“Aatsipoppaa, pojat keitti soppaa vanhalla reseptillä…”,
lauletaan lastenlaulussa. Laulussa väitetään, että se ei onnistu pojilta vanhalla
reseptillä. Lasten ja nuoren ruoanlaitto
on usein kokeilua. Rohkeasti he kokeilevat uusia makuyhdistelmiä. Sen rohkeuden
soisi monille perinteisen ruoan laittajille myös syttyvän.
Perinnekeitot
ovat saaneet osaltaan myös huomiota. Savolaisten mykysoppa ei kaikkien näkö- ja
makuhermoja välttämättä hivele. Onneksi muutamat ruokaravintolat ovat ottaneet
mykykeiton kausituotteena erikoisruoaksi. Silloin pääsevät mykykeiton ystävät
nauttimaan vanhan ajan ruoasta, joka oli ennen maatiloilla syksyn herkkua.
Mykykeiton keittäminen on hidasta, joten siksi monet ei halua sitä itse
valmistaa.
Eksoottisimpia
keittoja voi löytää kokeiltavaksi eri maiden keittokulttuurista. Monet
kansallisruoat ovat suomalaisille tuttuja, kuten keitoista venäläinen borssi,
italialainen minestrone, unkarilainen gulassi tai ranskalainen bouillabaisse.
Monien maiden keittokulttuuri on noussut vaatimattomista talonpoikaisruoista
maailmanmaineeseen.
Keittoja
on helppo muunnella tilanteen mukaan. Talveen sopii kuumat, sakeat ja hyvin
maustetut keitot. Kesällä hellepäivään sopii virkistävät kylmät keitot. Keitot
sopivat arkeen ja juhlaan, pieniin ja isoihin tapahtumiin. Ne myös muuntuvat helposti erilaisiksi
yhdistelemällä eri raaka-aineita.
Lisukkeilla
parannetaan keittojen ravintoarvoa, makua ja ulkonäköä. Lisukkeet voidaan
tarjota erikseen ja syödä joko keiton joukossa tai leipälautaselta. Lisukkeiden
avulla saadaan helposti vaihtelua ja keitosta saadaan ruokaisampi. Keiton
kanssa voidaan tarjota erikseen kylmiä ja lämpimiä lisukkeita, kuten
juustoleipiä, pasteijoita, juustotankoja tai tuulihattuja. Hyviä lisukkeita
ovat myös tummat leivät, sämpylät ja kuitua sisältävät paahtoleivät. Amerikkalaiset
voivat syödä myös keittojen kanssa makeita muffinsseja. Se tuntuu suomalaisilta
erikoiselta, mutta kannattaa kokeilla. Suurustetut, yksiväriset keitot voidaan
koristella juuri ennen tarjoilua tuoreyrteillä, juustoraasteella,
leipäkrutongeilla, smetanalla tai vaahdotetulla kermalla. Koristelu kruunaa
keiton.
Puuro on perinnettä
ja nykyaikaa. Erilaisia puuroja on syöty vuosituhansia. Puurot ja vellit ovat
arkiruokaa, mutta ohra- ja riisipuuro on monessa perheessä perinteisesti
jouluna myös juhlapuuro. Monelle on tuttua syödä joulupuuron kanssa sekahedelmä
tai -luumukiisseliä. Puuro on monelle aamun aloitus, josta saa energiaa
tulevalle päivälle. Moni korvaa puurolla kevyen lounaan. Puuro on lapsille
mainio välipala. Nykyaikaisissa keittoastioissa ei maitopohjaiset puurot ja
vellit pala edes pohjaan. Tarjolla on monipuolinen valikoima edullisia raaka-aineita
puuroihin ja velleihin. Lisäämällä viljan joukkoon marjoja, hedelmiä tai
juureksia saadaan vaihtelua nopeasti aikaan. Jos puuroa jää yli, siitä voi
keittää seuraavana päivänä velliä eli jatketaan ruokaa esimerkiksi maidolla.
Voit myös käyttää mielikuvitusta ja jalostaa tähde- tai valmispuurosta
herkutteluun sopivan jälkiruoan.
Ennen
vanhaan voitiin riisivellin joukkoon paloitella voideltu leipäviipale, joka
antoi oman maun velliin. Samalla hiukan kovettunut leipäviipale pehmeni,
jolloin se sopi lapsille ja ikäihmisille paremmin. Sitä kannattaa kokeilla myös
nykyaikana.
