Käsityöt tyttöjen kasvatuksessa

JOHDANTO

Marttajärjestö on 115-vuotias, mutta edelleen aikaansa seuraava kansalaisjärjestö. Alun perin Martat perustettiin sivistämään koteja. Nykyään Marttojen toiminta on edelleen uuden oppimista, yhteisöllistä toimintaa ja yhdessä oppimisen iloa. Tänä vuonna teemana on ”Elämä on parasta itse tehtynä”, joka näkyy niin Marttaliiton, Marttapiirien kuin myös Marttayhdistysten toiminnassa. Pohjos-Savon Martat järjesti esimerkiksi Oravikoskella Martanpäivänä 26.7.2014 käsityötapahtuman, opastusta kumihimoiluun. Marttaliitto toivoi, että tänä vuonna käsityöt näkyisivät erityisesti kesätapahtumissa ympäri Suomea.

Marttatoiminta on yksi mainio ja oivallinen tapa kehittää itseään. Marttojen kädentaitotoiminta on ruoan ja ravitsemuksen sekä puutarhahoidon ohella yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä marttatoiminnassa. Sen huomaa yhdistystasolla selkeästi. Kun marttaillan aiheena on kädentaitoihin liittyvä kurssi, se täyttyy nopeasti. Tämä osoittaa sen, että marttojen kädentaitojen jakamista tarvitaan edelleen, mutta nyt muoto on itsensä toteuttamista ja hyvinvoinnin tuottamista itselle ja muille. Toiminnan alkuvuosikymmeninä se oli taitojen opettelua välttämättömyystuotteisiin

Tällä hetkellä käsillä tekeminen on trendikästä. Uusia tekijöitä on tullut nuorista. Kestävä kehitys tuo myös käsityöt uuteen valoon, kun muodistetaan vanhoja vaatteita tai tehdään niistä aivan uusia tuotteita. Terapeuttinen näkökulma on käsityötoiminnassa otettava huomioon eli käsitöillä saadaan aikaan myös hyvinvointia. Sillä voidaan myös aktivoida syrjäytyneitä, ikäihmisiä ja nuoria. Käsitöillä on monta ulottuvuutta, joita pitäisi hyödyntää vielä enemmän Marttojen toiminnassa. Tänä vuonna Martat järjestävät yhteistyössä Burdan ja Novitan kanssa käsityö- ja hyvinvointiaiheisen risteilyn syyskuussa, joka kuvaa osaltaan käsityön moniulotteisia mahdollisuuksia ja vaikutuksia.

Käsityön merkitys on nousemassa muutoksen yhteiskunnassa eri tavoin esille. Ihmiset haluavat nykyisin toteuttaa itseään käsin tekemällä, jolloin voidaan kohottaa itsetuntoa ja samalla saadaan aikaan viihtymistä ja tekemistä itselleen. Käsitöitä tekemällä yksilö voi harjoittaa ongelmanratkaisuntaitoja, käden ja silmän yhteistyötä, luovuutta, oman toiminnan suunnittelua ja tavoitteen saavuttamista. Käsitöillä on monimuotoiset positiiviset vaikutukset yksilöön, toimii hän sitten opettajana, opastajana tai oppilaana.

Taitavat martat, mestarit, kannustetaan marttatoiminnassa tuomaan itsestään hiljaisen tiedon muiden iloksi ja hyödyksi. Mestarimartat voivat halutessaan innostaa kanssasisaria kädentaitoihin. He voivat pitää pikkukokkikursseilla käsityökursseja tai olla yhteyshenkilöinä, ohjaajina, piirin tapahtumassa tai järjestämillä kursseilla.

KÄSITYÖT TYTTÖJEN KASVATUKSESSA

Tässä luvussa tarkastelen alkuun tyttöjen käsitöitä kasvatuksessa keskittyen tekstiilitöihin.  Kasvattajina toimivat formaalit ja informaalit instituutiot ja organisaatiot. Virallisina eli formaalina kasvattajina toimivat esimerkiksi koulut ja epävirallisina eli informaaleina kasvattajina puolestaan muun muassa perhe, kaverit, vertaisryhmät, harrastusryhmät ja media. (Kokko 2007, 4.) Marttajärjestö sen eri tasoilla (Marttaliitto, Marttapiirit ja Marttayhdistykset) kuuluu informaaleihin kasvattajiin. Keskityn tarkemmin kappaleessa 5 pohtimaan, millä tavalla Marttajärjestö on ennen tukenut tyttöjen ja naisten käsityön neuvontaa ja millä tavalla nykyisin käsityöt näkyvät jäsenten toiminnassa.

