Joulun historiaa

Joulu-sana on tullut suomalaisille germaanisesta keskitalven juhlasta. Joulutavat ovat tulleet pakanallisista juhlista ja kristillisistä perinteistä. Vaikka joulun sanoma on kristillinen, niin monet tavat ovat edelleen ei-kristillisiä. Monissa maissa on vastaavia tapoja kuin Suomessa.

 

Joulukuusi

Ensimmäiset tiedot joulukuusista on keskiajan lopulta. Jo vuonna 1441 on todennäköisesti ollut Tallinnan raatihuoneen torilla koristeltu joulupuu. Saksassa on ollut 1500-luvulla makeisin koristeltuja joulukuusia. Suomeen joulukuusi saapui 1800-luvun alussa, ensin säätyläiskoteihin. Myöhemmin tapa siirtyi maaseudulle ja kaupunkien työläisperheille. Joulukuuset koulujen kuusijuhlassa edesauttoi koristeltujen kuusien siirtymistä koteihin. 1930-luvulla kaupungit alkoivat pystyttämään ulkokuusia kansalaisten iloksi.

 

Alkuun joulukuusi ripustettiin katosta (kuva 1) ja koristeltiin niukasti esimerkiksi sanomalehtinauhoilla. Myöhemmin joulukuusen jalka tehtiin puusta (kuva 2), jotta se pysyi pystyssä. Joulukuusenjalat kehittyivät ja voitiin laittaa vettä kuusenjalkaan, jotta kuusi pysyi kauemmin elinvoimaisena. Kun kynttiläpidikkeitä ei ollut saatavilla, kynttilät sidottiin joulukuusen oksiin. Myöhemmin joulukuusen kynttilät kiinnitettiin metallisiin pidikkeisiin (kuva 3) ja koristeltiin lippunauhoilla ja erilaisilla koristeilla (kuva 4). Nykyään moni kaupungissa asuva hankkii tekokuusen, joka otetaan varastosta vuosittain esille. Tekokuusia on eri kokoisia ja eri värisiä, osassa on valmiina led-valot ja osaan voi laittaa kynttilänmuotoiset valot. 

 

Kuva 1. Joulukuusi katosta

Kuva 2. Joulukuusi jalalla 

Kuva 3. Kynttilänpidike

Kuva 4. 1930-luvun joulukuusi

 Joululahjat

Säätyläisperheissä on annettu joululahjoja jo 1700-luvun lopulla. Varakkaissa perheissä tehtiin itse lahjoja, kuten esimerkiksi makeisia tai koristenauhoja. Lapsille annettiin nukkeja, soittorasioita, tinasotilaita tai muita leluja. Oleellinen osa lahjaa oli antajan sepittämä runo.

Koko kansan tavaksi tuli joululahjojen antaminen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kaupallisuus muutti antajan roolia, lahjarunoperinne unohtui ja itse tehdyt lahjat väistyivät ostettujen tieltä. Pulavuodet toivoivat uudestaan itse tehdyt lahjat uudestaan arvoon. Moni haluaa nykyään tehdä itse lahjat, koska lahjojen vastaanottajat arvostavat itsetehtyjä ja yksilöllisiä lahjoja. Lahjan antaja on käyttänyt aikaa lahjaan, joten sitä osataan arvostaa.

Jouluruoat

Runsas syöminen liitetään yleisesti jouluun ja yöhön. Euroopassa on ajateltu runsaan syömisen ennustavan ruoan saamista tulevana vuonna. Jouluateria syötiin aattoiltana ja syömättömät ruoan jätettiin pöydälle jouluyöksi. Pöydästä sai myös nopeasti ruokaa joulukirkon aikaiseen herätykseen. Vanhoja suomalaisia ruokia ovat joulupuuro, joka oli alkuun ohrapuuro (kuva 5), leipä ja lipeäkala.  

                                                                                                   

Kuva  5. Ohrapuuroa ja leipää

                                                                           

Monet nykyiset jouluruoat ovat tulleet suomalaisten joulupöytään 1800-luvun loppupuolella. Kinkkua voidaan pitää jopa joulun symbolina, joka yleistyi työläisperheiden joulupöytiin 1930-luvulla. Lanttu- ja perunalaatikko tulivat joulupöytään 1800-luvulla ja porkkanalaatikko nousi suosioon 1930-luvulla (kuva 6). Joulupöydässä juomana oli yleensä kaljaa tai olutta. Maitoa ei lehmät paljon talvella lypsänyt, mutta lapsille pyrittiin tarjoamaan maitoa.

                                            

Kuva  6. Jouluruokapöytä 1930-luvun tyyliin

                             

Makeat leivonnaiset tulivat joulun kahvipöytään 1800-luvulla. Joulupulliin lisättiin sahramia jo 1820-luvulla. Se antoi pullaan keltaista väriä. Vähitellen laajennettiin tarjottavien leivonnaisten tarjontaa piparkakkuihin, pikkuleipiin ja joulutorttuihin.

Piparkakkujen nimi viittaa pippuriin. Pippurilla ja hunajalla maustetut piparkakut tulivat idäntuliaisina ristiretkeilijöiden mukana Eurooppaan keskiajalla. Yhä edelleen piparit (kuva 7) ovat joulun ykkössuosikkeja. Nykyään jouluiseen kahvipöytään kuuluu yhtenä osana myös kuivakakut, kuten esimerkiksi taatelikakku, hedelmäkakku, kanelikakku, porkkanakakku tai maustekakku.

Kuva 7. Joulupipareita

Jouluun kuuluvat makeiset (kuva 8) ja hedelmät (kuva 9). Ennen vanhaan porvariskotien joulun makeiset tarjoiltiin makeispöydiltä. Tyypillisiä makeisia olivat marmeladit, joita muun muassa Fazer valmisti useita eri laatuja. Nykyään syödään enemmän suklaata kuin marmeladeja, mutta usein kodeissa on molempia tarjolla. Tuoreet hedelmät yleistyivät 1800-luvun lopulla varakkaiden joulupöytään. Hedelmiä tuotiin Pietarista. Jouluomenat, appelsiinit ja klementiinit kuuluvat usein suomalaisten joulupöytään edelleen. 

Kuva 8. Joulumakeisia

Kuva 9. Jouluhedelmät

Joulupukki

Nuuttipukki (kuva 10) oli suomalaisten joulupukki vanhemman tradition mukaan. Hän kiersi naamioituneena taloissa. Kun nuuttipukki sai vaikutteita Pyhästä Nikolauksesta, syntyi nykyinen lahjoja jakava joulupukki. Suomalaisella kotoperäisellä joulupukilla oli vielä 1960-luvulla turkki nurinpäin käännettynä. Nykyaikainen joulupukki nähdään yleensä valkopartaisen pukkina, jolla on punaiset vaatteet päällä. Suomalaisen joulupukin asuinpaikka on Korvatunturi ja hän jakaa lahjat jouluaattona 24.12.

Kuva 10. Nuuttipukki

Joulukortit

Jouluun kuuluvat joulukortit. Suomeen joulukortit tulivat 1800-luvun puolivälin jälkeen Saksasta. Ne oli painettu Saksassa tai Ruotsissa. Martta Wendelin ja Rudolf Koivu olivat 1900-luvun tunnetuimmat joulukorttitaitelijat. Aiheina olivat yleensä joulupukki ja tontut (kuva 11). Vaikutteita he olivat saanet todennäköisesti ruotsalaiselta taitelija Jenny Nyströmiltä, jota pidetään pohjoismaisen joulutontun luojana.

Osa tekee itse yksilölliset joulukortit (kuva 12) yhtenä osana jouluvalmisteluja ja osa ostaa joulukortit. Kuvan 12 idea on löytynyt internetistä. Monet lähettävät nykyään elektronisia joulukortteja, ja toivovat itselleen myös sähköisiä joulukortteja. 

Kierrätys on nykyään trendi. Jos saat joulukortin, niin sen voi seuraavana vuonna käyttää muun muassa pakettikorttina. Pakettikortti voi olla leikattu kolmioksi, sydämeksi, tähdeksi tai ympyräksi. Rei'ittäjällä voi tehdä reiän, johon saa narunpätkän kiinni.

Kuva 11.  Vanha joulukortti

Kuva 12. Itsetehty kortti

Joulukortin takana lukee:

Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

jalassa luistimet väärinpäin.

Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

tästä se joulu alkaa.

Tip tap hyppeli näin,

tip tap hyppeli näin,

tästä se joulu alkaa!

Iloista joulua ja hyvää uutta vuotta!

Joulupäivä

Joulupäivänä vietetään perinteisesti aikaa kotona perheen ja sukulaisten kanssa. Lautapelit on hyvää ajanvietettä koko perheelle sisällä, mutta lasten kanssa kannattaa lähteä myös ulos esimerkiksi pulkkamäkeen. Sen jälkeen maistuu vielä jouluruoat lämmitettynä.

 

Tapaninpäivä

Tapaninpäivä on perinteisesti ollut kyläilypäivä. Tapanina on myös päivä kukonaskeleen pidempi, näin on vanha kansa todennut.

 

Jouluajan päättyminen

Joulu päättyy joko 6. tammikuuta loppiaiseen, jota on kristillisessä kirkossa vietetty Jeesuksen kasteen tai Jumalan ilmestymisen juhlana tai Nuutin päivänä 13. tammikuuta. Vanha sanonta sanoo: "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi." Tällöin viimeistään heitetään joulukuusi sisältä ulos ja joulukoristeet siirretään takaisin kaappiin.

Kumpi tapa sinulla on? Itse olen vuosien ajan päättänyt jouluni Nuutin päivänä, koska en millään henno riisua jouluista tunnelmaa kodistani. Joskus on joulukuusi alkanut kasvattamaan ja siitä olen saanut otettua kuusenkerkät talteen, mutta aina ei ole kuusi viihtynyt niin hyvin olohuoneen nurkassa.

Jouluajan jälkeen alkaa "härkäviikot" eli pyhättömät viikot.

Mukavaa loppiaista kaikille!

Kuvat on otettu Kuopion korttelimuseolla jouluna 2020 ja 2022. Nykyaikainen joulukortti on kuvattu kotona.

Lähteet:

Caplin C. & Simon R. 2007. Joulun käsikirja. Jyväskylä: Atena.

Kuopion korttelimuseo 2020 ja 2022