Wikipediassa
kiisselistä kerrotaan seuraavaa: ” Kiisseli on hyytelömäinen jälkiruoka, jonka rakenne on sen verran
kiinteä, että sen nauttiminen edellyttää syömistä.” Kiisselit ovat nopeasti
valmistuva kevyt välipala tai jälkiruoka. Mehuista ja tuoreista ja
pakastetuista marjoista syntyy hetkessä ihania kiisseleitä. Kiisseli
suurustetaan yleensä peruna- tai maissijauhoilla. Maissijauhoilla suurustetusta
kiisselistä ei tule kirkasta, joten se sopii lähinnä esimerkiksi vanilja- tai
suklaakiisselille.
Mehukeitoksi
kutsutaan kiisseliä, joka keitetään erittäin löysäksi. Juotava mehukeitto sopii
mainiosti välipalaksi tai retkelle mukaan. Nilsiässä juotavaa mehukeittoa
kutsutaan limpetiksi. Aromikas marja- tai hedelmäkeitto maistuu puuron tai
kermavaahdon kanssa.
Koristeluun
kannattaa kiinnittää myös kotona arkena huomiota. Kauniisti koristeltu ruoka
herättää ruokahalua ja tekee arkiruokailusta miellyttävän. Se ei vie paljon
aikaa, mutta luo oman tunnelman. Ruokailu on oiva rauhoittumisen paikka
Kylmä tomaattikeitto
8 tomaattia
suolaa ja pippuria oman maun mukaan
1 rkl sitruunamehua
1 dl rypsiöljyä
ripaus sokeria
2–3 rkl tuoreita, hienonnettuja yrttejä (esim.
ruohosipulia, rakuunaa, persiljaa)
Poista tomaateista vihreä kantaosa. Soseuta kaikki
ainekset, paitsi yritit, monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Mausta
sokerilla. Anna jäähtyä kylmässä. Lisää ennen tarjoilua hienoksi silpuksi
leikatut yrtit. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.
Poro-leipäjuustokeitto
270 g poronkäristyslihaa
1 sipuli
25 g voita
250 g sulatejuustoa
1 l vettä
3 isohkoa perunaa kuutioina
5 katajanmarjaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl suolaa
225 g leipäjuustoa kuutioina
persiljaa koristeeksi
Sulata käristysliha kuumassa padassa. Lisää joukkoon
silputtu sipuli ja voi. Anna lihan ruskistua ja sipulin kulottua. Lisää lihaliemi,
kuutioidut perunat, katajanmarjat, mustapippuri ja suola. Keitä miedolla
lämmöllä kunnes perunat ovat lähes kypsiä. Lisää paloiteltu sulatejuusto
keittoon ja anna sen sulaa. Ripottele lopuksi leipäjuustokuutiot keittoon ja
anna niiden pehmetä hetki. Viimeistele keitto persiljalla.
Intialainen currykeitto
1 sipuli
2 rkl rypsiöljyä
2 tl currya
0,5 dl riisiä
1,2 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1 porkkana
100 g juuriselleriä
2 omenaa
3 tomaattia
1 rkl hunajaa
1 dl kookoshiutaleita
1 dl rouhittuja cashewpähkinöitä
3 dl kookosmaitoa
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy kattilassa. Kypsennä
öljyssä sipuli ja curry. Lisää riisi, vesi ja liemikuutio. Hauduta noin 10
minuuttia. Kuori ja raasta porkkana ja juuriselleri. Kuutioi omenat ja
tomaatti. Lisää kattilaan porkkana- ja selleriraaste sekä omenat ja tomaatit.
Lisää hunaja, kookoshiutaleet ja pähkinät. Lisää joukkoon kookosmaito. Kuumenna
vielä hetki varovasti.
Omena-porkkanapuuro (2 annosta)
0,5 dl vettä
1 iso omena
1 porkkana
2 dl tattarihiutaleita
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl kanelia
Kuori omena (kotimaista omenaa ei tarvitse kuoria) ja
porkkana. Raasta omena ja porkkana, lisää ne kiehuvaan veteen. Kiehauta, jonka
jälkeen lisäät joukkoon hiutaleet. Mausta suolalla ja sokerilla. Anna hautua
miedolla lämmöllä 5 minuuttia välillä sekoittaen. Mausta lopuksi kanelilla.
Tallimestarin kiisseli
0,5 l karviaisia
0,5 l vettä
1 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1 dl jauhettua hapanleipää
2 rkl ruokokidesokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
Jauha karviaiset soseeksi. Mittaa vesi, sokeri ja
perunajauhot kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen. Kun keitos kiehahtaa,
nosta kattila pois liedeltä ja lisää karviaissose. Huom! Älä keitä kiisseliä,
koska silloin se sitkistyy. Paahda leipäjauhelmaa kuivassa paistinpannussa
hetki. Mausta sokerilla, kaakaojauheella ja vaniljasokeria . Kaada kulhoon
kerroksittain kiisseliä ja paahdettua leipäjauhelmaa. Tarjoa maidon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti