 |
| Ohrarieska |
 |
| Serinakakut |
”Matti päivällisen tuo, Matti päivällisen vie”. Sananlasku tarkoittaa tapaa, kun talvella syötiin kolme, mutta kesällä neljä kertaa päivässä. Lisäateria otettiin käyttöön Kevät-Matista (24.2.), ja siitä luovutiin Syys-Mattina (21.9.). Ruoka-ajat vaihtelivat paikkakunnittain samoin kuin aterian nimityksetkin. Savossa perhe kokoontui talvisin aterioimaan kolmesti: aamiainen syötiin 7. tunnilla, murkina noin klo 14 ja iltanen klo 20 aikoihin.
Vuodenaikojen vaihtelu ei aiheuttanut muutoksia aterian määrään, mutta kylläkin laatuun. Keskitalvella olivat pääruokina suolaliha, kapakalat, leipä ja kalja. Talvella syötiin enemmän liha- ja perunaruokia sekä laatikkoruokia, koska talvella uunia lämmitettiin joka päivä.
Annanpäivä (9.12.) oli merkkinä lipeäkalan valmistuksen aloittamiselle. Se tehtiin keväällä pyydetystä, suolatusta ja kuivatetusta kalasta tai kaupasta ostetusta kalasta.
”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Tuomaasta (21.12.) katsottiin joulun alkavan. ”Joulu juhlista jaloin ” (24.12.). Jouluherkut tarjottiin jouluaaton puolis- ja iltasaterioilla. Puolisruokana eli lounaana jouluaattona oli yleinen kesällä pyydetyistä ja kuivatuista kaloista tehty kapakalakeitto. Kaikkialla Savossa tunnetut jouluaaton iltasruoat eli päivällinen tai illallinen oli talkkuna ja sen kanssa tarjottu tirripaisti tai karjalanpaistin tapaan valmistettu uunipaisti sekä ohraryynipuuro, joka myöhemmin muuttui riisipuuroksi. Ohra- ja riisipuron kanssa tarjottiin rusina- tai sekahedelmäkiisseliä, joka tunnettiin paremmin nimellä veskunasoppa. Yleisesti joulupöydässä tarjottiin makkaroita: joko uunipannulla kuumennettuja, ihanasti rasvassa tiriseviä ryynimakkaroita tai leikkelemakkaroiden tapaan lihamakkaroita. Laatikkoruoat kuuluivat yleisesti myös jouluun. Sen sijaan kinkkua ei savolaisessa joulupöydässä alun perin tunnettu. Kinkun korvasivat paistettu sianpää, sian alaleuka tai palvipaisti, joka oli usein naudan takapaistista uunissa lepänoksien päällä kypsennetty paisti, joka tarjottiin kylmänä. Lampaankäpälä uunissa kypsennettynä oli paistin vaihtoehto. Pohjoisimmassa Savossa korvattiin paisteja aattona sianselkäkeitolla. Etelä-Savossa keitettiin omaa erikoisuutta uattokeittoo, johon laitettiin matikoita ja sianlihaa. Matikat oli varta vasten pyydetty jouluaaton keittoon. Lipeäkala tarjottiin joulupöydässä maitokastikkeen ja hienonnetun maustepippurin kanssa.
Varhaiseksi aamupalaksi ennen kirkkoon lähtöä syötiin yöksi uuniin jätettyjä nauriita. Talkkuna ja paisti kuuluivat myös jouluaamun varhaisaterialle. Kirkosta palattua syötiin taas lipeäkalaa, paisteja ja naurislaatikkoa. Joulupäivänä oltiin kotona, tapaninpäivänä alkoivat vierailut. Vieraille tarjottiin jouluksi valmistettuja ruokia: lanttu- ja naurislaatikkoa, lipeäkalaa, uunipaistia, lihapullia, makkaroita sekä talkkunaa. Kahvileipänä oli pullaa, sokerikakkua ja pikkuleipinä ässiä, hannatädin- ja serinakakkuja.
Vuodenvaihde oli savolaisessa elämässä nimensä mukaisesti joulun jälkijuhla, uusijoulu (31.12.). Sitä vietettiin hartaasti. Aattona syötiin puuroa niin kuin oli syöty jouluaattonakin. Uunipaisti kuului myös aaton iltaruokiin. Uuniin laitettiin päivällä tavallinen sekalihapaisti naudan- ja sianlihoista. Jotkut valmistivat talkkunaakin. Varkauden seudulla oli myös tapana tehdä patakukko.
Loppiaiseen (6.1.) ei sisältynyt merkittäviä ruokaperinteitä. Mäntyharjulla oli ”lohko loppiaisena”. Silloin oli lihalohko kiehumassa, ja sitä syötiin loppiaisen kunniaksi. Siihen käytettiin luista lihaa, sillä parhaat palat oli syöty jouluna.
Joulunajan päätyttyä alkoivat härkäviikot, tasaiset arkiviikot, jolloin ei herkuteltu. Aamiaisella oli esimerkiksi piimävelliä. Se oli sekä ruoka että juoma. Puolisella eli lounaalla syötiin sianlihasoossia ja perunoita, laatikkoruokia tai lihakeittoa. Iltaseksi eli päivälliseksi laitettiin ruoan tähteitä tai kypsennettiin uunipuuroa.
”Puavalj” (25.1.) oli puolitalvessa. Puavalinpäivänä syötiin pässinpotkaa ja rasvapuuroa, joka valmistettiin ohraryyneistä, vedestä, ruskistetusta sianlihasta ja muusta eläinrasvasta. Rasvapuuro kypsennettiin uunissa. Joissakin paikoissa juhlistettiin Puavalia imellytetyllä puolukkapuurolla.
Kynttelinpäivä on ollut liikkuva päivä helmikuun alussa. ”Kynttel on kevättä.” Ruoatkin alkoi muuttua keväisemmiksi. Lehmän poikimisen jälkeen oli tarjolla juustomaitoa, josta paistettiin kynttelrieskoja, pannurieskoja, jotka olivat yleinen kynttilänpäivän ruoka. ”Siankynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaissa”. Siankynsiä, lampaan- ja lehmänsorkkia saattoi olla vielä lihasammiossa, josta keitettiin kynsikeittoa, sorkkavelliä ja kynttilänpäivänrokkaa.
Matinpäivänä (24.2.) oli matikkakeiton aika. Matikkakeittoa syötiin sekä arki- että juhlaruokana näinä viikkoina. Pielavetisillä oli oma erikoisherkkunsa, matikkamykykeitto.
Laskiaisena ei saanut syödä perunoita, muuten tuli ihoon kesällä ajoksia. Näin uskottiin Savossa, joten ruoat valmistettiin sen mukaisesti. Yleisiä laskiaisruokia olivat sianlavasta keitetty laskiaiskeitto ja rasvarieska. Rieskojen päälle laitettiin munavoita ja juotavana oli yleensä piimää.
Talkkunaa
2 dl talkkunaa
0,5 dl vettä
1 rkl suolaa
150 g sianlihaa
Kopratalkkunaa tehtäessä sekoitetaan talkkunaa kiehuvaan suolalla maustettuun veteen sakeaksi puuroksi. Se on valmista heti kiehumisen alkaessa. Rasvatalkkunaa saadaan, kun sulatetaan sianlihaa ja siihen sekoitetaan vettä ja talkkunaa. Kopratalkkunaa syödään voin tai tirripaistin kanssa.
Piimävelli
1 l rasvatonta maitoa
0,25–0,5 dl ohra- tai ruisjauhoja
1 dl kirnu- tai kokkelipiimää
1 tl suolaa
Veteen, maitoon tai vesi-maitoseokseen (½ vettä, ½ maitoa) keitetään ruis- tai ohrajauhoista velli, johon lopuksi lisätään tilkka täysmaitoa. Syödään kuumana.
Ohrarieska (uunipellillinen)
1 l piimää
4 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 kananmuna
1,5 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä
Laita rikotut ohrasuurimot yön yli turpamaan piimän joukkoon. Lisää sekoittaen sitten suola, muna, jauhot ja öljy. Kaada rieskataikina leivinpaperin päälle korkeareunaiselle uunipellille. Paista 250 °C:ssa noin 25 minuuttia, kunnes on kauniin ruskea. Tarjoa munavoin tai yrttilevitteen kanssa.
Serinakakut
370 g voita tai margariinia
150 g sokeria
1 kananmuna
3 rkl siirappia
1,5 tl leivinjauhetta
600 g vehnäjauhoja
Voiteluun kananmuna sekä koristeluun sokeria ja mantelilastuja.
Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna ja siirappi sekoittaen. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin, lisää taikinaan. Taikina saa hetken kovettua jääkaapissa. Leivotaan pyöryköitä, jotka nostetaan uunipellille leivinpaperin päälle. Pyöryköitä painetaan haarukalla, voidellaan munalla sekä koristellaan sokerilla ja mantelilastuilla. Paistetaan kellertävän ruskeiksi 175 °C:ssa noin 15 minuuttia.
Hanna-tädin kakut
150 g margariinia
2,5 dl sokeria
1 kanan- tai sorsanmuna
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
Vaahdota margariini ja sokeri, jonka jälkeen lisäät munan ja kerman. Lopuksi lisää siivilän läpi jauhot, jotka on sekoitettu keskenään. Pyöritä taikinasta palloja, jotka laitetaan leivinpaperin päälle uunipellille. Jätä leviämisvara. Paista 200°C:ssa noin 15 minuuttia.
 |
| Hanna-tädin kakut |
Lähde: Räsänen Bertta. Hyvvee ja hyvän parasta, savolainen keittokirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti