Ihmiset ovat vuosisatoja silittäneet tekstiilejä ja vaatteita, koska ne näyttävät kauniimmilta siitettyinä. Silittäminen vähentää myös tekstiilien, kuten lakanoiden pölyävyyttä, kun kankaan kuidut silitetään ”kiinni”. Kuinka itse koet, onko samantekevää nukutko silittämättömillä vai silitetyillä lakanoilla? Ehkä on ylellisempi tunne nukkua puhtaiden ja silitettyjen lakanoiden välissä.
Ennen varsinaisia
silitysrautoja esimerkiksi viikingit ovat siittäneet tekstiilejä kuumilla
kivillä. Ensimmäiset silitysraudat olivat hiilellä täytettäviä rautoja (kuva 1).
Jotta tekstiilit saadaan siliämään, tarvitaan painava silitysrauta, kuumuutta
ja kosteutta. Entisajan silitysraudat olivat rautaa ja siten painavia. Kuumiksi
raudat saatiin laittamalla hiiliä niiden sisään tai kuumentamalla hellalla
raudat.
Painava silitysrauta suoristaa rypyt, mutta ilman kuumuutta ja kosteutta ryppyjen oikeneminen on väliaikaista. Rautaisilla silitysraudoilla silittäessä kosteutta lisättiin tekstiileihin huiskuttamalla vettä oksan avulla tai kostutettiin ohut keittiöpyyhe, joka laitettiin tekstiilin päälle ja sitten silitettiin. Kuumana ja kosteana tekstiili on pehmeämpää, joten näin saadaan pysyvämmin tekstiili sileäksi.
Kuva 1. Hiilillä täytettävä silitysrauta
Kuva 2. Räätälin silitysrautoja Kuopion Korttelimuseolla
Kuva 3. Räätälin silitysrautoja
Räätäleiden ja vaattureiden yksi tärkeimmistä työvälineistä on ollut silitysraudat. Niitä on tarvittu erikokoisia ja erimallisia, kun on silitetty vaatteiden eri osia.
Räätälin ja vaatturin silittäessä
kosteuttamalla vaatetta kosteus myös suojelee kangasta liian kuumalta
lämpötilalta. Kuuma silitysrauta haihduttaa kosteuden kankaalta, jolloin kangas
suoristuu ja jäykistyy. Ennen vanhaan kankaat olivat luonnonkuiduista, jotka
kestävät hyvin kuumuutta.
Silitysraudat on kuumennettu
puuhellan päällä (kuva 2) tai hiiliastian päällä (kuva 3). Raudat ovat
säilyneet myös pitkään lämpimänä, kun eri työvaiheissa on tarpeen silittää
esimerkiksi saumoja auki.
Kuumia rautaisia silitysrautoja ei voinut ottaa paljain
käsin vaan siihen tarvittiin jonkinlainen patalappu (kuva 4).
Kuva 4. ”Kuuma” silitysrauta
Yleisesti oli
joka pirtissä rautainen silitysrauta, jota säilytettiin hellan reunalla (kuva
5).
 |
| Kuva 5. Kutojan tuvassa silitysrauta |
 |
| Kuva 6. Loisto-Mainos |
Rautaiset silitysraudat kehittyivät,
kuten kaikki muutkin työvälineet. Yksi seuraavista ”puolirautaisista”
silitysraudoista on Loisto-Mainos (kuva 6). Siinä on irrotettava rautapohja,
jonka voi kuumentaa liedellä ja liittää kahvaosaan. Tällä ei sormet pala eikä
tarvitse patalappua raudan nostamiseen ja silittämiseen.
Kuva 7. Sähköinen silitysrauta
 |
| Kuva 8. Höyrysilistysrauta |
Spriikäyttöisiä silitysrautoja on
ollut 1910-luvulla. Seuraavan vaiheen silitysraudat olivat sähköllä toimivia ja
siitä kehittyivät höyrysilitysraudat (kuva 7 ja 8), jolloin ei tarvinnut
erikseen kostuttaa tekstiilejä. Silitysrautoja kehitettiin myös pienemmiksi
matkasilitysraudoiksi. Nykyään on eri tekstiilikuiduista tehty vaatteita,
jolloin nykyaikaisiin silitysrautoihin on merkitty silitystä helpottamaan
suosituslämpötilat. Silitysraudan lämpötila tulee valita vaatteen materiaalin mukaan
ja vaatteessa olevien ohjeiden perusteella.
Vanhat silitysraudat saavat olla
hyötykäytössä muun muassa ovistoppareina (kuva 8).
 |
| Kuva 8. Silitysrauta ovistopparina |
Kuvat: Sonja Haapakoski
Lähteet: Vuolle-Selki,
Tuula 2020. Rypyt pois kuumalla
– jo viikingit siistivät ryppyisiä vaatteitaan silityskivillä. Tekniikka &
Talous. 3.6.2020 ja Martat 2020. Kodinhoitokirja. Helsinki:Gummerus
