Kuopiossa toimi ainakin kaksi kahvikauppaa 1900-luvun alkupuolella. Alli Karvosen kahvikauppa toimi 1933–1969 Puijonkatu 15:ssä. Nykyään voi kokea pienen häivähdyksen entisajan tunnelmaa kahvipuodista Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa (kuva 1).
Kuva 1. Alli Karvosen kahvikauppa
Kuka keksi käyttää kahvipensaan punaisia marjoja? Erään tarinan mukaan kahvin keksivät etiopialaiset munkit, jotka olivat paimentamassa vuohiaan. Vuohien syödessä kahvipensaan punaisia marjoja, ne alkoivat käyttäytyä levottomasti. Yksi munkeista maistoi marjoja, totesi ne kitkeriksi ja heitti nuotioon. Hetken kuluttua nousi aromikas tuoksu. Munkki poimi siemenet, murskasi ne ja sekoitti kuumaan veteen. Juoma oli karvasta, mutta sillä todettiin olevan piristävä vaikutus. Näin keksittiin virkistävä kahvijuoma.
Kahvi on alun perin lähtöisin afrikkalaisesta pensaskasvista, joka kasvattaa kirsikkaa muistuttavia marjoja. Kahvipensaat viihtyvät lämpimässä ja pitävät runsaista sateista. Marjojen sisällä ovat kahvin siemenet eli pavut, paksun hedelmälihan suojaamina. Nykyään kahvia viljellään noin 50 maassa, joista Brasilia on suurin tuottaja.
Kahvin viljely aloitettiin kaupallisesti 1400-luvulla. Kahvia on juotu Suomessa reilut 250 vuotta. 1800-luvun lopussa kahvia juotiin lähes jokaisessa suomalaisessa talossa ja torpassa. Kahvi tuli Kuopioon laivoilla 60–90 kilogramman juuttisäkeissä (kuva 2). Savossa järviliikenne oli vilkkainta 1920–1930-luvuilla. Gustav Raninilla oli neljä laivaa, joilla tuotiin tavaraa muun muassa Pietarista. Gustav Raninin poika P. E. Ranin erikoistui kahvin, sokerin, suolan ja viljan maahantuojaksi. Birger Hallmanilla oli kaksi laivaa, joilla tuotiin kahvia, sokeria, suolaa, jauhoja ja siirtomaaherkkuja säätyläisille. Herman Saastamoinen omisti laivoja, jolla kuljetettiin kahvia Pietarista ja Keski-Euroopasta. Hugo Lignell ja A. E. Piispanen toivat kahvia myös Kuopioon. Kaupankäyntiä heillä oli Espanjaan, Ranskaan, Hampuriin, Tukholmaan ja Hulliin.
Kuva 2. Kahvisäkki
Kuopiossa toimi 1930-luvulla Laakkosen paahtimo, jossa raakakahvi paahdettiin. Kahvikauppa hankki paahtamattomia ja paahdettuja kahvipapuja myytäväksi. Alli Karvosen kaupassa oli korkeat lasioviset kaapit, joissa säilytettiin myytävät erilaiset paahdetut kahvilaadut.
Kaupunkilaisasiakkaille kauppias jauhoi ostetun määrän papuja eri lajikkeista, jolloin asiakas sai sopivan kahvisekoituksen. Maalta kaupunkiin ostoksille tulleet asiakkat ostivat yleensä paahtamattomia kahvipapuja. He paahtoivat itse pavut kotona kahviprännärillä ja jauhoivat käsin kahvimyllyllä. Kotona olevat kahvimyllyt olivat irrallisia, seinään tai penkkiin kiinnitettäviä. Kaupassa oli isommat ja tehokkaammat kahvimyllyt (kuva 3).
Kuva 3. Kahvimyllyt
Kahvi säilyi ennen huonommin kuin nykyään eli vain noin kaksi viikkoa. Syynä huonompaan säilyvyyteen oli erilaiset säilytysmenetelmät kuin nykyään. 1920-luvulla kahvi oli pakattu yleensä paperisiin 250 gramman pusseihin. Kahvia oli myytävänä myöhemmin myös tukevammissa pahvipakkauksissa. 1930-luvulla kahvia oli saatavilla puolen kilon peltipurkeissa. Monet muistavat erityisesti punaiset Pauligin kahvipurkit. Alli Karvonen jauhoi asiakkaan pavut, joten kaupasta sai ostettua tuoretta kahvia. Nykyaikaiset kahvinystävät ovat siirtyneet ostamaan papuja ja jauhavat kahvin itse tai jauhattavat kahvikaupassa, jotta he saavat tuoreen hyvä kahvin nautittavaksi. Nykyaikaa on sekin, että työpaikoille hankitaan papukahviautomaatti, jolloin työntekijät saavat pavuista jauhettua kahvia.
Kahvin juominen on sosiaalinen tapahtuma. Ennen kylillä ja kaupungeissa koontuivat rouvien ompeluseurat, joissa nautittiin posliinikupeista kahvia. Isoista kiiltävistä kuparipannuista juotiin juhlakahvit. Kesällä kahvia juotiin ulkona pihalla. Heinätöissä tauolla voitiin keittää nokipannukahvit tai kotoa otettiin pellolle kahvia lasipulloihin, joita säilytettiin villasukissa. Kahvipullo villasukassa on termospullon edeltäjä. Nuoret saivat juodan kahvia rippikoulun käytyä. Kuinka monelle on tuttu lapsuudesta sanonta: ”Ei saa juoda kahvia, kun kaula mustuu!” Lapset saivat kuitenkin pullamössöä. Pullamössöä saatiin, kun laitettiin kahvikuppiin vähän kahvia, sokeria ja paljon maitoa. Tähän ”kahviin” laitettiin pullaviipale. Erityisen hyvää oli, jos sai laittaa piparin pullamössöön. Saunakahvit oli ennen ja nykyään monelle perinteinen tapa nauttia olostaan.
Kaupallisesti tärkeät kahvilajikkeet ovat nykyään coffea arabica ja coffea robusta. Laadukkaampana pidetään coffea arabicaa. Kaupoissa on laaja valikoima erilaisia kahvimerkkejä eri paahtoina ja jauhatuksina, myös papuina. Perinteisen suomalaisen kahvikulttuurin rinnalle on viime vuosina noussut erikoiskahvit, kuten esimerkiksi expresso, cappuccino, café au lait, latte ja café macchito sekä maustekahvit. Kahvilla saadaan makua jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Kahvipurkit (kuva 4) ovat hyviä kahvin säilytykseen ja sisustuselementtejä.
Kuva 4. Kahvipurkkeja
Picander 1700-luvulta on sanonut: ”On tunnettua ,että moni nainen rakastuu kahviin niin suin päin, että jos hän vain tietäisi saavansa sitä vielä kiirastulessa, ei hän edes kaipaisi paratiisiin.”
Lähteet: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo ja Pieni kahvikirja, Meira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti