkatut munat pannuun ja kypsennä 2-3 minuuttia. Sekoita jatkuvasti lastalla. Munien pitäisi olla juuri ja juuri kiinteitä, ei ylikypsiä. Tarjoile heti tuoreilla yrteillä koristettuna. Tämä on kesäinen herkullinen lounas salaatin ja tuoreen leivän kanssa.

 

Munakokkeli tomaatin kera

Uunikalaa Spetsesin tapaan

4 turskafileetä
2-3 tuoretta persiljan vartta
4 viipaletta valkoista leipää paahdettuna ja monitoimikoneella murennettuna

Kastike:
5–6 rkl neitsytoliiviöljyä
1,75 dl valkoviiniä
2 murskattua valkosipulinkynttä
4 rkl hienoksi silputtua persiljaa
1 hienoksi silputtua punainen tai vihreää chilipippuria, josta on poistettu siemenet
400 g kypsiä tomaatteja kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuina
rouhittua mustapippuria
suolaa

1.     Sekoita kaikki kastikkeen valmistusaineet kulhossa ja lisää suola ja pippuri. Aseta seos sivuun.

2.     Lämmitä uuni 190-asteeseen. Kuivaa kalafileet. Asettele fileet vierekkäin öljyttyyn uunivuokaan ja ripottele persilja päälle. Mausta suolalla ja pippurilla.

3.     Lusikoi kastike kalan päälle ja ripottele sitten puolet leivänmuruista. Paista 10 minuuttia ja valele kalaa vuokaan kertyneellä nesteellä. Ripottele päälle jäljelle jääneet leivänmurut ja paista vielä 10-15 minuuttia. Tarjoile uusien perunoiden kanssa kesälounaaksi.

Paistetut kesäkurpitsat ja munakoisot kurkku-jogurttidipin kera

3 kesäkurpitsaa
1 munakoiso
0,5 dl vehnäjauhoja
auringonkukkaöljyä paistamiseen
rouhittua mustapippuria
suolaa                                 

Tzatziki (jogurttidippi)

15 cm kurkkua
1–2 murskattua valkosipulinkynttä
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl ohuiksi suikaleiksi leikattuja tuoreita mintunlehtiä
0,5 tl suolaa

1.     Tee ensin tzatziki. Pese kurkku, raasta se lävikköön ja purista suurin osa nesteestä pois. Lisää kurkkuraaste valkosipulilla, oliiviöljyllä ja mintulla maustettuun jogurttiin. Lisää suola, peitä kannella ja laita kylmään.

2.     Huuhtele kesäkurpitsat ja munakoiso ja taputtele ne kuiviksi. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi, pitkiksi viipaleiksi ja ripottele päälle jauhoja.

3.     Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja kypsennä kesäkurpitsaviipaleita 1-2 minuuttia, kunnes ne ovat vaalean kullanruskeita, käännä ne ympäri ja ruskista toinen puoli. Nosta viipaleet pannusta, valuta ne talouspaperin päällä ja pidä ne kuumina, kun paistat loput kesäkurpista ja munakoisoviipaleet.

4.     Kasaa paistetut viipaleet suureen lämmitettyyn kulhoon, sirottele päälle suolaa ja pippuria ja tarjoile heti viileän, mintunlehdillä koristellun tzatzikin kera.

Huom! Jos teet tzatzikin useita tunteja ennen tarjoilemista, lisää suola vasta myöhemmin. Liian aikaisin lisätty suola muuttaa jogurtin vetiseksi. Jogurttidippi on virkistävä alkuruoka, joka on parhaimmillaan kesän kuumuudessa. Se sopii kesäkurpitsa-munakoisojen kanssa, mutta myös grillatun lihan kera.

Kesäruokien kanssa jälkruoaksi sopii erilaiset tuoreet hedelmät tai suomalaisittain suosittelen kotimaisia marjoja.

Paistetut kesäkurpitsat ja munakoisot kurkku-jogurttidipin kera

Sadonkorjuu - ihanaa aikaa keittiössä

Kautta aikojen sadonkorjuu on ollut perheille kiireistä aikaa, mutta erityisesti se on ollut naisille työntäyteistä aikaa. Ennen lapset opetettin auttamaan kotona eri tavalla kuin nykyisin. Työt ja vastuut jaettiin perheen kesken. Martat haluavat korostaa yhdessä tekemisen ja yhdessäolon merkitystä. Ruoanlaiton, kodin raha-asioiden ja lähiympäristön hoidon taidot mahdollistavat arjen sujumisen. Yhdessä tekemällä kaikki perheenjäsenet oppivat ottamaan vastuuta kodin yhteisistä asioista. Ensimmäisiä marttoja innosti kotien aseman kohentaminen. Kotien paras on meidän päämääränämme edelleen 116 vuotta myöhemmin. Turvallinen ja tasapainoinen arki, kodin taidot ja tasa-arvo, nämä ovat marttojen sydämen asioita tänäänkin.

Harvalla meistä on isoa puutarhaa, jossa kasvattaisimme enää juureksia tai muita vihanneksia. Monelta voi löytyä kuitenkin rivi- tai omakotitalon tai kesämökin pihalta marjapensaita ja omenapuita. Sadonkorjuuseen pääsee hyvänä marja- ja omenavuonna siis omalta pihaltaankin.

Meidän suomalaisten kannattaa olla ylpeitä jokamiehen oikeuksista, joka mahdollistaa sienten ja marjojen poimimisen metsistä. Tätä oikeutta ei ole kaikkialla. Syksyllä luonto tarjoaa paljon herkkuja, joita kannattaa hyödyntää. Yhden päivän viettäminen perheen kanssa metsässä on myös hauskaa yhdessäoloa. Mukaan eväät, jolloin metsässä voi pitää tauon herkutellen, ja jatkaa taas energisenä marjojen tai sienten keräämistä.

Kun sato on saatu puutarhasta tai metsästä, toinen työ on kotona - vihannesten, hedelmien, marjojen ja sienten siivoaminen ja säilöminen. Tässä vaiheessa koko perhe voi osallistua yhdessä jatkokäsittelyyn.  Myöhemmin valmistettaessa ja tarjoiltaessa näistä raaka-aineista ruokia, jokainen muistaa kiitollisuudella työpanostaan perheen yhteisen aterian eteen.

Puhuttaessa kasviksista, siihen katsotaan kuuluvaksi vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät ja sienet. Kannattaa syödä erivärisiä kasviksia sekä tuoreena että kypennettynä, sillä kasvikset sisältävät erilaisia hyödyllisiä suojaravintoaineita, kuten vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuituja. Kasviksissa on aromi- ja väriaineta, jotka vaikuttavat ruoan makuun ja tuoksuun. Ne ovat myös vähäenergisiä eikä ne sisällä kolestrolia. Kasviksia suositellaan syötäväksi puoli kiloa päivässä eli kuusi kourallista. Huomioi, että perunaa ei sisällytetä tähän puoleen kiloon. Perunaa tulisi syödä muiden kasvisten lisäksi 2–5 kappaletta päivässä.

Nyt on paras ja monipuolisin aika suomalaisilla kasviksilla. Kuoripäällisissä juureksissa on oma lumonsa. Niiden kuoriminen ja paloittelu sujuu hyvillä työvälineillä miellyttävästi. Valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja juureksia on saatavana kaupoista jonkin verran, jos on kiire arki-iltana ruoanlaiton kanssa.

Höyrykypsentäminen on tehnyt uuden tulemisen. Höyrykattiloissa ja höyrytysritilällä juuresten ja perunoiden ravintoarvo, maku ja väri säilyvät. Kypsät juureslohkot voit maustaa öljyllä ja yrteillä.

Kypsennetyistä ja soseutetuista juureksista saa juurespyreitä, jotka maistuvat niin liha- kuin kalaruokien kanssa. Sosekeitot sopivat syksyyn loistavasti. Lisää sosekeittoon yhtä laatua sipulia ja kasvislientä. Pehmeän maun saat lisäämällä kermaa, ja tuoreyrtit viimeistelee maun.

Ravinto on yksi tärkeä terveyteen vaikuttava tekijä, johon ihminen voi itse helposti vaikuttaa. Ruoka, joka houkuttelee syömään saa myös mielen virkistymään. Kauniisti tarjolle laitettu ruoka värikkäine kasviksineen vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiimme, ei siis ainoastaan fyysiseen hyvinvointiimme.

Syksyssä on oma luomonsa, värikkään maukkaita ruokailuhetkiä perheen ja ystävien kanssa!

