Lillukka on 1-5 kerrannaisluumarja, joka kuuluu syötäviin marjoihin. Sitä esiintyy koko Suomessa. Harva kuitenkin lillukoita poimii, koska lillukka ei ole yleensä kovin satoisa. Itse olen kerran saanut poimittua noin kaksi litraa yhdellä marjaretkellä. Silloin ns. marjassa oli useampi hedelmä eli jokainen pyörä punainen ”pallo” sisältää yhden ”luun", jolloin ns. marjat ovat suurempia. Keittämällä lillukat ja siilaamalla luut pois saadaan kauniin väristä hyytelöä.
 |
| Lillukka, jolla on kaksi luumarjaa |
Marjat voidaan pakastaa, jos ei ennätä keittää heti hilloksi tai hyytelöksi. Pakastettuja marjoja ei kannataa sulattaa kokonaan vaan ne keitetään "kohmeisina".
 |
| Pakastettuja lillukoita |
Hapahkot marjat sisältävät luun, joten jos haluaa hyytelöä niin kannattaa siivilöidä pois "luut". Näin saadaan sileää ja kauniin väristä hyytelöä.
 |
| Lillukan luu |
Lillukan varret ovat noin 10-35 cm korkeita ja pystyssä. Tyvestä lähtee pitkiä rönsyjä, joita voidaan käyttää kesäisin pöytäkattauksiin ja kukka-asetelmissa. Rönsyt ovat kestäviä, joten ne soveltuvat hyvin pöytäkoristeeksi.
 |
| Lillukan rönsyt kukka-asetelmassa |
 |
| Lilluan pitkät rönsyt antavat kahvipöytään ilmettä |
Sanonta "älä sotkeennu lillukan varsiin" ennen vanhaan lienee tarkoittanut, että ei pidä pieniin asioihin takertua. Näin ainakin Savossa, Nilsiässä, tuumattiin. Kannattaa siis olla suurpiirteinen, jotta ei turhaa stressaa itseään.
Mukavia marjamatkoja! Lähialueelta poimitut marjat ovat oivallinen lisä ruokapöytään. Samalla saa hyötyliikuntaa. Kannattaa myös hyödyntää luonnon omia materiaaleja juhlatilaisuuksissa.