Koulut käsityön kasvattajina

Koulun tekstiilityönopetus kasvattajana on luonut mielikuvia tytöille kuuluvista käsityön taidoista. Käytännöt ovat ohjanneet tyttöjä huolehtimaan kodin viihtyisyydestä ja perheen hyvinvoinnista. He ovat oppineet valmistamaan itselleen, mutta myös muille lahjoiksi käsin valmistamia tuotteita. Käsityöt voivat toimia sosiaalisen vuorovaikutuksen osana antaen valmistajalle, mutta myös vastaanottajalle, hyvän olon tunteen välittämisestä, lämmöstä ja hoivasta. (Kokko 2007, 124–125.)

Yhteiskunnan arvojen ja normien siirtäjänä koululla on merkittävä rooli. Yhä edelleen kouluissa rooleja ohjaavat perinteiset toiminnot, jotka pitävät yllä naisten ja miesten ominaisuuksia, asemia ja toimintaa. Opettajilla ja heidän pedagogisella toiminnalla on vaikutusta tyttöjen ja poikien valintoihin. Kouluopetus on näyttänyt formaalilla, opetussuunnitelman tasolla, samanlaiselta molemmille sukupuolille, mutta käytännössä viimeistään yläkoulussa suurin osa tytöistä valitsee tekstiilityön vapaavalintaiseksi aineeksi. (Kokko 2007, 26–30.)

Peruskoulun opetussuunnitelman (2004) mukaan käsityön opetuksen tavoitteena on kehittää oppilaan käsityötaitoja, jotta hänen itsetuntonsa kasvaisi sekä hän kokisi iloa ja tyydytystä valmistaessaan tuotteita. Käsityöperinteet ovat yksi osa-alue, johon myös oppilaat tutustuvat. Parhaillaan on menossa opetussuunnitelman muutos, OPS 2016. Tavoitteena on, että opetukseen voidaan siirtyä 1.8.2016 alkavan lukuvuoden alusta lähtien. Nykyinen tekstiilityönopetus lähestyy kokonaisesta käsityön näkökulmasta opetusta, jossa yhdistyy yksilöllinen ja yhteisöllinen käsityöprosessin kaikki vaiheet: ideointi, suunnittelu, valmistus, reflektointi ja arviointi (ks. Pöllänen & Kröger 2004).

Käsityöharrastus kasvattajana

Formaalin käsityön kasvatuksen rinnalle tarvitaan myös informaalia kasvatusta. Usein harrastukset välittävät enemmän käsitöiden perinteitä kuin kouluorganisaatiot. Koulussa tunnit ovat rajallisia ja siellä pyritään opettamaan alkuun erilaisia käsityötekniikoita, mutta syvemmin perehtyvät yksilöt vapaa-ajalla käsitöiden monipuolisiin vaihtoehtoihin. Yleensä tytöt saavat vapaa-ajalla omalta äidiltään, mummoltaan tai muilta sukulaisilta ja tutuiltaan lisäopastusta. Aikuisilla on jo kokemusta ja hiljaista tietoa, jota he mielellään jakavat. Käsitöitä tekevät haluavat tiedon myös siirtyvä sukupolvelta toiselle.

Taitoa voi olla vaikea oppia kirjatiedon perusteella, mutta seuraamalla taitavan henkilön tekemistä se on helpompaa ja luontevampaa. Hiljaisen tiedon, ammattitaidon, siirtymistä sukupolvelta toiselle käytetään erityisesti käsitöissä. Hiljaisen tiedon saattamista kirjalliseen muotoon on hankalaa, mutta käytännössä näyttämällä, demonstroimalla, se on usein helpompaa kuvata. (Anttila 2005,73.)

Suomen kielessä käytetään yleensä termiä hiljainen tieto, mutta synonyymeinä on myös hiljainen osaaminen, hiljainen tietämys, piilevä tieto, sanaton tieto, tacit-tieto, kokemusperäinen tieto, kokemuksellinen tieto ja kokemuksellinen osaaminen (Virtainlahti 2009, 31). Niiniluoto (1989, 51) käyttää termiä piilevä tieto.  Piilevällä, hiljaisella tiedolla tarkoitetaan tietoa, joka on hankittu ja saavutettu kokemuksen kautta aistimalla, havainnoimalla ja konkreettisesti tekemällä erilaisia asioita. Englannin kielessä käytetään termiä tacit (äänetön, hiljainen, sanaton) knowledge (tieto). Ruotsin kielessä vastaava käsite on tyst kunskap.

Hiljainen tieto on henkilökohtainen asia. Tämän vuoksi siitä on vaikeaa kommunikoida, keskustella. Kuten ihmisten ihanteet ja arvot, hiljainen tieto on yksilön toiminnoissa ja kuuluu hänen persoonallisuuteensa. Hiljaisesta tiedosta voidaan erottaa kaksi osa-aluetta: tekninen ja kognitiivinen. Kognitiivisessa osa-alueessa näkyy uskomukset, ihanteet, arvot ja mielikuvat. Hiljainen tieto hankitaan ilman varsinaista kommunikointia. Oppipoika-kisälli-mestari-työskentelyssä oppija havainnoi, seuraa ja jäljittää ammattitaitoisen mestarin työskentelyä ja harjoittelee samalla tavalla. (Anttila 2005, 75.)

Mestari on monisäikeinen käsite. Mestariksi voidaan nimittää sellaista henkilöä, joka osaa tehdä jotain paremmin kuin muut. Yksi tunnusomainen piirre mestarissa on se, että hän on taitava ja hän nauttii useiden eri tahojen suosiota taidoissaan. (Hakulinen 2010, 75.) Marttatoiminnassa on monenlaisia käsityöntaitajia. Osa taitavista martoista täyttää mestarin tunnusomaiset piirteet. Tällaiset martat ovat yhdistyksen voimavara, mutta myös piirit hyödyntävät eri tapahtumissa ja kursseilla heidän taitojaan. Harvalla marttapiirillä on neuvojaa, jolla on käsityöalan koulutus, jolloin hän voisi myös toimia esimerkiksi tekstiilitöiden neuvonnassa. Marttaliitto on vuosien kuluessa kouluttanut vapaaehtoisia toimijoita käsityön kursseilla. Viimeisimpiä kursseja oli esimerkiksi ryijykurssi Helsingissä. Marttapiiri valitsee koulutettavat martat, yleensä yksi tai kaksi pääsee kursseille. Koulutettu martta järjestää oman koulutuksen jälkeen maakunnassa kursseja jäsenille. Koulutus perustuu ketjukoulutukseen, jolloin vertaisohjaajana toimitaan jäsenistön keskuudessa. Tämä on luonteva tapa oppia uusia taitoja.

Yhteisö tukee käsityöharrastuksen ylläpitämistä, sosiaalista pääomaa ja edistää terveyttä.  Kuuluminen myönteiseen yhteisöön ja vapaaehtoiseen harrastusryhmään pidentää ikävuosia (Hyyppä 2005, 17–19). Tekstiilityöt ryhmätekemisenä tuo esille yhteisöllisyyden. Ryhmän koostuessa eri-ikäisistä henkilöistä se rakentaa heidän välilleen solidaarisuuttakin. Tekstiilityöt rakentavat sosiaalista perinnettä, jossa huvi yhdistyy hyödyllliseen ja mukavaan toimintaan. Tekstiilitöitä tehtäessä yksilö voi keskittää ajatuksensa vain työhönsä unohtaen ajantajun, samalla rauhoittua ja rentoutua. (Kokko 2007, 126.) Marttaliitto on kannustanut viime vuosina perustamaan käsityötoimintaryhmiä. Ajatuksena on, että samanhenkiset ihmiset oppivat toisiltaan uusia asioita toinen toistaan tukien ja kannustaen. Samalla on mahdollista miettiä omia paikkakuntakohtaisia projekteja.  Käsityöprosessissa suunnittelu ja valmistus tuovat esille yksilöllisen ja yhteisöllisen näkökulman, jolloin ideoita arvioidaan yhdessä ja tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta tuotteen käyttökelpoisuutta (Suojanen 1992, 22). Marttojen arvot tukevat vähäosasten auttamista. Yhdessä on mahdollista toteuttaa käsitöiden avulla erilaisia hyväntahdon auttamisia. Samalla yksilö, martta, voi käsitöiden avulla saavuttaa myös hyvinvointia itselleen sekä psyykkisesti että sosiaalisesti. 

(Tämä on yksi osa minun käsityötieteen syventävän kirjallisuuden osiosta.)