Juusto-kasvispiirakka (uunipannullinen)

Pohja:

2 dl vettä

25 g hiivaa

1/2 tl suolaa

50 g sulatettua rasvaa

4–5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

1 iso sipuli

2 porkkanaa

pala selleriä

3 eri väristä paprikaa

2 rkl öljyä

1 pkt Koskenlaskijajuustoa, esim. viherpippuri

2 munaa

2 valkosipulinkynttä

1 dl hienonnettua persiljaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi. Kohota. Kauli taikina uunipannun kokoiseksi ja nosta leivinpaperin päälle uunipannuun. Kohota. Suikaloi kasvikset ja hauduta öljyssä puolipehmeäksi. Ota pannu levyltä. Lisää kuutioitu juusto ja muut aineet. Levitä pohjalle. Paista 250-asteessa 15–20 minuuttia.

Juustokasvispiirakka

Juurespaistikkaat

lanttuja tai nauriita

kasvis- tai lihalientä

voita tai öljyä

mausteita tai hunajaa

Viipaloi lantut noin 1–1½ cm:n paksuiksi viipaleiksi. Keitä siivuja kasvisliemessä kunnes ne pehmenevät, mutta ovat vielä kiinteitä. Laita pannulle rasvaa ja ruskista viipaleet kauniin värisiksi. Ripottele pinnalle mausteita oman maun mukaan tai sivele hunajalla.

Omenainen munakas

1 iso omena

1 rkl öljyä

3 munaa

1tl sokeria

½ tl kanelia

ripaus suolaa

koriteluun omenaa ja kurkkua

Pese (kuori ulkomaalainen omena) ja paloittele omena kuutioiksi. Laita öljy pannulle, lisää omenakuutiot ja anna hautua 2–3 minuuttia. Vatkaa munat kevyesti mausteiden kanssa. Kypsennä hetki sekoitellen, hyydytä sitten munakkaaksi kannen alla. Omenamunakas sopii nautittavaksi leivän päällä. Koristele kasvihuone- tai avomaankurkulla ja omenalla.

Kurkku  on yksi suomalaisten suosikkivihanneksista heti tomaatin jälkeen. Kurkussa on niukasti energiaa, koska se sisältää 97 prosenttia vettä. Kotimaista kurkkua ei tarvitse kuoria, se ainoastaan huuhdellaan ennen käyttöä.

Omenainen munakas

Toscanalaiset sienet

600 g metsäsieniä

2 sipulia

oliiviöljyä

1 tl mustapippuria

1 tl inkivääriä

½ tl muskottia

2 tl korianteria

suolaa

Paista silputtuja sieniä pannussa kunnes neste on poistunut. Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää sienet, paista hetki. Mausta ja hauduta kannen alla noin 15 minuuttia. Tarjoile liharuoan lisukkeena. Vihje: voit korvat osan metsäsienistä herkkusienillä, jos omakeräämiä sieniä ei ole tarpeeksi.

Lampaankääpä kasvaa ryhminä tai renkaina havumetsissä, yleensä varttuneissa kuusikoissa sammaleen seassa. Erityisen hyvä sieni on paistettuna. Väri on myös paistettuna kauniin keltainen tai vihertävänkeltainen.

Lakkakiisseli

1 l vettä tai laimenenttua omena- tai porkkanamehua

1 dl sokeria

3 rkl perunajauhoja

5 dl lakkoja

Mittaa vesi tai mehu, sokeri ja perunajauhot kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes liemi sakenee ja kuplahtaa. Lisää lakat, sekoita ja kaada tarjoiluastiaan. Ripottele pinnalle sokeria, jotta ei muodostu kuorta.

Lakassa on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa, joten kotimaista lakkaa kannattaa käyttää esimerkiksi marjoina, mehuina, keittoina , kiisseleinä ja hillona.

Makua maustekasveilla

Oletko miettinyt maustekasvien kasvattamista? Käyttämällä yrttejä, voi vähentää suolan määrää, mikä lisää hyvää oloa ja terveyttä elinvuosiin.Lähiruoka tulee lähimmillään omalta ikkunalaudalta. Perustaisinko oman paratiisin  yrteistä? Se ei ole vaikeaa. Päinvastoin se on hauskaa, mielenkiintoista ja opettavaista. Hyödylliset ja mieluisat kasvit antavat kasvattajalle paljon iloa. Talvella pakkaspäivinä on mukava hauduttaa yrttijuomaa itse kasvatetuista yrteistä. Keittiön kaapissa voi olla erilaisia maustepurkkeja, joissa voi olla mm. piparminttua, ranskalaista rakuunaa, sitruunamelissaa, mäkimeiramia eli oreganoa, sitruuna-ajuruohoa ja timjamia. Maustepurkkeja on myös mukava antaa lahjaksi. Kesällä voi antaa itse lisätystä ryytikasvista ruukkuyrtin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Liitteeksi voi tehdä pienen reseptivihkosen, jossa on vinkkejä yrtin tai yrttiseoksen käyttöön. Omatekoiset lahjat ovat arvokkas lahja saajalle, koska antaja on nähnyt vaivaa lahjan eteen.

Yrttisakset lahjaksi tai omaan käyttöön, yrttien leikkaaminen on nopeaa 

                      Itse kasvatetut yrtit ovat tuoreita, eivätkä ne ole edistäneet kasvihuoneilmiötä, koska niitä ei kuljeteta pitkiä matkoja. Yrttien viljelyssä ei ole tarpeen käyttää myöskään torjunta-aineita, joten kasvintorjuntajäämiä ei tarvitse pelätä itse kasvattaessa yrttejä maustekäyttöön. Pienen yrttitarhan hoitaminen on myös terapeuttista. Yrttejä voi kasvattaa ruukuissa sisällä tai ulkona, jos ei ole mahdollista tehdä pientä yrttitarhaa puutarhaan. Yksi vaihtoehto on kasvattaa lämpöä vaativia lajeja kasvihuoneessa. Pienen kasvihuoneen sisälle tai parvekkeelle voi tehdä vanhasta akvaariosta, jos ei halua isompaa kasvihuonetta ulos pihalle. Ihanat tuoksut, tuoreet maut ovat pian ulottuvillasi.

                      Helpoin tapa päästä nopeasti alkuun on hankkia taimet valmiina keväällä. Ikkunalaudalla on myös mahdollista kasvattaa yrttejä, jotka siirretään ja istutetaan myöhemmin ulos. Lasten kanssa on hauska seurata kasvien kehitystä siemenistä kasveiksi. Hyviltä ystäviltä voi kysyä ylimääräisiä taimia, koska yrtit leviävät, jolloin yrttien kasvattajilla on pitkin kesää tarvetta harventaa viljelmiä. Taimien istuttaminen onnistuu parhaiten keväällä tai alkukesällä, mutta niitä voi istuttaaa vielä elokuussakin. Tärkeää on, että yrttien taimet ehtii juurtua kunnolla ennen talven tuloa.

                      Yrttiviljelmä voi olla hyvin monimuotoinen. Jos ei ole paljon tilaa, pienen maustepalstan voi perustaa esimerkiksi kukkaryhmän joukkoon. Kukkaryhmänkin voi sommitella pelkästään maustekasveista. Jos sinulla on kasvimaa, niin mausteyrttejä voi istuttaa myös vihannesten joukkoon. Isossa puutarhassa voi sommitella ja ryhmitellä näyttävän yrttitarhan, johon laittaa myös istumapaikan yrttien tuoksutteluun.

                      Maustekasveja voi kasvattaa kaikkialla. Kesäasunnolle on monesti käytännöllistä perustaa oma yrttimaa, josta voi hakea ruokien ja leivonnaisten maustamiseen tuoreet yrtit. Näin vältytään turhaan ylimääräisten tavaroiden kuljettamiselta. Helpottaa muistamista ja elämää, kun yrttitarha odottaa tulijaa jo valmiina.

                      Yrttietikka ja -öljy sopivat salaattipöydän kastikkeiksi, mutta myös marinointiin ja grillaukseen. Yrttietikkaan voi käyttää esimerkiksi tuoretta rakuunaa, basilikaa, kirveliä, minttua, tilliä tai rosmariinia. Murskaa yrtit, niin aromit vapautuu paremmin. Täytä isosuinen pullo tai kapea tölkki kevyesti yrteillä.  Lisää pari neilikkaa tai pari piparjuurilastua, jotka estävät homehtumisen. Kaada pulloon punaviini-, valkoviini- tai omenaviinietikkaa. Nosta pullo aurinkoiselle paikalle pariksi viikoksi, kääntele pulloa välillä. Siivilöi etikka puhtaaseen pulloon ja lisää koristeeksi kaunis mausteoksa.

