Marttojen yhteisöllisyys ja yhteisöllinen käsityö

YHTEISÖLLINEN KÄSITYÖ

Tässä luvussa perehdytään yhteisölliseen käsityöhön ja vapaa-aikana tapahtuvaan marttojen käsityöharrastukseen. Martat ovat halunneet omissa käsityökoulutuksissa tuoda esille yhteisöllistä käsityötä. Se on tapahtunut kannustaen ompelemaan omia marttaorganisaation järjestötunnuksina käytettäviä asuja ja asusteita sekä ottamalla osaa yhteisiin käsityöprojekteihin. Pienet käsityöryhmät toimivat hyvin vertaistuen ohjauksella.

Harrastajien yhteisöllisyys

Yhteisöllisyyden määrittely ei ole yksiselitteistä ja terminä yhteisöllisyys on muuttunut aikojen kuluessa. Yhteisöllisyys on vuorovaikutuksen, sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta syntyvä kokemus. (Heinonen 2008, 13–14.) MOT Kielitoimiston sanakirjan (2014) mukaan yhteisöllisyys tulee tunteesta yhteisöön kuulumisesta. Synonyymisanakirjan (2014) mukaan yhteisöllisyyden synonyymi on yhteisö.

Yhteisön määrittely on myös moniulotteinen. Yhteisö voidaan määrittää tilaksi tai paikaksi (Heinonen 2008, 14). MOT Kielitoimiston sanakirjan (2014) selittää yhteisön olevan ”elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien tms. perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä tai yhteenliittymä”. Synonyymisanakirjan (2014) mukaan yhteisön synonyymeja ovat muun muassa perhe, kylä ja kansa. Yhteisö voi olla myös joukko ihmisiä, joilla on sama harrastus, kuten esimerkiksi marttatoiminta.

Vapaa-aikaa korostetaan ja määrää sekä laatua pohditaan monilla eri foorumeilla. Vapaa-aika määritellään eri tavoin. Vartiainen (2010, 7) on tiivistänyt vapaa-ajan seuraavasti: ”Vapaa-ajalla tarkoitetaan työn ja opiskelun ulkopuolista aikaa. Vapaa-aikaa käytetään yleensä rentoutumiseen tai virkistäytymiseen, ja vapaa-ajalla solmitaan sosiaalisia suhteita esimerkiksi harrastusten avulla.” Harrastaminen tapahtuu vapaa-ajalla ja se voi olla minkälaista toimintaa tahansa. Ihmiset valitsevat harrastukset oman mielenkiinnon, kiinnostuksen tai ilon ja rentoutumisen vuoksi. Harrastuksen yksi piirre on yhteisöllisyys, sillä harrastusyhteisöissä jäsenet pyyteettömästi jakavat tietoa ja tukevat toisiaan. (Metsämuuronen 1995, 17–18.)  

Ihmisten vapaa-ajan määrä on lisääntynyt, mutta samalla vapaa-ajasta kilpailevat yksilön ja perheen kanssa monet tahot, kuten erilaiset harrastukset. Harrastukset ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. Tilastokeskuksen (2014) mukaan vuosina 1981–2002 naisten käsitöiden määrä oli hieman laskenut, kun miesten oli kasvanut. Viime vuosina on ollut havaittavissa käsityöinnostuksen lisääntymistä, mutta virallisia tilastotietoja siitä ei ole tällä hetkellä saatavissa. Suosituin itse tekemisen harrastuksen muodoista oli käsityöt (72 %) vuonna 2002 (Tilastokeskus 2014). Marttatoiminta kilpailee erilaisten toimintojen niin harrastusten kuin luottamustoimien kanssa ihmisten vapaa-ajasta. Jokaisen yksilön on tehtävä valintoja ja päätöksiä omien intressien ja kykyjen mukaan, mutta myös käytettävissä olevan vapaa-ajan mukaan valitessaan itselleen harrastuksen. Martoissa toimiessaan henkilö itse päättää, kuinka aktiivisesti haluaa toimia ja kuinka paljon hän haluaa käyttää aikaansa harrastukseensa. Jäsenenä martat yleensä toimivat yhdistystasolla. Yhdistys päättää itsenäisesti kokoontumiskerrat ja toiminnan muodon, johon jäsenet eli martat voivat vaikuttaa.

Yhteisössä toiminen voi olla kanava hyvinvoinnille (ks. Aalto 2013, 67). Pölläsen (2007) mukaan käsityöharrastustoiminta voi olla yksi keino tehdä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä psyykkisen hyvinvoinnin osalta. Marttajärjestö on kaikille avoin kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on edistää kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotityön arvostusta (Martat 2014). Marttojen toiminta muodostuu viidestä eri toiminta-alueesta: ruoka ja ravitsemus, kodin talous ja kuluttaja-asiat, kotipuutarha ja ympäristö, kansainvälinen toiminta sekä järjestö- ja yhdistystoiminta, marttaillat ja -retket. Käsityöt kuuluvat yhtenä osana kodin talous ja kuluttaja-asioihin, mutta myös yhdistystoimintaan sisältäen marttaillat ja -retket.

Marttojen yhteisöllinen käsityö

Yhteisöllinen käsityö sisältää sosiaalisen pääoman kasvattamisen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Jaetut kokemukset toisten harrastajien kanssa luovat hyvää pohjaa muillekin elämänalueille. (Vartiainen 2010, 120.) Yhteinen Marttojen käsityöharrastus luo elämyksiä ja osana marttailua se voi edesauttaa marttajäsenten identiteetin ja persoonan jalostumista kehityksen kautta. Marttojen yhteisölliset käsityöt ovat olleet prosesseja tavoitteiden määrittelystä niiden saavuttamiseen. Ne ovat yksilökohtaisesti jäsentäneet jäsenten arkea lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä. Käsityön tuloksista täytyy osata nauttia yksin ja yhdessä. Se osoittaa itselle, mutta myös toisille, mitä on tehnyt ja miten. Vertaistuki, marttaverkoston luominen ja yhteisön tuki kuuluvat omaan käsityöharrastuksen kautta oppimiseen.

Martat ovat saaneet positiivista huomiota, kun vuonna 2009 neulottiin kaikille syntyville suomalaisille vauvoille sukat. Marttajäsenet neuloivat Novitan Martan juhlavuoden väreissä (punainen, vihreä ja sininen) langoista ohjeen mukaan sukkia, jotka jaettiin synnytysosastoilla vauvoille. Sukkia valmistui yli 60.000 kappaletta. Tämä oli yhteisöllinen käsityöprojekti, jossa haluttiin tuoda samalla sukkakulttuuria esille. Vuonna 2011 Martat päättivät jatkaa samalla valtakunnallisella yhteisöllisellä käsityöprojektilla, koska edellinen iso projekti ylitti odotukset. Martat virkkasivat isoäidinneliöitä, joista koottiin peittoja. Ahkerat martat saivat aikaan yli 8000 peittoa. Niitä jaettiin Ensikotiyhdistyksen kautta tarvitsijoille. Ennen ja myöhemmin on ollut pienempiä käsityöprojekteja eri tahojen kanssa. Nämä valtakunnalliset käsityöprojektit osoittavat yhteisöllisen käsityön voiman ja merkityksen suomalaisille.

Marttojen yhteisölliset käsityöt ovat saaneet vähemmän käsitöitä harrastaneet uudelleen innostumaan kädentaidoista. Marttailloissa muisteltiin omia kouluaikaisia kokemuksia käsityötunneista. Osalla oli postitilivisa kokemuksia kerrottavana muille ja osalla oli negatiivisia. Vuorovaikutus opettajan kanssa kouluaikoina on voinut olla monella martalle ongelmallinen, joka on latistanut kokeilut ja yritykset niin neulomisessa, virkkaamisessa kuin ompelemisessa. Äidin tai mummon kannustukset ja neuvonta ei siinä vaiheessa ole tuntunut innostavalle. Mielekäs valtakunnallinen, yhteisöllinen käsityö, saivat monet martat opettelemaan uudelleen neulomaan ja virkkaamaan. Marttailloissa kokeneet, mestarit, auttoivat noviiseja kädestä pitäen. Monella martalla on hiljaista tietoa, jota on mahdollista jakaa, jos sitä halutaan. Usealle martalle ohjeiden lukeminen on vaikeaa, jolloin tarvitaan henkilö viereen neuvomaan käytännössä, kuinka esimerkiksi sukan kantapää neulotaan. Mestarimartat voivat jakaa keskenään myös omia kokemuksiaan käsityötekniikoista ja materiaaleista. Kokemuksen kautta lisääntyy tieto.

(Tämä on yksi osa minun käsityötieteen syventävän kirjallisuuden esseestä.)