Matkailu taiteen poluilla

Taidematka

Turistikohteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Ne voivat olla romanttisia tai ryhmäkohteita, historiallisia tai nykyaikaisia sekä autenttisia ja ei-autenttisia. (Urry 1990, 104.) Taidematka voi sisältää yhden osan kustakin luokasta. Kohde määrittelee sen itse sisällön ja toiminnan mukaan.

Monet erilaiset asiat ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat matkailijoita heidän tehdessä valintoja matkakohteesta. Matkailijalla on yleensä mielikuva unelmamatkasta ja odotuksella on iso merkitys mielikuvan muodostumisessa. Ihmisten tarve tietää ennakkoon suunnittelemastaan matkasta vaihtelee. Etukäteistieto auttaa ohjaamaan ja valitsemaan kohteen ja mitä kohteessa haluaa nähdä. Matkailijat voidaan jakaa eri tyyppeihin, joista yksi matkailijatyyppi on kulttuurimatkailija.

Kulttuurimatkailijaa kiinnostaa muun muassa taide. Visuaalisuus ilmentää eniten kaikkia aisteja; asento ja sijainti vaikuttavat, mitä nähdään (Jokinen & Veijola 2003, 260). Markkinoijan voi olla vaikea visualisoida kulttuurista vetovoimaa. Golf- tai luontomatkan markkinointi voi olla joskus helpompaa kuin saada kuvista mielenkiintoa herättävä kuvakollaasi taidematkailijalle.  Leila Koivunen (17.10.2014) kertoi, että matkakokemus ”kehystetään” ennakkotiedon mukaan ja usein matkailijat metsästävät kohteita, joissa on otettu paljon kuvia.

Miettiessäni edellisen tutkinnon suorittamisen jälkeen ”palkintomatkaa” itselleni ja pojalleni, tutkin hieman ennakkoon erilaisia vaihtoehtoja pidennetylle viikonloppumatkalle Eurooppaan. Päädyimme Pariisiin, kun tätini ja serkkuni olivat myös samana ajankohtana siellä. Tädilleni ei ollut ollenkaan tärkeitä maailmankuulut nähtävyydet, kun minun oli nähtävä Mona Lisa Louvressa, Riemukaari ja Eiffel-torni. Jotta Mona Lisan näkeminen onnistuisi helpoimmin ilman pitkiä jonoja, päätin mennä poikani kanssa sinne sunnuntaina heti aamusta jonottamaan. Päästyämme sisälle Louvreen suuntasimme välittömästi ensin näkemään ja kuvaamaan minut Mona Lisan kanssa. Kuvan ottaminen tuntui välttämättömälle. Ehkä se voidaan kuvailla myös pakkomielteeksi, kuten niin monella muullakin turistilla on vastaava tarve.

Susan Sontag on todennut kuvan luoneesta, että monella turistilla on pakkomielle kuvata itsensä maailmankuuluisissa paikoissa (Koivunen 17.10.2014). Se osoittaa ja todistaa matkailijan käyneensä kohteessa. Valokuva on konkreettinen jälki. Voin todeta itse toimineeni myös näin. Käydessämme opintomatkalla Turun taidemuseolla otin kuvia merkittävien suomalaisten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Pekka Halosen ja Viktor Westerholmin tauluista. Nykyaikaisen tapaan otin lisäksi selfien Gallen-Kallelan Akka ja kissa sekä Sammon puolustuksen -taulujen edessä. Tämä on hyvin luonteva tapa toimia, jos asia kiinnostaa ja saa ottaa museossa tai taidenäyttelyssä valokuvia. Jos kuvia ei saa ottaa, kuten islantilaisen nykytaitelija Erró on kieltänyt, ei voi syntyä merkittävää elämystäkään. Valokuva voisi toimia apuna kerrottaessa, koska muuten on vaikea verbalisoida tunnelmaa ja tuntemuksia. Valokuva on myös muisto. Jos ei jää mitään konkreettista, ei välttämättä muista lyhyen ajan jälkeen käyneensä paikassa tai sitä tunnelmaa ja niitä ajatuksia, jotka sillä hetkellä olivat mielessä. Monet taitelijat ja turistikohteet, kuten museot, ovat ratkaisseet valokuvaamisen kieltämisen myymällä postikortteja, julisteita ja muita oheistuotteita jostakin taulusta tai figuurista. Se on heille bisnestä.

                                         

Turukulaisen taiteilijan Viktor Westerholmin Syksy

 Hugo Simbergin Perunatyttö

                                          

Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus

Akseli Gallen-Kallelan Joukahaisen kosto

Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa

 Pekka Halosen Erämaa

Laura Boxbergin (17.10.2014) mukaan taiteen ja matkailun yhdistämisessä matkailukohteet saavat enemmän kävijöitä taidekohteisiin ja parempaa sekä laadukkaampaa taidetta, kun taas matkailijat saavat enemmän hyviä kokemuksia. Kokemusten vuoksi pitäisi sallia valokuvaaminen taidekohteissa. Kokemukset luovat muistoja, joilla on tärkeä osaa elämässämme ja kerrottaessa kokemuksiamme muille. Myönteiset kokemukset puolestaan toimivat muille osaltaan innostuksena lähteä matkalle katsomaan esimerkiksi merkittävää taidenäyttelyä.

Miten käytännössä saadaan taidekohteista kiinnostavampia? Monet vakiintuneet kansalliset ja kansainväliset kohteet menestyvät maailmankuulujen taideteosten turvin. Kulttuurimatkailijat haluavat nähdä ne, koska niille on vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana muodostunut tietty status. Haasteellisempaa on saada uusille tai kotimaisille nykytaiteen museoille vetovoimatekijää, joka houkuttelee kulttuurimatkailijaa poikkeamaan museoon. Nykyisin on pyritty vaihtuvilla näyttelyillä ja niiden sisällöillä saamaan kiinnostus heräämään. Taidemuseoiden oheisohjelmaa on kehitetty yhdeksi vetovoimatekijäksi. Taidemuseoissa on nykyisin erityisesti lomien aikaan lapsille suunnattua ohjelmaa, joka kannustaa lapsiperheitä katsomaan taidetta uudesta näkökulmasta. Usein taidenäyttelyihin voidaan yhdistää myös musiikkikonsertti tai runonlausuntaa. Taidemuseoiden on ollut pakko löytää uusia tapoja toimia houkutellakseen asiakkaita ja matkailijoita.

Ruotsissa on jälleen mahdollista mennä museoihin maksutta. Miten paljon se lisää todellisuudessa taidemuseoiden kävijöitä? Suomessa pääsymaksut kokoelmanäyttelyihin ovat pienet. Maksun suuruus ei luulisi olevan este mennä katsomaan näyttelyitä, jos taide ja kulttuuri kiinnostavat. Erikoisnäyttelyihin, joissa on maailmankuulua taidetta, ihmiset ovat valmiit maksamaan suurenkin sisäänpääsymaksun.  

Lähteet

Kohde

Turun taidemuseo 17.10.2014

Luennot

Boxberg Laura, Nykytaide matkailukohteen vetonaulana, 17.10.2014

Koivunen Leila, Matkan odotus, kokemus ja muisto, 17.10.2014

Kirjat

Jokinen, E. & Veijola, S. 2003 Mountains and Landscapes: Towards Embodied Visualities kirjassa Crouch, D. & Lübbren, N.  (toim.) Visual culture and tourism. 2003. Oxford: Berg.

Urry, J. 1990.The Tourist Gaze. Leisure and Travel in Contemporary Societies. London: Saga Publications.