                      Yrttiöljy valmistuu lähes samoin kuin yrttietikka, mutta murskaa yrttejä enemmän kuin etikkaa valmistaessa, koska öljy imee makua huonommin. Anna pullon olla huoneenlämmössä. Maista öljyä kahden viikon kulutta, ja jos makua ei ole tarpeeksi, lisää yrttejä ja anna maustua vielä muutama päivä. Ravistele pulloa silloin tällöin. Siivilöi öljy puhtaaseen pulloon ja säilytä jääkaapissa. Siivilöidyt yrtit voit käyttä vielä ruokien tai leivonnaisten maustamiseen.

Mäkimeirami eli oregano on monivuotinen kasvi, joka menestyy parveke- ja piharuukuissa. Pehmeitä versoja kerätään tuorekäyttöön koko kesän ajan. Oregano on tunnettu pitsamauste, mutta sopii myös monille kasvisruoille, lihalla ja riistalle.

                      Rakuuna on monivuotinen kasvi, ja sitä on ranskalaista että venäläistä. Ranskalainen rakuuna on pienempi kuin venäläinen rakuuna, ja tulee siten toimeen suurehkossa ruukussa ikkunalla tai parvekkeella. Versojen latvoja ja lehtiä kerätään koko kesän ajan. Rakuuna sopii liha-, kala- ja kasvisruoille.

Porkkanat mausteliemessä

500 g porkkanoita

Mausteliemi:

0,5 dl rypsi- tai auringonkukkaöljyä

0,25 dl viinietikkaa

0,5 dl porkkanoiden keitinlientä

2 valkosipulin kynttä

1 tl oreganoa

1 tl rakuunaa

ripaus mustapippuria

Kuori ja viipaloi porkkanat ja keitä pienessä vesimäärässä melkin kypsiksi. Ota porkkanoiden keitinliemi talteen. Sekoita mausteliemi ja kaada porkkanoiden päälle. Anna maustua kylmässä muutama tunti, mieluummin yön yli. Koristele yrteillä.

Timjami on monivuotinen varpukasvi, joka viihtyy myös ruukussa valoisalla ikkunalaudalla. Timjami sopii kaikkien liharuokien, kalojan, sienien ja pitsojen mausteeksi. Luonnonvaraista kangas- ja sitruuna-ajuruohoa voidaan käyttää timjamin tavoin.

Timjami-porkkanasämpylät

0,5 l vettä

50 g hiivaa

1,5 tl timjamia

3 rkl siirappia

3 dl hienoksi raastettua porkkanaa

0,5 dl jauhettua mantelia

13 dl hiivaleipäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää mausteet, porkkanaraaste ja mantelijauhe. Alusta jauhot joukkoon. Anna taikinan kohota. Leivo taikina sämpylöiksi. Voitele nousseet sämpylät vedellä tai maidolla. Paista 225-asteessa 10–15 minuuttia.

Sitruunamelissa on monivuotinen yrtti, joka viihtyy ruukussa sisällä ja ulkona. Talvehtiminen onnistuu vain lämpimässä kasvupaikassa. Sitruunamelissa on sitruunanmakuinen yleismauste salaatteihin, kalalle, äyriäisille, jälkruokiin ja juomiin.

Basilika on yksivuotinen ja sitä löytyy useita lajikkeita, mm. sitruunabasilika, kanelibasilika ja thai-basilika. Basilika kasvaa hyvin myös ikkunalaudalla, mutta huomioi, että se on kylmänarka. Basilika sopii moniin kasvisruokiin, erityisesti tomaatille, mutta myös tuorejuustoihin, levitteisiin, kalalle ja lihalle.

Yrttilevite

125 g maitorahkaa

125 g margariinia tai voita

yrttejä, esim. sitruunamelissaa, basilikaa ja ruohosipulia

Sekoita rahka ja rasva astiassa. Lisää hiennonnetut yrtit ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa voin asemasta.

Kasvis-katkarapukeitto

3 rkl rypsiöljyä

2 porkkanaa

100 g selleriä

100 g palsternakkaa

1 fenkoli

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

480 g tomaattimurskaa

3 dl vettä

200 g katkarapuja

2 tl kuivattua basilikaa (2 rkl tuoretta)

2 tl tilliä (2 rkl tuoretta)

3 rkl sitruunamehua

0,25 tl valkopippuria

0,5 tl mustapippuria

Kulota suikaloidut kasvikset ja hienonnettu sipuli öljyssä. Lisää puserretut valkosipulinkynnet, tomaattimurska ja vesi. Anna kiehua 15 minuuttia. Mausta ja lisää katkaravut. Kiehauta ja tarkista maku.

Kasviskatkarapukeitto

                      Salvia on monivuotinen yrtti, mutta talvenkestävyys vaihtelee. Salvia on kaunis ikkunalaudalla ja ruukussa parvekkeella. Salvia sopii erityisesti rasvaiselle kalalle ja lihalle, kasvisruoille ja marinointiliemiin.

Jauhemaksapihvit

250 g jauhettua maksaa

250 g raakaa perunaa

2 sipulia

0,5 tl valkopippuria

0,5 dl tuoretta meiramia

1 tl salviaa

1 tl basilikaa

1tl oreganoa

2 tl paprikajauhetta

Raasta perunat ja hienonna sipuli. Lisää perunat, sipuli ja mausteet jauhetun maksan joukkoon. Paista ohukaispannussa paksuhkoja pihvejä. Tarjoa lisäksi haudutettuja sipulirenkaita ja perunasosetta puolukkahillon kera.

Jauhemaksapihvit

Toivon yrttien tuoksun tulvahtavan keittiöstä enemmän jatkossa. Suosittelen kokeilemaan yrttejä monipuolisesti. Vähemmän suolaa ja enemmän yrttejä!

                     

Marjoista kevyitä ja terveellisiä herkkuja

Mustikka-sipulisalaatti

8–10 salottisipulia tai
1 jättisipuli
4 dl mustikoita

Leikkaa kuoritut sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Lisää sipulirenkaiden joukkoon tuoreet mustikat ja kostukkeeksi hiukan öljykastiketta.
(Pirjo Kytövuori - Arja Hopsu-Neuvonen, Kanankaalista karpaloon. )

Ullan mansikka-voikukkasalaatti

6 dl suikaloitua kesäkaalia
4 dl suikaloituja voikukanlehtiä
2 dl mansikoita puolikkaina tai ahomansikoita kokonaisina
Kastike:
1 dl kermaviiliä
1 dl raejuustoa
½ dl kirvelisilppua

Voikukan lehdet leikataan suikaleiksi keskiruodin ympäriltä. Kaali- ja voikukkasuikaleet asetellaan kulhoon ja mansikat kaadetaan keskelle keoksi. Kastike sekoitetaan ja valutetaan vihreiden lehtien pinnalle.
(Ulla Lehtonen, Onnellinen kasvissyöjä - Hyvän olon keittokirja. )

Lämmin vadelmajuusto

1 l vadelmia
3 munaa
2 rkl sokeria
1 tlk raejuustoa
2 rkl perunajauhoja
2 dl kevytkermaa
1 dl maitoa

pinnalle tomusokeria

Voitele uunivuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita perunajauhot raejuustoon ja lisää muna-sokerivaahtoon. Sekoita kerma, maito ja vadelmat joukkoon. Kaada seos vuokaan ja kypsennä 175-asteessa noin puoli tuntia. Sirota jäähtyneen vadelmajuuston pintaan sihdin läpi tomusokeria. Tarjoa heti.
(Pirjo Kytövuori - Arja Hopsu-Neuvonen, Kanankaalista karpaloon.)

Mustikkainen

(2 annosta)

1/4 l vaniljajäätelöä
2 dl maitoa
1 dl mustikoita
½ tl jauhettua kardemummaa

Sekoita hiukan pehmennyt jäätelö, jääkaappikylmä maito ja muut aineet kulhossa sähkövatkaimella tai tehosekoittimella ilmavaksi ja tasaiseksi juomaksi.

Kaada valmis juoma laseihin ja nauti paksulla pillillä.

Kesämarjayllätys

(6 annosta)
1 banaani
2 dl mansikoita
2 dl mustikoita
3 dl jäätelöä
4 dl maitoa
3 rkl sokeria
2 rkl vehnäleseitä
1 tl vanilliinisokeria

Jätä koristeeksi pala banaania, muutama mansikka ja vähän jäätelöä. Mittaa muut aineet tehosekoittimeen ja sekoita kuohkeaksi. Viipaloi banaaninpala ja puolet mansikoista korkeiden lasien pohjalle. Kaada juoma päälle. Koristele jäätelöllä ja mansikkaviipaleilla. Juo ja lusikoi lopuksi yllätykset pohjalta.

Marjasooda

(4 annosta)

6 dl vadelmia tai muita marjoja
5 rkl sokeria
2 dl poreilevaa virvoitusjuomaa
(esim. Sprite)
• Mittaa marjat ja sokeri tehosekoittimeen ja soseuta.
• Sekoita virvoitusjuoma joukkoon. Tarjoa juoma heti.
Vinkki: Marjasoodaan voit käyttää myös pakastemarjoja, jotka voi jauhaa jäisinäkin.

(Kaikki sivun ohjeet: www.arctic-flavours.fi)

Kesän toivotukset

                                                          Hyvää viikonloppua ja kesää!

Luonnonyrttejä lautaselle - terveellistä ja edullista

Jos arvostat terveellistä ja edullista ruokaa, kannattaa lähteä hakemaan lisukkeeksi luonnosta makua ja väriä. Yllätyt, mitä kaikkea luonto meille tarjoaa.

Puhtaus, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys on luonnontuotteiden vahvuus. Luonnontuotteiden keruun tarjoaman hyötyliikunnan lisäksi suomalaisissa luonnonyrteissä on runsaasti terveellisiä ravintoaineita. Luonnonyrtit ovat meidän jokaisen saatavilla, mutta niiden talteenotto ja käyttö on vielä vähäistä.

Luonnonyrttien eli villivihannesten käytön opettelu kannattaa aloittaa yhdestä tai kahdesta yrtistä.  Helpointa on aloittaa tunnistaminen ja tutustuminen esimerkiksi nokkosesta, poimulehdestä, koivunlehdestä, maitohorsmasta ja voikukasta. Kyseiset yrtit ovat yleisiä koko maassa. Luonnonyrtit kerätään kuivalla säällä puhtaalta alueelta. Poimi vain terveitä kasveja. Huomaa kuitenkin, että jokamiehenoikeuksiin ei kuulu puiden lehtien kerääminen. Siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

Lähtiessäsi keräämään yrttejä luonnosta, ota mukaan ilmava kori, johon voit laittaa rasioita tai pieniä paperipusseja poimiessasi samalla keräysmatkalla useita erilaisia yrttejä. Voit poimia myös matalareunaiseen paperikassiin yrttejä. Käsien suojaksi tarvitaan käsineet ja versojen leikkaamiseen sakset.

Yrttien käyttö jaetaan neljään eri luokkaan: vihanneskäyttö, maustekäyttö, käyttö yrttijuomien raaka-aineena ja rohdoskäyttö. Aloita yrttiruokien käyttö miedon makuisilla luonnonyrteillä, ja kokemuksen karttuessa voit siirtyä voimakkaampiin makuihin.

Tunnetuin luonnonyrttimme lienee nokkonen. Se sopii aloittelijalle hyvin, koska se on miedon makuinen. Nokkonen on arvokkain luonnonyrtimme. Nokkosessa on mm. pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Mikään kasvi Suomessa ei sisällä yhtä paljon mineraalisuoloja kuin nokkonen. Nokkonen sopii esimerkiksi keitoksi, munakkaaseeen, täytteeksi uunikalan vatsaan, lettuihin ja leivonnaisiin. Ruoaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Voit poimia versot, kun ne ovat 10-15 cm. Jos nokkonen ehtii kasvaa pituutta enemmän, leikkaa noin 10 senttimetriä kasvin yläosasta käyttöön. Tuore nokkonen kiehautetaan 1-2 minuuttia ennen ruoaksi valmistamista.

Poimulehdistä käytetään nuoret lehdet ennen kukintaa. Alkukesän varjossa kavaneet lehdet ovat miedoimman makuisia. Tuoreet lehdet sopivat mainiosti voileiville salaatin sijaan, salaatin ainekseksi tai tuoresilppuna keittoihin ja muhennoksiin.

Koivulehdet ovat C-vitamiinipitoisia. Kun lehdet ovat hiirenkorvalla, niiden poiminta voidaan aloittaa salaattien joukkoon, koristeeksi keitoihin tai voileivälle väriä antamaan. Pääsato kerätään ennen juhannusta.

Maitohorsman kerääminen aloitetaan jo keväällä. Nuoret versot käytetään parsan tavoin keitettynä. Lehdet kerätään kesä-heinäkuussa juuri ennen kukintaa, jolloin ne sopivat tuoreeltaan salaatteihin ja kasvisruokiin. Maitohorman kukkiessa voidaan kertätä kukat, joista tehdään juomia. Siitä saadaan kauniin väristä mehua. Kesäisiin booleihin saadaan siten väriä.

Voikukasta voidaan hyödyntää koko kasvi. Se on yksi arvokkaimpia kasvejamme sisältäen karoteenia sekä B-, C- ja D-vitamiineja. Kun poimit luonnosta voikukanlehtiä, valitse varjoisten paikkojen pienet sileäreunaisimmat lehdet, koska ne ovat miedoimman makuisia salaatteihin, keittoihin ja leivontaan. Mykeröt sopivat salaatteihin ja siman valmistukseen sekä juuret mausteeksi tai paahdettuna yrttijuomaksi.

Kun maustat tuoreilla yrteillä, hienonna ne juuri ennen käyttöä. Tarkista aina ruoan maku ennen tarjolle tuontia ja lisää tarvittaessa yrttejä tai muita mausteita.

Nokkospesto

50 g tuoreita nokkosenlehtiä

0,5 dl pinjansiemeniä

0,5 dl emmentaljuustoraastetta

1 valkosipulinkynsi

0,75 dl rypsiöljyä

(0,25 tl yrttisuolaa)

Kiehauta noin litra vettä, lisää nokkoset ja keitä nokkosia noin 2 minuuttia. Siivilöi. Mittaa monitoimikoneen kulhoon nokkoset, pinjansiemenet, juustoraaste, kuorittu valkosipulinkynsi ja tarvittaessa suola. Hienonna tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljy ohuena nauhana koneen käydessä. Tarjoa herkullista pestoa kalan, lihan, pastan tai uusien perunoiden kanssa. Vinkki: voit myös kokeilla muita juustoja, kuten parmesaanijuustoa ja muita siemeniä, esimerkiksi kuorittuja auringonkukansiemeniä.

Nokkospesto

Sieni-yrttipiiras

Pohja:

125 g rahkaa

125 g voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

150-200 g esikäsiteltyjä sieniä

1 sipuli

150 g juustoraastetta

3 munaa

2 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

mustapippuria

yrttejä oman maun mukaan, esim. nokkosta, poimulehteä, voikukkaa, maitohorsmaa, vuohenputkea

Sekoita rahka ja pehmeä rasva. Lisää kuivat aineet. Levitä taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Hienonna sienet ja sipuli ja kuullota niitä hetki. Levitä pohjan päälle ja lisää juustoraaste. Yhdistä munat, maito, kerma ja mausteet. Kaada täytteen päälle. Paista 200-asteessa noin 40 minuuttia.

Poimulehti-kasvispyörykät

4 keskikokoista keitettyä perunaa survottuna

1 porkkana raastettuna

pieni lohko lanttua raastettuna

1 dl hienonnettuja poimulehtiä

1 dl keitettyä rikottuja ohrasuurimoita

1 dl juustoraastetta

1 kananmuna

1 dl mannasuurimoita

0,5 dl rypsiöljyä

1 tl oreganoa

0,5 tl ruususuolaa

Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele pulliksi ja paista 225-asteessa noin 30 minuuttia. Huom! Perunat ja ohrasuurimot voi keittää samassa vedessä ja survoa yhdessä. Lantun voit korvata myös nauriilla.

Poimulehtikasvispyörykät

Mummon vanhanajan salaatti

- salaatin lehtiä

- voikukan lehtiä

- keitettyjä kananmunia lohkoina

- kastikkeeksi kermaa

- ripaus yrttisuolaa

Huuhtele salaatin ja voikukan lehdet. Voikukan lehdistä poista lehtiruoto. Revi lehdet pieniksi paloiksi. Keitä kananmunat koviksi ja pilko munat lehtien joukkoon. Kaada hieman kermaa ainesten päälle ja halutessa lisää ripaus yrttisuolaa.

Mummon vanhanajan salaatti

Maitohorsmalla maustetut porkkanat

500 g porkkanoita

Mausteliemi:

0,5 dl rypsiöljyä

0,25 dl viinietikkaa

0,5 dl porkkanoiden keitinlientä

2 valkosipulin kynttä murskattuna

0,5 dl maitohorsman lehtiä silputtuna

1 rkl tuoretta kynteliä tai rakuunaa silputtuna

ripaus mustapippuria

Kuori ja viipaloi porkkanat. Keitä ne vähässä vedessä melkein kypsiksi. Ota keitinvesi talteen. Sekoita mausteliemi. Anna maustua kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua.

Yrttiporkkanat